Koti täynnä tuskaa - hengellinen väkivalta murtaa uhrinsa

Helena ja Laura elivät vuosikymmeniä väkivaltaisissa avioliitoissa. Kun he vihdoin pääsivät pois vaarallisista suhteista, piina jatkui uskonyhteisön toimesta.

Helenan elämästä tuli painajaista hitaasti mutta varmasti. Ensin aviomies alkoi saada raivonpuuskia, syytellä Helenaa sekä kiristää häntä uskonasioilla. Fyysinen väkivalta alkoi vasta vuosien avioliiton jälkeen, mutta sitten asiat alkoivatkin edetä nopeasti huonompaan suuntaan.

Lopulta aviomies ei enää välittänyt, vaikka lapset näkivät mitä vanhempien välillä tapahtui. Helena joutui myös kokemaan seksuaaliväkivaltaa toistuvasti omassa kodissaan.

– Raivokohtauksia tuli aina vain uudestaan. Hetken oli rauhallista, ja sitten se taas alkoi. Aina kuitenkin ajattelin, että jospa se nyt loppuu, Helena huokaa.

Vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä, jossa Helena ja hänen miehensä elivät, avioero ei ole hyväksyttävä vaihtoehto. Helenastakin ajatus tuntui vaikealta. Sitä paitsi väkivaltaa seurasi aina tavallinen arkipäivä, jossa lapset piti viedä hoitoon ja kouluun.

Väkivallan kierre kiihtyi. Lopulta koitti päivä, kun Helena uskoi kuolevansa. Sen jälkeen ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lapset ja paeta.

Vaatimuksia anteeksi antamisesta

Töniminen, sylkeminen, lyöminen ja kuristaminen ovat tyypillisiä fyysisen väkivallan muotoja. Lähisuhdeväkivaltaa on myös henkinen väkivalta kuten kontrollointi, uhkailu, mustasukkaisuus tai sosiaalinen eristäminen.

Hengellisestä väkivallasta puhutaan, kun toisen henkilön elämänkatsomus tai mielipide pyritään murtamaan uskonnollisilla uhkauksilla ja vaatimuksilla.

Kun aviomies oli pahoinpidellyt Helenan, hän vetosi evankeliumiin ja väitti, että Helenan täytyi antaa hänelle anteeksi ollakseen hyvä kristitty. Vanhoillislestadiolaisen opin mukaan tapahtuneesta ei saanut enää puhua, kun se oli kerran annettu anteeksi.

– Minä sitten mietin yksin omassa päässäni, mikä minussa on vikana, kun en voi pohjimmiltani antaa hänelle hänen tekojaan anteeksi, Helena kertoo.

Kulissit romahtavat ennen pitkää

Kukaan ei uskonut, mitä Helenan kodin seinien sisällä tapahtui. Ulospäin kaikki näytti hyvältä, jopa täydelliseltä. Kulissit olivat vankat, kunnes ne romahtivat.

– Väkivallan tekijät ovat usein todella hyviä puhumaan, sanoo väkivaltatyön asiantuntija Eveliina Nilosaari. Hän työskentelee Tukikeskus Varjossa, joka pyrkii auttamaan eron jälkeistä vainoa kokevia perheitä.

Oulussa hengellistä ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneita auttavat Ensi- ja turvakoti, sen ylläpitämä lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö sekä Tukikeskus Varjo. Myös Uskontojen Uhrien Tuki ry tarjoaa vertaistukea hengellisen väkivallan uhreille.

Nilosaari kertoo, että hengellistä väkivaltaa kokeneita asiakkaita löytyy heidän asiakaskunnastaan säännöllisesti. Väkivallan kohteena on sekä kantasuomalaisia että maahanmuuttajataustaisia naisia. Oulun alueella lestadiolaisten naisten osuus korostuu.

Lähteminen vaatii paljon voimia

Myös vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä eläneen Lauran avioliitossa ilmeni alusta saakka henkistä ja taloudellista väkivaltaa sekä seksuaaliväkivaltaa.

– Henkinen väkivalta tulee niin hiljaa ja hiipien, ettet edes ymmärrä mitä tapahtuu, ennen kuin olet jo aivan heikko ja alistunut, eikä sinulla ole enää voimaa taistella, Laura kuvailee.

Eveliina Nilosaari toteaa, että väkivaltaisesta suhteesta irrottautuminen ei ole koskaan helppoa. Väkivalta aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä sekä madaltaa itsetuntoa. Joskus myös koston pelko voi estää lähtemisen.

– Väkivaltaiseen suhteeseen liittyvä tunteiden vuoristorata ja suuret tunteet lisäävät tekijän ja kokijan välistä riippuvuutta. Väkivalta siirtää rajoja, jolloin ajan kuluessa väkivalta normalisoituu ja raaistuu. Tämän vuoksi väkivallan tunnistaminen voi olla vaikeaa.

Vaikka Helena ja Laura lopulta lähtivät, painajainen jatkui. Entiset aviomiehet alkoivat mustamaalata naisia uskonyhteisön sisällä. Laura kertoo, etteivät he ole kokemustensa kanssa yksin. Kaikki hänen tuntemansa avioeroa hakeneet vanhoillislestadiolaiset naiset on leimattu henkisesti sairaiksi.

– Se on aivan järkyttävää. Ja uskonyhteisö haluaa uskoa näiden miesten puheita, koska heidän mielestään on niin väärin, että joku hakee avioeroa, Laura huokaa.

Yhteisö hengellisen väkivallan tekijänä

Kun yhteisen kodin ovi sulkeutui, moni tuttava käänsi Helenalle ja Lauralle selkänsä, sillä uskonyhteisössä naisten katsottiin hylänneen uskonsa avioeron myötä. Helena ja Laura kokevat jääneensä täysin yksin. Väkivaltaa tehneet kumppanit sen sijaan ovat tänäkin päivänä aktiivisia uskonyhteisön jäseniä.

– Yksilöt saattavat antaa meille tukea, mutta sitä ei voida tehdä julkisesti, koska pelätään, että oma usko kyseenalaistetaan, Helena kertoo.

Vaikka yhteisön asenteet avioeroa kohtaan ovat muuttuneet vuosien saatossa sallivammiksi, Helena ja Laura kokevat, että väkivallan uhrin syyllistäminen on edelleen yleistä. Äärimmäisissä tapauksissa kotoa lähteneitä vaimoja on heidän tietojensa mukaan painostettu uskonyhteisön sisältä palaamaan väkivaltaisen kumppanin luo.

Nilosaari huomauttaa, että tällaisissa tilanteissa yhteisön toiminta täyttää vainon tunnusmerkkejä.

– Yhteisökin voi toimia hengellisen väkivallan harjoittajana esimerkiksi vaatimusten, asenteiden ja uhkausten kautta. Yhteisö voi myös eristää ihmisen pois joukostaan, ja eristämisen pelko voi pitää kokijan suhteessa sekä pakottaa hänet toimimaan yhteisön edellyttämällä tavalla, Nilosaari toteaa.

Vaikka Helenan ja Lauran kokemukset ovat juuri vanhoillislestadiolaisesta yhteisöstä, hengellistä väkivaltaa tapahtuu muuallakin. Helena ja Laura myös korostavat, etteivät halua leimata koko vanhoillislestadiolaista yhteisöä yksittäisten perheiden kärsimysten takia, vaan nostaa epäkohdat esille.

– Pelon ilmapiirin ei pitäisi kuulua kristilliseen yhteisöön. Rakkauden kaksoiskäsky on koko kristillisyyden perusta. Toivon, että ihmiset alkaisivat uskonsa kautta ymmärtää omaa toimintaansa, Laura pohtii.

Toipuminen väkivallasta vie vuosia

Sekä henkisen että fyysisen väkivallan kokemukset voivat aiheuttaa jälkikäteen monenlaisia oireita: pelkotiloja, paniikkikohtauksia ja kipuja ympäri kehoa.

Väkivaltatyön asiantuntija Nilosaari kertoo, että osa uhreista kärsii myös traumaperäisestä stressihäiriöstä. Muistot, tuoksut tai äänet saattavat laukaista trauman oireet missä ja milloin tahansa.

– Kehossa on niin paljon kokemusta, että se saattaa reagoida aivan yhtäkkiä. Mieli voi olla aivan kunnossa ja ulospäin näyttää, että ei ole mitään hätää, mutta vartalossa on jäätävä, kohmettunut olo, Helena kuvailee.

Vaikka Helena ja Laura ovat molemmat saaneet ammattiapua kokemustensa jälkeen, toipuminen on hidasta. Takana on kymmeniä vuosia pelkoa ja kipua.

– Välillä tuntuu, että seinä tulee vastaan, että tästä ei enää nousta. Välillä sitten katson taaksepäin ja tajuan, että uskomatonta, olen jo tässä pisteessä. Miten paljon olen saanut itseäni kasaan, lyhyessä ajassa! Asiat voisivat olla huonomminkin, Helena sanoo.

Laura ei koskaan uskonut, että uskaltaisi lähteä pitkästä avioliitostaan. Lähteminen tapahtuikin viimeisillä voimilla, kun jalat hädin tuskin enää kantoivat. Nyt hän on kiitollinen siitä, että lähti.

– Jokainen vuosi väkivaltaa tuhoaa uhria lisää. Ihminen murenee pikkuhiljaa pois. Jos olisin ollut liitossa vielä esimerkiksi kymmenen vuotta, mitä minusta olisi jäljellä? Jokainen vuosi, jonka olet siinä, tuhoaa sinua henkisesti.

Helenan ja Lauran nimet on muutettu heidän turvallisuutensa takaamiseksi.

 

Apua tarjolla Oulun seudulla

Väkivaltaan kannattaa aina hakea apua. Väkivallalla on tapana raaistua, mitä kauemmin se jatkuu.

  • Oulun Ensi- ja turvakoti tarjoaa suojaa, kun kotona ei ole turvallista olla. Turvakotiin voi tulla yksin tai lasten kanssa mihin aikaan tahansa, asuinkunnasta riippumatta. Turvakoti toimii Tuirassa osoitteessa Kangastie 9. Päivystysnumero on 0400 581 606.
  • Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö tarjoaa maksutonta keskusteluapua kaikille lähisuhdeväkivallan osapuolille numerossa 040 5140 400 ja sähköpostilla lahisuhdevakivalta@oetk.fi.
  • Tukikeskus Varjon tehtävä on lisätä eron jälkeisen vainon kohteena elävien perheiden turvallisuutta ja ennaltaehkäistä vainoa. Tukikeskus toimii valtakunnallisesti ja Oulun alueella. Lisätietoja: www.varjosta.fi.
  • Monelle väkivallan uhrille vertaistuki on tärkeää. Vertaistukea järjestävät turvakoti, Lähisuhdeväkivaltatyön yksikkö että Tukikeskus Varjo. Tukea on tarjolla sekä kasvokkain että verkossa.
  • Uskontojen Uhrien Tuki ry järjestää Oulussa vertaistukiryhmiä. Lisätietoja: www.uskontojenuhrientukiry.fi

Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää