"Itkin ja mietin, miksi me teimme tämän lapsen"

Elina sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Ammattiauttajalle puhuminen auttoi hänet takaisin tasapainoon.

Naiset kädet pitelevät sylissä istuvan vauvan jalkoja.

Elina sai ensimmäisen lapsensa vajaa neljä vuotta sitten. Hän halusi pitää lapsen sukupuolen yllätyksenä, mutta ajatteli itse odottavansa tyttöä. Kun lapsi olikin poika, asiaa oli vaikea hyväksyä.

Vaikka Elina oli onnellinen terveestä lapsesta, ja poika oli yhtä tervetullut perheeseen kuin tyttökin olisi ollut, hän ei heti osannut rakastaa vastasyntynyttä lastaan.

Itkukohtaus neuvolassa

Kun Elina alkoi odottaa toista lastaan, hän selvitti sukupuolen etukäteen. Perheeseen odotettiin poikaa.

Kun lapsi syntyi, hänet vietiin teholle vuorokauden vanhana. Vauva sai infektion, ja Elina joutui lähtemään kotiin ilman häntä. Tuntui oudolta, ja toisaalta ei tuntunut miltään.

Pojan päästyä kotiin kaikki oli yhtä kaaosta. Vauva itki paljon, ja isoveli vaati huomiota.

– En yleensä stressaa, mutta nyt kaikki stressasi. Aika kului hitaasti. Odotin vain, että vauva kasvaisi ja kaikki helpottaisi.

Ensimmäisellä neuvolakäynnillä Elinaa ahdisti, ja hän puhkesi itkuun. Vauvakin itki.

Elina kertoi hoitajalle, että odotti toisesta lapsesta helpompaa kuin ensimmäinen oli ollut. Hän halusi vain ajan kuluvan nopeasti ja tilanteen helpottuvan.

Hoitaja lohdutti ja kertoi Elinan kokemien tunteiden olevan yleisiä.

Lapsen sairaalareissu lisäsi uupumusta

Kolmen viikon ikäisenä vauva sai raivokkaan itkukohtauksen. Elinan mies huomasi, että kaikki ei ole kunnossa.

Elina vei vauvan päivystykseen, jossa epäiltiin infektiota. Kun poika tutkittiin, ei infektiota ollutkaan. Papereihin kirjattiin: temperamenttinen ja mahavaivainen vauva.

Sairaalassa Elina vietti aikaa vauvan rinnalla, ja ajatteli ettei saisi poistua huoneesta. Mies kävi katsomassa heitä, ja kun hän lähti kotiin, Elinaa ahdisti entistä enemmän. Hänestä tuntui, että hän sekoaa.

Elina kertoi pahasta olostaan hoitajalle, joka lupasi huolehtia vauvasta, jotta äiti pääsee hetkeksi pois.

Elina toimitettiin kotiin, koska hän ei ollut nukkunut kunnolla kolmeen viikkoon. Elina muistelee, että hän ei tuntenut enää itseään. Kaikki tuntui ahdistavalta.

Ammattilaiselle puhuminen auttoi

Sairaalaan paluun jälkeen Elinalle ehdotettiin juttelua psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Se kuulosti hyvältä idealta.

Elina pääsikin puhumaan asioista suoraan ja kiertelemättä. Elina kertoo sanoneensa ääneen synkimmätkin ajatuksensa.

Hän sai kiitosta siitä, koska moni ei uskalla puhua tunteistaan suoraan. Ahdistus ja masennus jäävät sen takia huomaamatta ulkopuolisilta.

– Vaikka mielessäni oli kauheita ajatuksia, en koskaan ajatellut vahingoittavani lapsia tai itseäni. Imetyshormonit tekivät minut ”hulluksi”.

– Mietin, miksi asiat eivät voi mennä sujuvasti, miksi kaikki tökkii. Synkimpinä aikoina ajattelin, että kunpa pääsisin edes hetkeksi pois tästä kaikesta.

– Halusin vaihtaa rooleja jonkun toisen kanssa. Halusin, että joku olisi hoitanut itkevää vauvaa, ja minä olisin saanut vain olla. Se aiheutti minulle syyllistä oloa. Kuinka voin edes ajatella näin?

Arkeen on löytynyt tasapaino

Kun Elina on miettinut asioita jälkeenpäin, hän on ymmärtänyt tunteneensa alakuloa jo ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen.

– Toisen kohdalla voin sanoa kokeneeni syvempää baby bluesia, alakuloa, joka pitkittyessään olisi ehkä johtanut masennukseen. Olen ajatellut, että jos vielä saisin kolmannen lapsen, joutuisin varmaan hoitoon.

Tällä hetkellä Elina toteaa asioidensa olevan hienosti. Hänellä on kaksi ihanaa poikaa, joita rakastaa yli kaiken.

– Vaikka muutama kuukausi sitten ajattelin, että kuluisipa vuosi pian, en enää ajattele niin. Osaan jo nauttia vauva-ajasta.

Vanhemmalle pojalle iskee välillä oma vauva-aika, ja hän vaatii paljon huomiota.

– Olemme mieheni kanssa oppineet toimimaan niin, että molemmat lapset tulevat huomioiduiksi.

Ulkopuoliselle puhuminen oli Elinan mielestä helppoa.

– Se helpotti myös mieheni elämää: en halunnut huolestuttaa häntä liikaa.

Välillä Elina kokee olevansa huono äiti isommalle pojalleen, koska tämä jää vähemmälle huomiolle.

– Mutta kun mietin asiaa, muistan, että vietimme tiiviisti yli kolme vuotta niin, että hän oli ainoa lapsi ja sai jakamattoman rakkautemme. Rakastan molempia lapsiani yhtä paljon.

Lääkäri: Synnyttäneistä 10–15 prosenttia sairastuu

Synnytyksen jälkeinen alakulo eli baby blues on yleinen olotila. Sitä on valtaosalla synnyttäjistä jossain määrin, toteaa naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Hilkka Nikkinen.

– Synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kärsii noin 10-15 prosenttia naisista. Sen vaikeusaste vaihtelee lievästä masennuksesta vaikeaan, psykoottistasoiseen masennukseen.

Oireita ovat mielialan lasku ja mielihyvän kokemisen vaikeus, itkuisuus ja aloitekyvyttömyys, unihäiriöt, ruokahalun muutokset, varhaisen vuorovaikutuksen ongelmat ja itsetuhoiset ajatukset.

Masennuksen kehittymiselle altistavat esimerkiksi aiemmat masennukset ja mielenterveyden häiriöt, synnytyspelko, vaikea raskaus tai synnytys, uniongelmat, kuormittavat elämäntapahtumat ja huono sosiaalinen verkosto. Masennus voi tulla myös naiselle, jolla mitään mainittuja riskitekijöitä ei ole.

– Masennuksen kestoon vaikuttaa sen vaikeusaste ja se, miten nopeasti ja hyvin siihen puututaan, Oulun yliopistollisessa sairaalassa työskentelevä Hilkka Nikkinen kertoo.

Pahimmillaan se voi pitkittyä vuosia kestäväksi. Masennuksen hoitokin määräytyy sen vaikeusasteen mukaan: lievät hoituvat keskusteluavulla ja oireet väistyvät nopeasti, vaikeat vaativat lääkehoitoa ja jopa hoitoa psykiatrisella osastolla.

– Äidin sairastuttua masennukseen on tärkeää, että hän saa apua mahdollisimman nopeasti. Neuvolassa synnytyksen jälkitarkastuksen yhteydessä seulotaan masennusoireita erillisellä kyselykaavakkeella. Mikäli pisteytys viittaa masennukseen, asiaan puututaan herkästi.

Neuvolasta voidaan ohjata eteenpäin esimerkiksi omaan mielenterveystoimistoon keskusteluapua varten. Monesti kotiin saatavasta käytännön avusta, kuten perhetyöstä, on hyötyä.

On tärkeää uskaltaa puhua avoimesti oireistaan ja hakea apua, sillä harva selviää ihan yksin. Masennusriskissä olevat synnyttäjät voidaan usein tunnistaa neuvolassa noiden yllä mainittujen riskitekijöiden perusteella.

– Jokainen synnyttäjä kokee varmasti hetkittäin myös negatiivisia tunteita vauvaa tai synnytyksen jälkeistä tilaa kohtaan eikä siinä ole mitään hävettävää. Masennus on sairaus siinä missä esimerkiksi verenpainetauti eikä se ole millään tavalla synnyttäjän omaa syytä. On tärkeää tunnistaa masennuksen oireet ja uskaltaa hakea apua, Nikkinen rohkaisee.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää