Äitien elämänopit säilyvät tyttärien mielessä

8.5.21

Joka ottaa neulan, ottaa naulankin. Martta Similä, Janita Mattila, Leena Haho ja Jatta Kostamo-Vaara kertovat, millaisia eväitä he ovat saaneet omaan elämäänsä äideiltään.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Kuvien käsittely Mari Lähteenmaa .

Tyrnäväläisen Martta Similän äiti varoitteli jälkikasvuaan lähtemästä epärehellisyyden tielle. Äidin mielestä ”se joka ottaa neulan, ottaa naulankin”.

Similä kasvoi yhdeksänlapsisessa perheessä Hailuodossa.

– Meille mahtuivat kehitysvammaiset ja mielenterveysongelmaiset samalla tavalla kuin muutkin. Äiti muistutti, että jokaista pitää puhutella kunnolla.

Liminkalainen Janita Mattila kasvoi suurperheessä, jossa äiti antoi lapsilleen välillä suorasanaista palautetta. Jos joku lapsista teki väärin, asiaa ei kaunisteltu.

– Äiti ei puolustellut meitä ja siitä olen kiitollinen. Kotona korostettiin rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta, 12-lapsisen perheen seitsemäs lapsi kertoo.

– Äiti opetti meille lähimmäisenrakkautta, nöyryyttä ja sen, että aina pitää olla vähempiosaisten puolella, Mattila kertoo.

Hän on pyrkinyt välittämään perittyjä oppeja ja asenteita 4,5-vuotiaalle tyttärelleen.

Kodin ovet pysyvät lapsille auki

Muhoslainen Jatta Kostamo-Vaara arvostaa äitinsä sydämellistä asennetta lapsiaan kohtaan. He oppivat, että äidin luokse kotiin voi aina tulla, vaikka olisi elämässään hieman töppäillytkin.

Kostamo-Vaara haluaa kertoa saman viestin myös omille lapsilleen. Koti on paikka, jossa saa käydä paikkailemassa elämän tuomia haavoja.

Kostamo-Vaaran äiti oli lapsilleen esimerkki myös sisukkuudesta.

– Äiti oli mieletön pennin venyttäjä. Raha riitti, kun eli tarkasti. Äiti ei jäänyt tuleen makaamaan. Kaikesta kyllä selvitään -asenne oli hänen suhtautumistapansa.

Leena Hahon äiti  kasvatti lapsiaan sananparsilla, Osa niistä oli kansansuussa kulkevia sutkauksia, mutta välillä äiti kehitteli tyttären mielestä ikiomia sanontoja.

– Kun äiti varoitteli siivotessa pyöreistä nurkista, oli se kehotus puhdistaa lattiat nurkkia myöten. Se oli myös neuvo  tehdä oma työ aina kunnolla,  tyrnäväläinen Haho kertoo.

– Äiti on myös esimerkki vieraanvaraisuudesta. Hänen mielestään on vieraan aliarvioimista, jos kyläilyyn ei valmistaudu kohentamalla hieman paikkoja ja huolehtimalla tarjottavista.

Haho muistaa äitinsä kannustaneen häntä tarttumaan vapaaehtoistyöhön, jos ryhtymiselle ei ole ylivoimaista estettä.

– Yksinäisten ja sairaiden muistaminen oli äidille tärkeää. Tähänkin on ollut mallina meille lapsille.

 

Haastattelut voi lukea kokonaisuudessaan Rauhan Tervehdyksestä 17/2021.

Kuvassa ylärivillä Martta Similä ja Leena Haho, alarivissä Janita Mattila ja Jatta Kostamo-Vaara.

Tyttäriä haastattelivat  toimittajat Marita Ahlgren, Riitta Hirvonen ja Elsi Salovaara.

 

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

 

 

 

 

 

 

 

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Yleinen