Kuva on Kiimingin seurakunnan mediarippikoulusta kesällä 2021.

Rippikoulu vetää puoleensa

24.8.21

Myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuulumattomien parissa on kiinnostusta käydä rippileiri. Tervetuloa joukkoon, vastaa pastori Jonne Pirkola kysymykseen, saako rippikoulun käydä, vaikka ei ole kirkon jäsen.


Teksti: Riitta Hirvonen . Kuvat: Elsi Salovaara (pääkuva) .

Hädin tuskin viimeinen Oulun seurakuntien rippileiri on tältä kesältä pidetty, kun vuoden 2022 rippikouluihin ilmoittautuminen jo käynnistyy.

– Ensimmäinen leiri uuden ikäluokan kanssa on koulujen syyslomaviikolla, kertoo Karjasillan seurakunnan pastori Jonne Pirkola.

Rippikoulujen suosio on kuluvana vuonna ollut jälleen huikea Oulussa. Pirkola kertoo, että leireille haluaa myös iso joukko nuoria, jotka eivät kuulu luterilaiseen kirkkoon.

– Pelkästään Karjasillan rippikouluissa heitä oli tänä vuonna parisenkymmentä, hän kertoo.
Pirkola olettaa, että sama tilanne on ollut myös muissa Oulun seurakunnissa.

Seurakunnan viesti on selvä: kaikki ovat yhtä tervetulleita

Karjasillan rippikouluvastaava painottaa, että rippikoulut ovat kaikille avoimia.

– Myös kirkkoon kuulumattomat ovat tervetulleita. Kaikki saavat tulla mukaan, Pirkola täsmentää.

– Jos kaikki rippikouluun ilmoittautuneet eivät mahdu suunniteltuihin ryhmiin, ryhmiä perustetaan lisää.

Pirkola kertoo, että moni kirkkoon kuulumaton kastetaan ennen konfirmaatiota. Joukossa on myös nuoria, jotka käyvät leirin, mutta jäävät konfirmaatiosta pois.

Konfirmaatio edellyttää kastetta ja kaste liittää nuoren seurakunnan jäseneksi.

– Tyypillisin syy poisjäämiselle on se, että nuori kuuluu jo muuhun hengelliseen yhteisöön tai kirkkoon – vaikkapa ortodoksikirkkoon tai helluntaikirkkoon.

Nuoret pääsevät rakentamaan omaa maailmankuvaansa

Pirkolan mukaan rippikoulujen suosiota ei voi selittää vain toteamuksella ”se nyt vain kuuluu käydä”.

– Nuoret tietävät, että ripari on paikka, jossa he voivat keskustella ja pohtia oman elämänsä kysymyksiä.

– Totta kai leireille mennään myös muiden imussa sen enempää miettimättä, mutta en usko, että vetovoimaa olisi ilman kunnon sisältöä.

Päättymässä olevan kesän aikana rippikouluissa on pohdittu elämänarvoja, Jumalaa, uskoa, ihmissuhteita ja ympäristökysymyksiä.

Leirijumalanpalveluksissa ja pienryhmissä nuoret ovat opetelleet yhdessä toimimista.

Päivärippikoulun maine on parantunut aiemmasta

Koronakesänä 2020 moni seurakunta päätti muuttaa tartuntariskin pienentämiseksi rippileirit päivärippikouluryhmiksi.

Näin tehtiin myös Oulussa.

Kun tämä päätös syntyi, päivärippikouluja ryhdyttiin kehittämään aiempaa leirimäisimmiksi. Seurakunnista uskallettiin luvata nuorille elämyksiä, joita perinteisesti on koettu leireillä.

Pirkola iloitsee, että kehitystyötä tehtiin, sillä tänä kesänä päivärippikouluryhmät olivat ainakin Karjasillalla poikkeuksellisen isoja.

– Tämä kertoo mielestäni siitä, että päivärippikoulusta on tullut leirin rinnalle aiempaa varteenotettavampi, nuorten parissa hyväksyttävä vaihtoehto käydä ripari.

Kun Pirkolaa pyytää summaamaan tältä kesältä päällimmäisiä huomioita rippikouluista, hän vastaa:

– Nuoret tulivat koolle innoissaan. Yhteen tulemista oli korona-aikana kaivattu. Myös vanhemmat viestivät etukäteen, että leirit järjestettäisiin pandemiasta huolimatta.

Toive leiristä toteutui, odotukset olivat erilaiset

Rauhan Tervehdys haastatteli keväällä Fanny Viljanmaata ja Veera Jyrinkiä, jotka aloittivat tammikuussa rippikoulunsa etänä.

Silloin toiveena oli, että kesän rippikoulujakso voitaisiin toteuttaa leirinä. ”Se olisi siistiä”, Fanny ja Veera kuvailivat tuolloin.Nuorten toive toteutui Kuusamon Juumassa.

Fanny Viljanmaa ja Veera Jyrinki.

Rippikoulu oli molemmille mieluinen kokemus, mutta erilainen kuin he etukäteen odottivat. Sen tarkemmin ennakkokäsityksiään nuoret eivät osaa kuvailla.

– Ohjaajat olivat mukavaa porukkaa. He selvästi yrittivät parhaansa, jotta kukaan ei jäisi yksin, Fanny toteaa.

– Ymmärtäväisiä ihmisiä, Veera lisää.

Molempien mielestä ryhmäyttämiseen olisi voitu käyttää leirillä enemmän aikaa.

– Alussa oli outoa, kun emme oikein tunteneet heitäkään, joiden kanssa majoituimme samaan huoneeseen. Kun uusia ihmisiä oppi tuntemaan, heistä jäi hyviä muistoja.

Fannyn ja Veeran mukaan rippikoulussa ei tuputeta uskoa. Uskosta puhuttiin, mutta pakottamiselta se ei tuntunut.
Fanny kertoo tykänneensä rippikoulussa käydyistä etiikkakeskusteluista. Oikein-väärin-ratkaisuja elämän eri ongelmatilanteissa oli hänestä kiinnostavaa pohdiskella.

Ilmoittautuminen Oulun seurakunnan vuoden 2022 rippikouluihin on 6.–10. syyskuuta.

Jutusta voi antaa toimitukselle palautetta.

Lue lisää aiheesta:

Ihmiset ja elämä Kiimingin seurakunta Kirkko ja usko Yleinen