Nuori tarvitsee tilaa surulleen

Läheisen kuolema pysäyttää. Tilanteen tuomat tunteet ja reaktiot voivat hämmentää ensikertalaista. Sureville nuorille alkaa Oulussa oma ryhmä, jossa he voivat käsitellä menetystään yhdessä muiden saman kokeneiden kanssa.

Sanna Lakso ja Ansku Saukkomaa istuvat puiston penkillä ja katsovat kameraan.

Parikymppinen on suunnannut katseensa tulevaisuuteen ja odottaa elämän kulkevan ripeästi eteenpäin. Läheisen menetys voi seisauttaa paikoilleen.

– Suru pysäyttää ihmisen voimakkaasti tähän hetkeen. Se on monelle nuorelle aivan uusi kokemus, sanoo kohdennetun nuorisotyön koordinaattori Sanna Lakso.

Byströmin Ohjaamossa työskentelevä Lakso ja Oulun seurakuntien erityisnuorisotyöntekijä Ansku Saukkomaa käynnistävät 17–25-vuotiaille suunnatun sururyhmän. Ryhmässä on mahdollisuus pysähtyä surun äärelle ja jakaa kokemuksia muiden samankaltaisessa tilanteessa olevien kanssa.

Ajan ottaminen tunteille on luvallista

Sureva nuori tarvitsee rinnalleen aikuisen. Se on usein tarpeen jo siksi, että nuori osaisi ottaa aikaa toipumiseen.

– Monet ovat tunnollisia ja yrittävät opiskella tai käydä töissä, vaikka eivät menetyksen keskellä jaksaisikaan, Ansku Saukkomaa tietää.

– Aikuinen voi muistuttaa, että pysähtymiseen on lupa. Että tilanne on nyt tämä ja se myös saa olla näin.

– Menetyksen synnyttämät reaktiot kuten unettomuus ja ruokahaluttomuus voivat hämmentää. Surua ensimmäistä kertaa kokevan on hyvä tietää, että ne ovat tavanomaisia tässä tilanteessa.

Nuoren kuollessa ikätoverit surevat yhdessä

Se, missä iässä läheinen kuolee ja kuinka hän kuolee, vaikuttaa surun luonteeseen. Iäkkään ihmisen kuollessa päällimmäisenä voi olla ikävän tunne. Nuoren kohdalla jäljelle jää toteutumattomia toiveita. Herää kysymys siitä, miksi hän kuoli jo nyt.

Ansku Saukkomaa on huomannut, että nuoren kuolema synnyttää usein kokemuksen yhteisöllisestä surusta.

– Nuoret viettävät paljon aikaa yhdessä, he kokoontuvat suremaan porukalla. Aikuisten kesken tätä tapahtuu harvoin.

Suremisen ei enää tarvitse olla projekti

Sureminen ei ole pelkkää surun tunnetta, vaan se tuo mukanaan lukuisia muitakin tuntemuksia: pettymystä, turvattomuutta, ikävää, kiitollisuuttakin. Lakso ja Saukkomaa toivovat nuoren tietävän, että surevan elämään mahtuu itkun lisäksi naurua.

– Kuolleen ajatteleminen voi tuoda mieleen hyviä muistoja ja yhdessä koettuja, kivoja juttuja.

Saukkomaa on tyytyväinen siitä, että käsitykset surusta ovat viime vuosina muuttuneet. Enää surun ei ajatella kestävän tietyn aikaa tai odoteta, että se tulisi jossakin vaiheessa käsitellyksi.

– Läheistä voi tulla ikävä milloin vain.

Vaikeasta kokemuksesta tulee vahvuus

Kun suru on tuore, ihminen ei välttämättä kykene näkemään muita asioita.

– Suru aivan kuin roikkuu silmien edessä. Kun asiaa ajan kuluessa käsittelee, suru jää taustalle, se aivan kuin vaihtaa paikkaa silmien edestä takaraivoon, kuvailee Saukkomaa.

Hän toteaa nuorena koetun menetyksen kartuttavan elämänkokemusta.

– Ajan mittaan kokemuksesta tulee vahvuus, hän lupaa.

Ensimmäinen kokoontuminen tällä viikolla

17–25-vuotiaille suunnattu, uskonnollisesti sitoutumaton sururyhmä alkaa keskiviikkona 29.9. Oulussa. Kokoontumisia on seitsemän ja ne ovat päiväsaikaan.

Menetyksestä on hyvä olla kulunut vähintään puoli vuotta. Asian käsittely ryhmässä onnistuu paremmin, kun pahin shokki on helpottanut.

Vapaita paikkoja voi vielä tiedustella. Jos ryhmä on täysi ja kiinnostuneita riittää, uusi ryhmä käynnistyy pian ensimmäisen päätyttyä.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset Ansku Saukkomaa p. 040 574 7119 ja Sanna Lakso p. 044 703 8246.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää