Seurakunta sai uudet kasvot

Lumijoen työntekijät vaihtuivat vuoden sisällä ja muutoksia on yhä tulossa.

Lumijoen seurakunnan työntekijät istuvat kirkossa alttarin luona.

Silloin kun vanhoja tapoja ei täysin tunne, synnyttää väistämättä jotakin uutta.

Näin ajattelee Lumijoen seurakunnan henkilöstö, joka on uusiutunut täysin vuoden takaisesta. Lokakuussa työnsä aloitti lastenohjaaja Päivi Varjus, syyskuussa kirkkoherra Erja Oikarista tuuraava Salla Autere ja lokakuussa vs. kanttori Emilia Soranta.

Diakonissa-seurakuntasihteeri Marjo Koski-Vähälä palasi puolentoista vuoden mittaiselta virkavapaaltaan parisen viikkoa sitten. Seuraavaksi tarkasteltavaksi tulee seurakuntamestarin tehtävä, kun vuoden vaihteessa työssään aloittanut Tarja Moilanen siirtyy suntioksi Muhokselle.

Miten on tehty ennen, miten tehdään nyt?

Työpaikan vaihtaminen tietää aina uuden opettelua. Emilia Soranta on kysellyt esimerkiksi kirkkokuorolaisilta, kuinka he ovat aikaisemmin toimineet.

– Toisaalta muutos on mahdollisuus tarkastella totuttuja toimintatapoja. Yritän etsiä pieniä signaaleja, joista voisi lähteä liikkeelle jotain uutta, hän miettii.

Salla Autere muistuttaa, että kaikilla työntekijöillä on aikaisempaa työkokemusta muista seurakunnista.

– Jokainen voi tuoda mukanaan niistä parhaat palat tähän uuteen työyhteisöön.

Työntekijät varovat visusti antamasta vaikutelmaa, että uusien henkilöiden myötä seurakunnan toiminta olisi parempaa kuin aikaisemmin.

– Erilaista se varmasti on. Kun emme täysin tiedä, kuinka asiat on ennen tehty, muutoksia tulee vääjäämättä.

 

On monia yhteisölle tärkeitä asioita, joista on syytä pitää kiinni.

 

Ominaispiirteitä on syytä arvostaa

Salla Autere on huomannut kuinka suuri merkitys vapaaehtoisilla on Lumijoen seurakunnassa. He esimerkiksi valmistavat ehtoollisviinin ja -leivän.

– Jumalanpalveluksiin on helppo saada avustajia. Moni kyselee jo viikolla, voiko tulla mukaan sunnuntaiksi.

Päivi Varjus ohjaa neljä päiväkerhoryhmää, mikä on paljon 2 000 asukkaan paikkakunnalla.

– Täällä ihmiset tulevat tutuiksi. Sillä on tässä työssä oma arvonsa, sanoo Lumijoella pian 20 vuotta diakoniatyötä tehnyt Marjo Koski-Vähälä.

Tarja Moilanen arvostaa Lumijoella käytössä olevia, kauniita hautausperinteitä.

– Omaiset peittävät haudan usein itse ja asettavat lopuksi haudan päälle havut.

Pyhäinpäivänä kynttilät vuoden aikana menehtyneille sytytetään heti jumalanpalveluksen alussa, vaikka kaavaan se on kirjattu vasta loppuosaan.

– On monia pieniä, yhteisölle tärkeitä asioita, joista on syytä pitää kiinni, työntekijät toteavat.

Tiukka talous pakottaa kekseliäisyyteen

Monen pienen seurakunnan tavoin myös Lumijoki elää kukkaron nyörit tiukalla. Silloin kun rahaa ei ole, vapaaehtoiset astuvat usein kuvaan mukaan.

Aina rahan ei tarvitse vaihtaa omistajaa.

– Yksi mahdollisuus on harrastaa kulttuurivaihtoa. Jos meille tulee esiintyjiä, voin palkkioksi käydä säestämässä heitä jossain toisessa yhteydessä, Emilia Soranta ehdottaa.

– Kirkkoa voisi vuokrata nykyistä enemmän. Hienon akustiikan vuoksi sitä voisi käyttää vaikka äänityksiin, Autere lisää.

Pieni työyhteisö on taipuisa

Pienessä työyhteisössä monet asiat tehdään yhdessä ja joustavuus on hyve. Joskus tehtäviä on vaihdettava lennossa.

Kun jokaista tehtävää hoitaa yksi henkilö, se tarkoittaa myös haavoittuvuutta. Sairastapauksissa joitakin tapahtumia tai kokoontumisia joudutaan perumaan. Toisaalta henkilöstö luottaa sijaisten löytymiseen.

– Verkostoitumisesta on hyötyä myös tällaisissa tilanteissa.


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää