Yli sata lasta kajautti laulun ilmoille

11-vuotiaat kaksoset Alma ja Valto Jokitalo ovat olleet kuorolaisia eskarista lähtien. Harrastus veti heitä puoleensa jo ennen kuin he oppivat lukemaan, kertoo äiti Anne Jokitalo lastensa innostuksesta.

Tällä viikolla Alma ja Valto osallistuivat lasten kuorokavalkadiin Pyhän Tuomaan kirkolla. Samassa tapahtumassa oli mukana noin 120 lapsikuorolaista Oulun seurakunnista. Tilaisuus oli osa seurakuntien järjestämää kirkkomusiikkiviikkoa.

Jokavuotinen kuorokatselmus on seurakuntien lapsikuorojen helmihetkiä, kuvailee konsertin merkitystä Karjasillan seurakunnan kanttori Sirpa Ilvesluoto.

– Kuoroharjoitukset voivat olla välillä puurtamista, mutta esiintymiset ovat kuorolaisille kivoimpia juttuja harrastuksen parissa.

Alma ja Valto laulavat Pyhän Andreaan lapsikuorossa, jonka johtajana Ilvesluoto toimii.

Sisaruksilla on yhtäläinen mielipide siitä, mikä laulamisessa on kivointa.

– Se kun saa laulaa yhdessä muiden kanssa. Kuorossa saa tukea muilta.

Kuoroharjoitukset voivat olla välillä puurtamista, mutta esiintymiset ovat kuorolaisille kivoimpia juttuja harrastuksen parissa.

Sirpa Ilvesluoto

Saman perheen sisältä tulee usein uusia harrastajia

Kuorokavalkadissa oli mukana Oulun seurakunnista kuusi lastenkuoroa. Yksi niistä oli Pyhän Tuomaan lapsi- ja nuorisokuoro.

Yhteisesiintymisen jälkeen Meea Sulkala kertoi liittyneensä kanttori Anu Arvolan johtamaan kuoroon siskonsa innoittamana.

– Ihailin siskoni laulua, Meea totesi.

Yleisön joukossa ollut isä Marko Sulkala selvitti, että kaikkiaan viisi hänen tytärtään on ollut saman kuoron laulajia.

Arvolan mukaan perheen pienimmät seuraavat usein vanhempien sisarusten lauluharrastusta ja tulevat aikanaan mukaan kuoroon.

Meea jakaa Alman ja Valton ajatuksen, että kuorossa on kivaa se, kun toisilta laulajilta saa vahvistusta omaan lauluun.

– Ryhmässä on rennompaa kuin jos laulaisi yksin. Yksin esiintyessä saattaisin panikoida.

Meean mukaan kuorolaulussa vaaditaan keskittymisen taitoa.

–  On osattava keskittyä omaan laulamiseen, vaikka lähellä lauletaan toista ääntä. Sivu-urille ei saisi lähteä, vaan pysyä melodiassa.

Vanhempien on tempauduttava mukaan  harrastukseen

Sirpa Ilvesluodon mukaan lasten kuoroharrastus vaatii aina myös sitoutuneisuutta vanhemmilta.

– Muistuttelen usein heitä siitä, miten tärkeää on, että lapset käyvät säännöllisesti harjoituksissa ja ovat mukana esiintymisissä.

–  Kuorossa mennään joukkueena eteenpäin, Arvola vahvistaa.

Ilvesluodon mukaan lapsikuorojen johtajalla riittää huolehtimista ja käytännön asioiden järjestelemistä. Pyhän Andreaan lauluryhmällä onkin onneksi myös toinen johtaja, Karjasillan seurakunnan lastenohjaaja Maria Pirkola.

Vaikka huolehtimista riittää, lasten kanssa touhuamisessa on monia hyviä puolia:

– Lapset on spontaaneja ja suoria. He ovat niin aitoja. Palaute tulee heiltä välittömästi. Ja just se on parasta. Lapset omaksuvat opeteltavat asiat todella nopsasti, Ilvesluoto sanoo.

Kanttori on ollut kuluvana syksynä tyytyväinen siihen, että uudet lapset ovat innostuneet kuorolaulun harrastamisesta seurakunnassa. Arvolan mukaan Pyhän Tuomaan kuoro herätti kiinnostusta, kun kanttori levitti vastikään sanaa, että uudet laulajat ovat tervetulleita.

Kaiken kaikkiaan Oulun seitsemässä seurakunnassa kuoroissa laulaa tällä hetkellä lähemmäs tuhat eri-ikäistä seurakuntalaista.

Laulaminen innostaa muuallakin kuin Oulussa. Seurakunnissa toimivia vapaaehtoisia on koko maassa erityisen paljon juuri kuoroissa.

Kuorossa mennään joukkueena eteenpäin.

Anu Arvola