Lauri Salovaara viettää ensimmäisen joulun ilman äitiä

Itsenäisyyspäivän alla Lauri Salovaara miettii äidinäitinsä elämäntarinaa.

– Äidinäitini oli evakko. Hän muutti perheineen Karjalasta Hauhon kautta Muhokselle.

Perhe sai maatilkun ja juurtui Oulujoen varteen.

– Äidinäitini kohtalona oli kuitenkin joutua evakkoon myös myöhemmin, kun kodin paikalle rakennettiin pysäköintialue, Salovaara kertoo.

Juontajana ja tv-kasvona tunnettu yrittäjä menetti äitinsä alkuvuodesta.

Tänä jouluaattona hän vie Oulun hautausmaalla kynttilän myös äidilleen. Isän kuolemasta on jo yli 20 vuotta.

Menetykset herättivät pohtimaan elämää

Lauri Salovaaran mieltä lämmittää se, että läheiset pystyivät olemaan äidin vierellä viimeisille hetkille saakka.

– Äiti ehti myös saada viimeisen siunauksen papilta.

Äidin poismeno toi idearikkaan pojan mieleen myös ajatuksen pyhäinpäivän tapahtumasta, jonka voisi järjestää esimerkiksi Oulun hautausmaan Vanhassa kappelissa Intiössä.

Hän visioi päivää, jolloin kappelissa soisi jousimusiikki ja ihmiset voisivat käydä muistelemassa ääneen edesmenneistä läheisiään. Ovet olisivat avoinna koko päivän.

Toisenkin vanhemman poismeno on saanut Salovaaran pohtimaan elämää ja sen merkitystä.

Myös pitkä poissaolo Suomesta televisio-ohjelma Selviytyjien kuvauksissa ja erilleen muutto puolison kanssa ovat myllertäneet ajatusmaailmaa. Tilanne on kirkastanut sitä, mikä on tärkeää.

– Koetan elää niin, että kun vanhana katson elämääni taaksepäin, ja mietin, miten se nyt meni, voisin olla siihen tyytyväinen. Syntisiä ja vajavaisiahan me kaikki olemme.

Joulu on Salovaaran kokemuksen mukaan lohdullista ja anteeksiantavaa aikaa.

Karjasillan pojat viihtyivät jäällä

Lapsuuden jouluja Lauri Salovaara kuvaa tosi jänniksi.

– Ikkunassa oltiin nenä kiinni katsomassa vaikka kuinka kauan, näkyisikö pukista ja tontuista edes vilahdus.

Karjasillan kasvatti muistaa, kuinka joululomalla kavereiden kanssa mentiin luistelemaan Pakkalan kentälle.

– Aamulla lähdettiin ja illalla kotiuduttiin, välissä käytiin aina jonkun luona syömässä vähän jotain välipalaa.

Luisteluun ja jääkiekkoon liittyy myös lahja, joka on jäänyt erityisesti mieleen. Eräänä vuonna paketista paljastui NHL-joukkueen paita.

– Lahja on jäänyt mieleen siksikin, koska sain mummon vetämään jääkiekkovermeet päälle ja hänet ikuistettiin valokuvaan, Salovaara muistelee.

Pienen Laurin suosikkijoukkue oli Chicago Black Hawks, mutta siitä hän ei ole ihan varma, oliko pelipaita juuri suosikkijoukkueen.
Lapsuusvuosien jälkeen on tullut koettua erilaisiakin jouluja.

– Yhden joulun vietin kavereiden kanssa Lanzarotella. Olihan se erilaista, kun lunta ei ollut missään.

Lumi on nimittäin Salovaaralle tärkeä juttu.

– Kun valkoinen joulu tulee, eihän sitä parempaa juttua olekaan.

Kinkkua, lanttulaatikkoa ja joulurauhan julistus

Joulu on rauhoittumisen aikaa. Vuoden viimeistä viikkoa Lauri Salovaara kertoo kutsuvansa taskuksi.

– Se on sellainen elämän tasku. Sen viikon saa olla rauhassa. Kukaan ei kaipaa minua, enkä minä kaipaa muita kuin läheisiä.

Joulukuusen ja uunissa muhivan kinkun tuoksu vievät Salovaaran jouluun. Joululauluissa häntä viehättää perinteisempi musiikki ja Joulupöydän ykkönen on lanttulaatikko.

Kaksi televisio-ohjelmaa on kuulunut jouluaaton ohjelmaan jo vuosia: piirrosklassikko Lumiukko sekä kello 12 lähetettävä joulurauhan julistus Turusta.

Salovaaran 7- ja 9-vuotiaat tyttäret tykkäävät katsoa myös Joulupukin kuumaa linjaa. Muutenkin joulut sujuvat samoin kuin monella muulla suomalaisella lautapelien, kirjojen ja suklaan parissa.

Toiveena kovia kirjoja ja makeita herkkuja

Lahjatoiveikseen Lauri Salovaara listaa kirjoja ja suklaata. Ja kirjoista nimenomaan paperisia kirjoja, sillä puheammattilainen ei koe äänikirjoja omikseen.

– Ja lapsilta jos saisi jotain omatekoista, niin se olisi hienoa.

Parasta joulussa on antamisen ilo. Lahjojen hankkiminen ei ole kuitenkaan helppoa.

– Hienointa on löytää sellainen lahja, joka ilahduttaa toista ihan aidosti.