Jeesuksen viimeiset päivät – mitä oikein tapahtuikaan?

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin aasilla, ja ihmiset näkivät hänen saapuvan, he riisuivat viittansa ja levittivät ne tielle. Myös palmunoksia laskettiin Jeesuksen eteen. Ihmiset huusivat: ”Hoosianna, Daavidin poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!”

Jeesus meni temppeliin rukoilemaan, mutta suuttui, kun näki temppelin esipihalla kauppiaita ja rahanvaihtajia. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja hääti kauppiaat pois. Tilanteen rauhoituttua Jeesus paransi raajarikkoja ja sokeita sekä opetti ihmisille Jumalasta.

Kun ylipapit ja temppelin johtajat saivat tietää, mitä Jeesus oli tehnyt, he päättivät päästä Jeesuksesta lopullisesti eroon. He pelkäsivät Jeesusta, ja sitä, että hän oli niin suosittu kansan keskuudessa. Siksi he eivät uskaltaneet vangita Jeesusta julkisesti.

Juudas Iskariot, yksi Jeesuksen opetuslapsista, lupasi kertoa heille missä ja milloin he voisivat vangita Jeesuksen kaikessa hiljaisuudessa. Kavalluksesta Juudakselle maksettiin 30 hopearahaa.

Juutalaiseen pääsiäiseen kuuluu ateria, jonka aikana muistellaan Egyptin orjuudesta vapautumista. Opetuslapset valmistivat aterian Jeesuksen ohjeen mukaisesti. Ennen kuin he asettuivat syömään, Jeesus pesi opetuslastensa jalat. Sillä hän halusi antaa esimerkin siitä, ettei herra ole palvelijaa tärkeämpi.

Aterialla Jeesus kertoi opetuslapsilleen, että yksi heistä tulee pettämään hänet. Hän kertoi olevansa heidän kanssaan enää vähän aikaa, ja että hänen mentyään Jumala lähettää Pyhän Henkensä rohkaisemaan heitä.

Sitten Jeesus otti leivän, mursi sen ja antoi jokaiselle opetuslapselle palan. Jeesus sanoi: ”Ottakaa ja syökää, tämä leipä on minun ruumiini.”

Sen jälkeen hän otti viinimaljan, kiitti Jumalaa, ja sanoi: ”Ottakaa ja juokaa tästä te kaikki. Tämä viini on minun vereni, jonka minä vuodatan kaikkien puolesta. Muistakaa minua aina, kun juotte sitä.” Näin Jeesus asetti ehtoollisen, jota me nykyisinkin messussa nautimme.

Aterian jälkeen Jeesus opetuslapsineen lähti Getsemanen puistoon rukoilemaan. Kun hän oli rukoillut Jumalalta voimia kohdata tuleva kärsimyksensä, hän näki puiston pimeydessä Juudas Iskariotin lähestyvän mukanaan joukko miehiä. Juudas suuteli Jeesusta poskelle; se oli miesjoukolle merkki, että tätä miestä he etsivät. Jeesus vangittiin.

Jeesus vietiin ylipappi Kaifaan luokse, joka tuomitsi hänet kuolemaan. Tuomiolle täytyi kuitenkin saada vahvistus roomalaiselta maaherralta Pontius Pilatukselta, sillä seutu kuului Rooman keisarikuntaan.

Pilatus ei olisi halunnut tuomita Jeesusta, muttei halunnut myöskään suututtaa ylipappeja. Pääsiäisen kunniaksi tapana oli päästää yksi vanki vapaaksi, ja Pilatus ehdotti, että Jeesus tuomittaisiin ja vapautettaisiin saman tien. Ylipapit kuitenkin vaativat Jeesuksen tilalta vapautettavaksi Barabbasta, joka oli hieman aiemmin vangittu murhasta. Kun Pilatus kysyi kansalta, mitä hänen tulisi Jeesukselle tehdä, kansa huusi: ”Ristiinnaulitse!” Pilatus totesi, ettei voinut tehdä asialle mitään, ja pesi kätensä kaikkien nähden: ”Minä en ole vastuussa tämän miehen kuolemasta. Vastuu on kokonaan teidän.”

Jeesus määrättiin ruoskittavaksi ennen teloituspaikalle viemistä. Sotilaat pukivat hänelle punaisen viitan ja orjantappurakruunun, sillä hän oli sanonut olevansa juutalaisten kuningas. Jeesusta hakattiin kepeillä ja pilkattiin ennen kuin hänet puettiin jälleen omiin vaatteisiinsa ja lähdettiin viemään ristiinnaulittavaksi.

Jeesus joutui kantamaan itse oman ristinsä Golgatalle, joka oli Jerusalemin ulkopuolella oleva teloituspaikka. Siellä hänet naulattiin käsistään ja jaloistaan ristiin, johon hänen päänsä yläpuolelle kiinnitettiin kyltti: ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.

Keskipäivä koitti. Taivas synkkeni ja tuli pimeää kuin yöllä. Pimeys kesti kolme tuntia. Jeesus huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut!” Jeesus laski päänsä, ja sanoi vielä: ”Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni.” Sitten Jeesus kuoli.

Eräs rikas mies, Joosef Arimatialainen kääri muutaman Jeesuksen ystävän kanssa tämän ruumiin pellavakankaaseen ja kantoi kalliohautaan. Luolan suulle vieritettiin suuri kivi. Pilatus määräsi vartiomiehet haudalle, jotta opetuslapset eivät varastaisi Jeesuksen ruumista ja väittäisi hänen nousseen kuolleista.

Kolmantena päivänä Jeesuksen kuoleman jälkeen Maria Magdaleena tuli parin Jeesuksen ystävän kanssa haudalle. He yllättyivät, sillä vartiomiehiä ei näkynyt missään ja kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Naiset menivät hämmästyneinä hautaan, jossa he kohtasivat enkelin.

Enkeli kertoi heille, että Jeesus on noussut kuolleista.

Lähde: Raamattu

Kuva: Oulun tuomiokirkkoseurakunnan nuorten aikuisten taideryhmä ja nuorten kuvausproggis / Miia

Millainen oli Jeesuksen viimeinen ateria?

Kristityt viettävät pääsiäistä Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi. Kristityille pääsiäinen on kirkkovuoden tärkein juhla, sillä Jeesuksen ristikuolema ja ylösnousemus ovat koko kristinuskon perusta.

Jeesuksen aikaan juutalaiset viettivät pääsiäistä sen muistoksi, että egyptiläiset päästivät – suorastaan ajoivat – israelilaiset pois orjuudesta. Koska Jeesus oli juutalainen, myös hänen viimeinen ateriansa oli opetuslasten valmistama juutalainen pääsiäisateria.

Juutalaiseen pääsiäisateriaan on jo vuosituhansien ajan kuulunut viisi ruoka-ainetta, jotka muistuttavat Egyptin orjuudesta ja siitä vapautumisesta.

Happamaton leipä, jota Jumala käski valmistaa, muistuttaa siitä, kuinka kiireellä israelilaisten oli lähdettävä: edes leipätaikinaa ei ehditty hapattaa.

Kitkerät yrtit muistuttavat orjuuden kitkeryydestä.

Omenan, pähkinöiden ja rusinoiden sekoitus kuvastaa pyramidien rakentamiseen käytettyä muurauslaastia.

Ateriaan kuuluu myös lampaan sääriluunpala tai linnunkoipi, jotka ovat muistuttamassa temppelin uhrista, sekä elämän kiertoa symboloiva kananmuna.

Juutalainen pääsiäisateria nautitaan pääsiäislautaselta, jota kutsutaan nimellä seder.

Siitä, kuinka tarkkaan kaikkia pääsiäisaterian kaavoja Jeesuksen viimeisellä aterialla noudatettiin, ei ole tarkkaa tietoa. Tämä kuitenkin antaa osviittaa siihen, mitä muuta aterialla on todennäköisesti nautittu kuin niitä kuuluisia viiniä ja leipää.

Lähde: Opetushallitus

(Juttu on julkaistu alunperin numerossa 11/2013. Näköislehden löydät Arkisto-osiosta)