Leiri on elämän opettelua, tietävät konkarit

Jone Heikinheimo veti nuorisotyönohjaajana ensimmäiset rippileirit 1990-luvun lopussa. Sen jälkeen mies on vaihtanut Pietarsaaresta töihin Oulujoelle, mutta leirit ovat säilyneet työnteon suolana.

– Olen töissä, jotta voin tehdä leirejä, Heikinheimo kiteyttää.

– Leireillä saa olla oikeasti nuorten kanssa. Kun leirikeskuksessa on oltu muutamia päiviä, ”muurit” alkavat nuorilta tippua.

– Silloin päästään käymään hyviä keskusteluja, joiden aikana uskalletaan olla eri mieltä pelkäämättä lytätyksi tulemista.

Limingan seurakunnan papille Eeva Mertaniemelle oma rippileiri Kuhmon Paloniemen leirikeskuksessa oli aikoinaan innostava kokemus.

– Rippikoulussa ja myöhemmin isosena solmin hyviä ystävyyssuhteita. Me keskenämme hyvinkin erilaiset ihmiset opettelimme elämää notsikn äärellä.

Kun Mertaniemi lähtee tänä kesänä leireille, toivoo hän, että niistäkin tulisi hyviä, ikimuistoisia kokemuksia tämän päivän nuorille.

”Kun en enää opi uutta, lopetan leirien pitämisen”

Heikinheimon kokemus on, että leirit onnistuvat yleensä aina. Se ei – yllättävää ehkä – ole hänen mielestään niinkään kiinni opettajista, isosista tai nuorista itsestään.

– Jos ruokahuolto toimii ja nuoret saavat mieluistaan ruokaa, leireistä tulee yleensä onnistuneita.

Heikinheimo on miettinyt, voisiko leirityöhän väsähtää joku päivä.

– Olen ajatellut, että lopetan, kun koen, että en enää itse opi niissä mitään, enkä saa niistä mitään.

Vielä sellaista päivää ei ole eteen tullut.

Heikinheimo ihastelee nykynuorten keskustelutaitoja.

Minun työtäni on yrittää saada nuoret avautumaan.

– Kun he vapautuvat keskustelemaan ja kertomaan oman mielipiteensä, olen usein saamapuolella.

– Minun työtäni on yrittää saada nuoret avautumaan.

Tärkeää on onnistua herättämään kiinnostus

Eeva Mertaniemi haluaa lähteä leirille jees-asenteella, vaikka etukäteen kukaan ei voi tietää, mitä viikko yhdessä tuo tullessaan.

– Osa nuorista saattaa olla mukana, koska kotoa on käynyt käsky rippikouluun tai lahjakuoret houkuttelevat, mutta tästä huolimatta kokemuksissa jäädään usein valon puolelle.

– Aluksi moni rippikoululainen katselee enemmän pöydän kantta kuin kiinnostuu nostamaan päätään.

– Kun päitä alkaa kohota ja pääsemme yhdessä ihmettelemään asioita, on käsillä huippuhetkiä.

– Isosilla on merkittävä rooli onnistumisissa. Jos heitä ei olisi, saattaisivat leirikokemukset jäädä valjuimmiksi.

Mertaniemi haluaa rakentaa leireille hyväksyvän ja välittävän ilmapiirin.

Se tarkoittaa, että nuorten keskellä on oltava satasella läsnä.

– Hyvässä tunnelmassa on helpompi löytää uusille asioille avoin mieli.

Kyse on asiakaspalvelusta

Heikinheimo ei halua mennä leireillä sieltä, missä aita on matalin.

Ei nuorille voi tarjota ihan mitä vain.

– Ei nuorille voi tarjota ihan mitä vain. Itseään on kehitettävä jatkuvasti. Leirit ovat asiakaspalvelua ja sillä asenteella pitää olla liikenteessä.

– Ylimääräistä liksaa leireistä ei kirkon töissä saa, mutta parhaimmillaan on tarjolla mielihyvää.  Se on sitä, kun nuoret jäävät rippikoulunsa jälkeen mukaan seurakunnan toimintaan.