Muhoksella pidettiin jumalanpalvelus kansanlaulujen sävelin

Muhoksen Torvipojat virittelevät soittimiaan. Osa kansanlaulukirkkoon saapuneista on jo valinnut istumapaikan. Penkit ja tuolit on aseteltu sisätiloihin, sillä sääennuste on luvannut sateista iltaa.

Samaan aikaan Muhoksen kotiseutumuseon pihamaalla vaihdetaan vielä ilahtuneita tervehdyksiä, halauksiakin. ”Hei-ii! No pitkästä aikaa!”

Tuttuja kohtaa esimerkiksi Marjatta Seppänen, joka on tullut paikalle tyttärensä Leena Honkasen kanssa.

– Huomasin Rauhan Tervehdyksestä tämän tilaisuuden ja kysyin, haluaako äiti lähteä, Leena kertoo.

Marjatta kuoroihmisenä ilahtui tilaisuudesta päästä laulamaan tuttuja lauluja – ja olisihan samalla mahdollisuus nähdä Muhoksen uusi kirkkoherra.

 ”Ookkonää Muhoksen uus pappi?”

Heinäkuun alussa työt Muhoksen kirkkoherrana aloittanut Vesa Palokangas sanoo, että ensimmäiset viikot kirkkoherrana ovat menneet tutustellessa. Muhoslaiset ovat ottaneet seurakunnan uuden työntekijän kiinnostuneina vastaan.

– Esimerkiksi kaupan pysähtyi katsomaan minua ja kysyi: Ookkonää Muhoksen uus pappi, Palokangas hymyilee.

Hän etsii parhaillaan asuntoa Muhokselta.

– Vaimon kanssa muutamme, lapset ovat jo maailmalla.

Kello lähenee kuutta ja viimeisetkin pihalla olijat siirtyvät sisälle museorakennukseen.

Tutut melodiat, uudet sanoitukset

Kansanlaulukirkko ammentaa nimensä mukaisesti suomalaisesta kansanlauluperinteestä. Kun tutut kansanlaulujen melodiat yhdistettiin uusiin sanoihin, syntyi suosittu kansanlaulukirkko.

Uudet sanoitukset on tehty monille jo kouluajoilta tuttuihin lauluihin: Kotimaani ompi Suomi, Arvon mekin ansaitsemme, Tuonne taakse metsämaan, On suuri sun rantas autius, Täällä Pohjantähden alla…

– Sävelmät eivät pahenna sanomaa, päinvastoin. Kun sävel on tuttu voi keskittyä laulamaan täysin rinnoin, kirkkoherra Palokangas toteaa.

Pitkä yhteistyö, mukava perinne

Kansanlaulukirkko pidettiin tälläkin kertaa Muhoksen seurakunnan ja Muhoksen kotiseutuyhdistyksen yhteistyönä.

– Viitisenkymmentä henkeä täällä oli, soittajat mukaan lukien, laskevat kotiseutuyhdistysaktiivit Juha H. Kukkohovi ja Kalevi Leskelä tyytyväisinä.

Juha H. Kukkohoville (vasemmalla) kansanlaulukirkon laulut ovat tuttuakin tutummat, kun tilaisuuksiin on parikymmentä vuotta osallistunut.

– Kansanlaulukirkko on mukava perinne. Niitä olemme järjestäneet ainakin parina kymmenenä kesänä ja järjestetään vastakin, lupaa kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja Kukkohovi.

Kansanlaulukirkko päättyy juhlallisesti Muhoksen kotiseutulauluun.

Kansanlaulukirkko oli entuudestaan tuttu Osmo Mellerille (kuvassa keskellä), joka on ollut lukuisia kertoja säestämässä kansanlaulukirkossa Muhoksen Torvipoikien riveissä. Seija Meller, Leena Meller, Chike Adibe ja Otto Meller olivat mukana kansanlaulukirkossa ensimmäistä kertaa.

Kansanlaulukirkkoja on järjestetty vuodesta 2005 alkaen

Kanttori ja kirkkomuusikko Kaija Eerola sai idean suomalaiseen kansanlauluperinteeseen pohjaavasta musiikkijumalanpalveluksesta Lohjalla palmusunnuntaina vietetystä messusta. Siinä keskeistä olivat pelimanniyhtyeen säestämät laulut ja virret sekä kirkon keskikäytävällä tanssittu kansantanssi. Sanat tuohon messuun oli tehnyt runoilija Anna-Mari Kaskinen.

Eerola ja Kaskinen loivat Kansanlaulukirkon: Eerola etsi suomalaisista kansanlaulukokoelmista jumalanpalveluskäyttöön sopivat laulut ja sovitti ne uudelleen, Kaskinen teki tuttuihin sävelmiin uudet sanat. Esimerkiksi Täällä pohjantähden alla on nyt esirukouslaulu ja Arvon mekin ansaitsemme saa toimia uskontunnustuksen pohjana.

Kansanlaulukirkkoon sisältyy yksitoista laulua. Kansanlaulukirkko-vihkonen julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 2005.