“Iäinen lepo anna heille, Herra” – Requiem soi pyhäinpäivänä tuomiokirkossa

5.11.22

Pyhäinpäivänä Oulun tuomiokirkossa soivat Wolfgang Amadeus Mozartin Requiemin sävelet. Sielunmessun keskiössä ovat kuolevan ihmisen toive armahduksesta ja rauhasta Jumalan luona.


Teksti: Lotta Sorvoja, Linnea Takkinen . Kuvat: Hilma Kallunki .

Requiem on sielunmessu, jossa keskeistä on rukous. Itävaltalaisen klassismin ajan säveltäjän, Wolfgang Amadeus Mozartin, Requiem kuuluu vahvasti taidemusiikin kaanoniin. Mozartin Requiemin syntytarina kietoutuu vahvasti yhteen säveltäjän elämän viimeisiin päiviin sekä hänen kuolinhetkeensä.

Teos jäi Mozartin ensimmäiseksi ja viimeiseksi sielunmessuksi, ja vaikka sitä ei alunperin ollut sävelletty Mozartille itselleen, tunnetaan se laajasti nimenomaan säveltäjän omana sielunmessuna.

Requiemin synty

Requiemin tilasi alunperin itävaltalainen kreivi Franz von Walsegg nuorena kuolleen vaimonsa muistolle. Saatuaan tilauksen aiemmin keväällä tai kesällä 1791 Mozartilla oli aluksi työn alla muita sävellyksiä, mitkä viivyttivät Requiemin säveltämisen aloittamista, mutta varsinainen sävellystyö alkoi saman vuoden syksyllä.

Valmiiksi Requiem ei kuitenkaan Mozartin elinaikana tullut. Hän sairastui vakavasti loppuvuonna 1791 ja sävelsi teoksen keskeiset osat kuolinvuoteellaan. Mozart kuoli 5. joulukuuta 1791 ollessaan vain 31-vuotias.

Teoksen viimeisteli ja saattoi valmiiksi seuraavana vuonna Mozartin assistentti ja kollega, Franz Xaver Süssmayr. Sielunmessu-aihe osui siis Mozartin itsensäkin kohdalle, vaikka teos olikin sävelletty kreivi Walseggin kuolleelle vaimolle.

Uusia musiikillisia näkökulmia

Mozart ammentaa musiikillista inspiraatiota muun muassa edeltäjiltään Johann Sebastian Bachilta ja Georg Friedrich Händeliltä, mutta tuo teokseen myös täysin uusia elementtejä.

Mozart haki jo ennen Requiemin säveltämistä kirkkomusiikkiteoksissaan uudenlaista suuntaa. Requiem on rakenteeltaan hienostunut ja sen polyfonia, eli samanaikaisesti soivat melodiat, on sävelletty erityisen taidokkaasti. Myös tässä teoksessa säveltäjä kokeilee uusia musiikillisia ratkaisuja ja hakee uusia näkökulmia.

Mozartin musiikki on selkeää ja kuulijaystävällistä.

 

Mozartin musiikki on selkeää ja kuulijaystävällistä. Myös musiikinjohtajalle se on kiitollista, pohtii orkesterin- ja kuoronjohtaja Lauri-Kalle Kallunki

– Musiikki tietyllä tapaa vain soljuu eteenpäin, koska se on niin valmista: hyvin selkeää, loogista ja instrumentaalista. Toisaalta koen, ettei se ole kovinkaan yllätyksellistä, toisin kuin esimerkiksi Beethovenin teosten musiikki.

Requiemin musiikki pohjaa paljon kuoron ja solistien osuuksiin: soittimien rooli on lähinnä säestävä. Poikkeuksena tästä lienee Sequentia-osan Tuba mirum, joka alkaa upealla vetopasuunan soololla.

Kuoro-osioissa Mozart ei korota mitään äänialaa muita tärkeämmäksi. Teos ei ehkä ole yhtä virtuoottinen kuin useat muut Mozartin sävellykset, mutta voimaa siitä löytyy: esimerkiksi osat Rex tremende ja Dies Irae alkavat vaikuttavilla huudahduksilla. Musiikki korostaa tekstin sanomaa: kuolevan ihmisen pelkoa Jumalan tuomiosta, toivetta tulla armahdetuksi ja päästä rauhaan Jumalan luona.

Requiemin sanoma

Sielunmessu koostuu kahdeksasta osasta, joista kuoron laulama Lacrimosa on ehkä tunnetuin ja rakastetuin. Lacrimosan sanat ja melodia koskettavat niin kuulijaa kuin esiintyjääkin. Siinä pahana, viimeisenä tuomion päivänä, kyyneleiden valuessa pyydetään Jumalalta armahdusta ja Jeesukselta rauhaa viimeiselle levolle.

Lauri-Kalle Kallunkia Requiemissa puhuttelee erityisesti osa Domine Jesu, jota Lacrimosa-osa edeltää.

Musiikillisesti Domine Jesu -osa on mielestäni kuoro-osista koko teoksen kiinnostavin ja innostavin osa.

 

– Musiikillisesti Domine Jesu -osa on mielestäni kuoro-osista koko teoksen kiinnostavin ja innostavin osa, huolimatta sen tummahkosta g-mollisävellajista.Tähän vaikuttaa se, mistä ja miten tähän osaan tullaan, sekä miten siitä jatketaan. Domine Jesu -osa saa kontrastoivaksi jaksoksi valoisan, kolmijakoisessa rytmissä kulkevan rukouksen, Hostias-hymnin. Kyseisen osan teksti puhuu lupauksesta; siinä on Vanhan testamentin ulottuvuus, kun viitataan Aabrahamiin ja samalla katsotaan tulevaan, tuonpuoleisuuteen – ikuisuuteen, toteaa Kallunki.

Requiemin tekstin kolme tasoa

Tekstin näkökulma vaihtelee kolmen eri tason välillä: yksittäisen kuolevan ihmisen, laajemman ihmisjoukon ja kaikkitietävän kertojan. Kaikkitietävä kertoja kuvailee tuomiota ja tuhoa, joka kohtaa kuolevaa.

Esimerkiksi kolmannessa osassa, Sequentiassa, kuvaillaan ankaraa tuomiota: “Vihan päivä kauhistava / maailman tuhkaks’ kuluttava on, näin sanoo ennussana. // Jo tulevainen vapisee,  / kun saapuu hän, ken tuomitsee / ja kaiken tarkkaan punnitsee.” Confutatis-osassa tenorin ja basson stemmat tuovat esiin pelottavan kuvauksen kadotuksesta ja helvetin tulesta orkesterin säestäessä rytmikkäästi ja kiivaasti. Helvetin kärsimyksiin vastaavat alton ja sopraanon stemmat, jotka laulavat taivasta kohti herkän pyynnön: “kutsu minut siunattujesi seuraan”.

Minä-kertojana puhuva kuoleva ihminen näyttäytyy arkana ja pelokkaana, jonka pyytää rukoillen armahdusta.

 

Minä-kertojana puhuva kuoleva ihminen näyttäytyy arkana ja pelokkaana, jonka pyytää rukoillen armahdusta: “Elämääsi, Jeesus muista, / syypää oon, mutt’ älä suista / yöhön yhtä tuomituista.” Ihmisjoukot yhtyvät tämän kuolevan ihmisen rukouksiin ja ylistävät Jumalaa: “Pyhä, pyhä, pyhä / Herra Jumala Sebaot! / Täynnä ovat taivaat ja maa sinun kunniaasi. / Hoosianna korkeuksissa.”

Requiem keskittyy siis hyvin vahvasti kuolemaan, Jumalan armahdukseen, tuomion hetkeen ja kuoleman jälkeiseen elämään. Kuoleman hetkellä ihmisen ainoa toivo on luottaa Jumalan armoon ja Jeesuksen ristintyöhön.

Mozartin kuolema

Mozartin kuolinyö on saanut monen mielikuvituksen laukkaamaan, ja säveltäjän kuolemaan johtaneet tapahtumat ovat saaneet ylleen mysteerin verhon. Spekulaatioita Mozartin kuolinsyystä on monenlaisia, eikä lukuisista tutkimuksista huolimatta kaikkea kuolemaa edeltävistä ja sen jälkeisistä päivistä ja kuukausista tiedetä.

Mozart haudattiin ajan tavan mukaisesti joukkohautaan.

 

Mozart haudattiin ajan tavan mukaisesti joukkohautaan. Useat säveltäjän perheenjäsenistä ja ystävistä seurasivat hänen hautaamistaan. Keskeneräinen sielunmessu esitettiin muistotilaisuudessa siinä muodossa, kuin se sillä hetkellä oli. Kuolinhetkellään Mozart saattoi hyvin olla tietoinen siitä, että hänen ensimmäinen ja viimeinen Requieminsä tultaisiin esittämään myös hänen muistolleen. Viimeisillä hetkillään hän yritti vuoteensa vierellä valvoville ihmisille kuvailla, miltä teoksen timpaniosuus kuulostaisi.

Mozartin kuolinhetkellä Requiem oli palapeli, josta valmiina oli vain Introitus-alkukuoro. Mozartin vaimo Constanze pyysi Franz Xaver Süssmayriä säveltämään teoksen loppuun. Voimme vain arvailla, miltä teos kuulostaisi, jos Mozart olisi sen itse säveltänyt loppuun asti.

Pyhäinpäivän perinne

Oulun tuomiokirkon nimikkokuorot, Katedraalikuoro ja kamarikuoro, ovat esittäneet Mozartin Requiemin kerran aikaisemmin, kaksi vuotta sitten Oulun tuomiokirkossa. Tuolloin kuorolaiset joutuivat laulamaan turvavälit huomioon ottaen. Tällä kertaa kuoro ja orkesteri saavat onneksi esiintyä ilman pandemian mukanaan tuomia rajoitteita, mistä kuorolaiset iloitsevat suuresti.

Oulun tuomiokirkon kamarikuorossa laulava Arja Niemelä on useita kertoja esittänyt Requiemia. Hän on vaihdellut altto- ja sopraanostemmojen välillä, ja tänä syksynä hän laulaa alttoa.

– Tähän Mozartin teokseen on aina mukava palata! Pystyn seuraamaan musiikinjohtajaa paremmin, kun ei tarvitse niin paljon keskittyä nuottien lukemiseen, Niemelä iloitsee.

– Pääsen nauttimaan kuoron ja orkesterin yhteismusisoinnista aivan eri tavalla kuin ensimmäisellä esityskerralla.

Tuttuun virteen uusia sävyjä

Konsertissa kuullaan lisäksi vuorovirtenä Miikka Lehtoahon teos Nyt ylös sieluni, virren 632 pohjalta sekä kuoron laulamana virsi 30, Maa on niin kaunis.

Lehtoahon teos sävellettiin alun perin piispa Jukka Keskitalon piispanvihkimysmessuun vuonna 2018, ja siitä tilattiin myöhemmin uusi sovitus orkesteri- ja kuorokokoonpanolle. Jälkimmäinen versio sai kantaesityksensä viime keväänä Oulun tuomiokirkossa.

Lehtoaho on tuonut tuttuun mollisävyiseen virteen uusia näkökulmia. Sitä raikastuttaa yllättävä duurimodulaatio ja kepeä, nerokas orkesterisäestys. Muun muassa harvemmin esillä oleva fagotti pääsee oikeuksiin sävellyksessä. Lehtoaho antaa kunniaa alkuperäiselle virrelle säkeistöissä 2 ja 4, joihin seurakuntakin pääsee osallistumaan.

– Tässä teoksessa tuttu sävelkulku on valjastettu tuomaan sanomaa ja sisältöä esiin vielä väkevämmin kuin alkuperäisessä sovituksessa, pohtii Arja Niemelä.

– Kolmannessa säkeistössä laulajia kuljetetaan ensin ‘puolittain, silmillä hämärillä’ hitaanlaisesti eteenpäin”, kuvailee Niemelä suosikkikohtaansa Lehtoahon sävellyksessä.

– Säestävät sävelkulut tukevat alas laskevina juoksutuksina tätä tunnelmaa. Mutta jo muutamaa tahtia myöhemmin laulu siirtyy duuriin ja ajatukset taivaallisiin, ihaniin ääniin: kuin laulu olisi irroittautunut taivaan korkeuksiin. Tämän jälkeen pääsemme laulamaan seurakunnan kanssa yhdessä ´Siell´kaunis kannel soi…´. Hieno päätös teokselle!

  • Mozart: Requiem lauantaina 5.11. kello 20 Oulun tuomiokirkossa sekä Virtuaalikirkossa. Käsiohjelma 15 euroa.

Oulun tuomiokirkon kamarikuoro ja Oulun tuomiokirkon Katedraalikuoro

Johanna Isokoski, sopraano

Tarja Sakko, altto

Péter Marosvári, tenori

Tomi Punkeri, basso

Oulunsalo Ensemble, konserttimestarina Sinikka Ala-Leppilampi

Raakel Pöyhtäri, urkuri

Lauri-Kalle Kallunki, musiikinjohto

Requiemin tekstien suomennokset: Juha Silvo. Tekstin kirjoittajat ovat Oulun tuomiokirkon kamarikuorolaisia. Tekstin pohjana on käytetty Christoph Wolffin esipuhetta W. A. Mozartin Requiem-kuoropartituurista (Bärenreiter Urtext, 2017).

Lue lisää aiheesta:

Kirkko ja usko Oulun tuomiokirkkoseurakunta