Teetä ja dekkareita

Haudutetun teen tuoksu ja Marie-keksit. Erilaisten kirjojen analyyttinen pohdinta: mitä kirja haluaa sanoa, mikä sen viesti on. Elma Koivusen muistiin ovat piirtyneet muun muassa nämä asiat, kun hän astui ensimmäistä kertaa Kastellin kirkon kirjallisuuspiiriin 1990-luvun lopulla.

– Silloinen ryhmänvetäjä Juha Vähäkangas hemmotteli meitä tarjoiluiden lisäksi omalla asiantuntemuksellaan. Hän oli hauska ja räväkkä, muisti ulkoa kirjojen juonet, ja jaksoi kuunnella myös hidaslukuisten osallistujien lukukokemuksia ja arvailuja kirjoista. Herkullisinta oli pohtia yhdessä, keneen kirjan henkilöön samaistuu eniten.

Olin heti aivan myyty.

Koivunen päätyi mukaan Kirjavirtaa pappilassa -kirjallisuuspiiriin televisiostakin tutun Wallander-kirjasarjan kautta.

– Ihmettelin Rauhan Tervehdystä lukiessani, että kirkon lukupiirissä luetaan dekkareita. Menin uteliaisuuttani kuuntelemaan, vaikka en ollut edes lukenut kyseistä kirjaa. Olin heti aivan myyty.

Kirjallisuuspiirissä Koivusta viehättää se, että lukemisen jännitys ikään kuin huipentuu, kun teosta ruoditaan läpi yhdessä ryhmäläisten kanssa. Ryhmässä jaetaan lukukokemuksia myös käsiteltävän kirjan ulkopuolelta.

– Viimeisimpänä lukulistallani ovat olleet Veikko Huovisen Lentsu, Kari Sallamaan novellikokoelma Elvira Madiganin viimeinen köysi sekä Maria Petterssonin tietokirja Suomen historian jännät naiset. Tämänhetkinen suosikkikirjani on Frank McCourtin koulumaailmaan sijoittuva Liitupölyä. Oli makea kokemus lukea kyseinen teos viime vuoden Finlandia-voittaja Iida Rauman omakohtaiseen koulukiusaamiskokemukseen pohjaavan Hävityksen jälkeen.

• Kirjavirtaa pappilassa -kirjallisuuspiiri kokoontuu seuraavan kerran keskiviikkona 15.2. klo 18–20 Kastellin kirkon pappilankamarissa. Tapaamisen aiheena tuolloin Päivi Alasalmen teos Sudenraudat.