Pateniemen Ankkurimessussa toivo on läsnä lauluissa ja sanoissa

Kun uusi kirkkovuosi marraskuun lopussa alkaa, Pateniemen seurakuntakoti Ankkurissa vietetään joka sunnuntai Ankkurimessua. Sen kehittämisessä on kuunneltu messuissa kävijöitä.

– Toiveena on ollut lyhyempi, kevyempi ja alueellisempi messu, tiivistää seurakuntapastori Mikko Salmi.

Messun taustalla on Pateniemen aluetiimi, johon Salmen lisäksi kuuluvat seurakuntamestari Satu Paakinaho, lastenohjaaja Pirjo Kangas ja diakoniatyöntekijä Sami Riipinen.

– Kokoontumisissa olemme ideoineet valtavasti, joten on ollut sitten mistä karsia, Paakinaho kertoo hymyssä suin.

– Ankkuri on toivon symboli, ja ankkurimessu pyrkii tuomaan toivoa, Salmi jatkaa.

Tavoitteena on yhteisöllinen kokemus

Messussa lauletaan virsien lisäksi lauluja toivosta, esimerkiksi Toivon veisukirjasta tai Nuoren seurakunnan laulukirjasta. Yhteislaulut voidaan toteuttaa myös karaoketyyliin niin, että sanat heijastetaan valkokankaalle, josta seurataan laulun kulkua.

Sanaosiossa kuullaan kyseisen sunnuntain raamatunkappaleiden lisäksi myös sanoja toivosta. Ne voivat olla inhimillisiä kokemuksia, kuten runoja tai kirjallisuutta, kunhan ne liittyvät päivän sanomaan.

Toiveena on, että toivon sanan lukisi seurakuntalainen, kun pappi puolestaan lukee raamatunkohdat.

Yhteisen esirukouksen aikana soi rauhallinen musiikki ja osallistujat voivat halutessaan käydä sytyttämässä tuohuskynttilän.

– Ihmiset kaipaavat kokemuksellisuutta, Salmi toteaa.

Ankkurimessujen yhteisöllisyyttä korostaa myös se, että jokaisen messun jälkeen nautitaan vapaaehtoisten keittämät kirkkokahvit.

Ankkuria on kehuttu kotoisaksi, ja sitä se onkin.

– Ankkuria on kehuttu kotoisaksi, ja sitä se onkin, toteaa Paakinaho.

Alueella asuu paljon lapsiperheitä ja ankkurimessut onkin suunniteltu perheitä silmällä pitäen.

Myös esteettömyys on huomioitu, sillä alttarin edestä on poistettu polvistumiskaide. Ehtoolliselle tullessaan ei tarvitse enää polvistua alas.

Kaiteen poistamisen jälkeen Ankkurin ehtoollisella ei myöskään käytetä viinipikareita, vaan ehtoollisleipä kastetaan maljassa olevaan viiniin.

Pentti Kinnunen nikkaroi ankkurinmuotoisen altaan tuohuskynttilöille.

Mittatilaustyötä Ankkuriin

Pentti Kinnunen on aktiivinen Tuiran seurakunnan vapaaehtoinen. Hän on päässyt jättämään myös konkreettisesti oman kädenjälkensä näkyville yhteiseksi iloksi.

Ankkuriin hän on koonnut jo kastepuun, johon ripustetaan lehtinä kastettujen lasten nimet. Kinnunen myös remontoi nukkekodin, joka ilahduttaa varsinkin perhekerholaisia ja pienimpiä messukävijöitä.

– Tämä on minun tapani olla mukana seurakunnan toiminnassa. Minulla on peukalot kämmenen sivuilla, eikä keskellä, naurahtaa Kinnunen.

Minulla on peukalot kämmenen sivuilla, eikä keskellä.

Kolmas taidonnäyte on vielä tekeillä. Tuiran seurakunta on tilannut Kinnuselta ankkurin muotoisen altaan. Se täytetään hiekalla, johon ankkurimessujen osallistujat voivat asettaa sytyttämänsä tuohuskynttilät palamaan.

– Pinta on kullanväristä peltiä. Koivupuiset jalat sorvaan marraskuussa Sodankylän mökillä.

Vuosien varrella Kinnunen on nikkaroinut monenlaista seurakunnalle.

Pentti Kinnunen palkittiin tänä syksynä vapaaehtoistoiminnastaan kirkon Pro Diaconia -mitalilla.

– On hienoa, että meidän vapaaehtoistyötä tekevien arvostus on noussut viime vuosina.