Hartaus sunnuntaille 13.9. - Pysähtymisen taito

Pysähtymisen taito

Mutta Maria istuutui Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. (Luuk. 10:39)

Tulevan sunnuntain evankeliumiteksti on kuin peili omaan elämäämme ja sydämemme tilaan. Maailmassa, jossa elämme, on jatkuvan saavuttamisen, tehokkuuden ja valmiudessa olon vaatimus. Kalenterin tyhjentyessä täyttyy se nopealla tahdilla uusista tehtävistä.

Vaadimme myös usein toisilta samaa suorittamisen määrää. Katkeruus ja viha voivat vallata mielemme, jos toiset eivät suorita yhtä paljon. Työt eivät välttämättä jakaannu tasan ja pysähtyminen tuntuu hukkaan heitetyltä ajalta. Haluamme olla hyviä, tehdä vaikutuksen ja pyrkiä täydellisyyteen.

Suorittamisen ja vaikutuksen tekemisen keskellä kadotamme kyvyn olla läsnä, ja kiire voi muuttaa sydämemme tilan.

Maria teki kuitenkin jotain toisin. Hän jätti keskeneräiset työt taakseen, riisui suorittamisen vaatimuksen ja asettui istumaan Jeesuksen jalkojen juureen. Hän ei tehnyt sitä välinpitämättömyyttään tai laiskuuttaan. Tämä oli hänelle tietoinen valinta. Ehkä Maria oli henkisesti ja hengellisesti uupunut. Ehkä hän ymmärsi saavansa Jeesukselta jotain sellaista, mitä me jokainen tarvitsemme elämäämme.

Tämä voi alkaa löytämällä arjen kiireen keskelle pysähtymisen taidon. Uskaltaisimme jättää hetkeksi asioita kesken. Se on myös luottamusta siihen, että Jumala pitää maailmaa pystyssä silloinkin, kun me laskemme kätemme alas. Jeesuksen jalkojen juuressa meidän ei tarvitse suorittaa tai todistella mitään.

Siis pysähdy, hengitä ja anna itsellesi lupa vain kuunnella. Siellä me saamme vain olla – rakastettuina, kuultuina ja ravittuina.

–Jumala, anna minulle Sinun rauhasi keskelle levotonta maailmaa. Aamen.

Kirjoittaja on teologian maisteri Muhoksen seurakunnasta

16. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 86:1, 3–7
1. lukukappale: 1. Kun. 17:1, 8–16
2. lukukappale: Fil. 4:10–14
Evankeliumi: Luuk. 10:38–42

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Ps. 86:1, 3–7
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan,
ja sinä vastaat minulle.

1. Kun. 17:1, 8–16
Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.”
Elialle tuli sitten tämä Herran sana: ”Lähde Sidonin alueen Sarpatiin ja asetu sinne. Minä olen käskenyt erästä leskivaimoa pitämään sinusta siellä huolta.”
Elia lähti Sarpatiin. Tullessaan kaupungin portille hän näki leskivaimon keräämässä polttopuita. Elia huusi hänelle: ”Toisitko minulle vähän vettä, että saisin juoda.” Nainen lähti hakemaan vettä, ja Elia huusi hänelle vielä: ”Toisitko minulle myös palan leipää.” Mutta nainen vastasi: ”Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.”
Elia sanoi hänelle: ”Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.”
Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.

Fil. 4:10–14
Herra on suonut minulle sen suuren ilon, että te vihdoin olette voineet antaa minulle uuden osoituksen huolenpidostanne. Sitä te tosin olette koko ajan halunneet, mutta ette ole saaneet siihen tilaisuutta. Tällä en tarkoita sitä, että kärsin puutetta, koska olen oppinut tulemaan toimeen sillä, mitä minulla on. Tunnen köyhyyden ja hyvinvoinnin, olen tottunut kaikkeen ja kaikenlaiseen, syömään itseni kylläiseksi ja näkemään nälkää, elämään runsaudessa ja puutteessa. Kestän kaiken hänen avullaan, joka antaa minulle voimaa. Te teitte silti hyvin, kun autoitte minua vaikeuksissani.

Luuk. 10:38–42
Jeesus vaelsi eteenpäin opetuslastensa kanssa ja tuli erääseen kylään. Siellä muuan nainen, jonka nimi oli Martta, otti hänet vieraakseen. Martalla oli sisar, Maria. Tämä asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettaan. Martalla oli kädet täynnä työtä vieraita palvellessaan, ja siksi hän tuli sanomaan: ”Herra, etkö lainkaan välitä siitä, että sisareni jättää kaikki työt minun tehtäväkseni? Sano hänelle, että hän auttaisi minua.” Mutta Herra vastasi: ”Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.”