Hartaus sunnuntaille 14.6.2026

Tule kiireesti alas!

Tänään on päivä, jolloin Sakkeus, tuo epäsuositussa ammatissa oleva mies, ottaa elämän käsiinsä. Tähän asti se on luisunut jotenkin otteesta, vaikka hänellä kaikkea rikkautta olikin kertynyt. Mutta tapa, jolla se oli kertynyt, ei enää tuntunut hyvältä. Siksi Sakkeus ei enää tunnista itseään siksi mieheksi, joka haluaa olla, eikä elämäänsä siksi elämäksi, jota hän haluaa elää. Sakkeus haluaa nähdä muutoksen itsessään ja elämässään, ja arvelee että nyt siihen on mahdollisuus.

Mahdollisuus kävelee Jerikon kaupungin halki. Sakkeus katsoo häntä metsäviikunapuun oksistosta. Ja Sakkeus saa kutsun tulla alas puusta.
Ehkä Sakkeus ei niinkään halunnut nähdä kuin tulla nähdyksi? Tulla nähdyksi ja silti hyväksytyksi. Sakkeus näki kyllä itse, oman elämänsä kaikkein kirkkaimmin, ja häpesi tapaansa toimia. Hän halusi tehdä parannuksen. Hän oli valmis muutokseen.

Lastenlaulussa sanotaan: ”Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies…” Viikunapuuhun kiipesi ehkä pieni mies, mutta sieltä tuli alas pieni suuri mies. Sillä vain sisäisesti suuri ihminen pystyy tekemään jotain noin omituista: kiipeämään puuhun kaikkein niiden katsottavaksi, joille hän oli tehnyt väärin.

Jerikolaiset näkivät Sakkeuksessa koronkiskurin. Jeesus näki muutoksenhalun ja muutoskyvyn.

Tärkeintä oli, että Sakkeus itse näki itsensä miehenä, jolla on mahdollisuus muuttua.

Hän astui alas puusta. Ja samalla hän astui ulos siitä elämästä, joka oli tehnyt hänestä ulkoisesti rikkaan, mutta sisäisesti köyhän miehen.
Tämä oli se päivä, kun Sakkeuksen ja hänen perheensä elämä muuttui.

Se muistuttaa meitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä astua ulos kahleista, jotka itse itselleen on rakentanut. Yksin se ei välttämättä onnistu, mutta apua on tarjolla.

Kirjoittaja on Oulun tuomiorovasti

3. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 18:17–20, 26–29
1. lukukappale: Sak. 1:3–6
2. lukukappale: 1. Kor. 1:26–31
Evankeliumi: Luuk. 19:1–10

Päivän tekstien keskeisenä sisältönä on kutsu Jumalan valtakuntaan ja kutsun kuulemisen tärkeys. Maallisen elämän tehtävät ja houkutukset saattavat estää ihmisiä ottamasta vastaan Jeesuksen kutsua. Joka epäröi ja vitkastelee, menettää tarjotun tilaisuuden.

Ps. 18:17–20, 26–29
Korkeudestaan hän ojensi kätensä ja tarttui minuun,
hän veti minut ylös syvistä vesistä.
Hän vapautti minut vihollisteni väkevistä käsistä,
vihamiehistäni, jotka olivat minua vahvemmat.
He kävivät kimppuuni onnettomuuteni hetkellä,
mutta tuekseni tuli Herra.
Hän avasi minulle tien ja päästi minut vapauteen,
sillä hän oli mieltynyt minuun.
Herra, sinä olet uskollinen uskolliselle,
vilpitöntä kohtaan sinä olet vilpitön.
Puhtaat ovat tekosi puhdasta kohtaan,
mutta kieron sinä johdat harhaan.
Nöyrät sinä pelastat,
mutta ylpeiden katseen painat alas.
Sinä, Herra, sytytät minun lamppuni,
sinä, Jumala, tuot pimeyteeni valon.

Sak. 1:3–6
Jumala sanoi profeetta Sakarjalle:
”Julista kansalle nämä Herran Sebaotin sanat:
– Palatkaa minun luokseni,
niin minä palaan teidän luoksenne,
sanoo Herra Sebaot.
Älkää tehkö niin kuin isänne! Aikaisemmat profeetat julistivat heille: ’Näin sanoo Herra Sebaot: Palatkaa vääriltä teiltänne ja lakatkaa tekemästä pahaa!’ Mutta teidän isänne eivät kuunnelleet minua, eivät välittäneet puheistani, sanoo Herra.
– Missä isänne nyt ovat?
Entä profeetat? Elävätkö hekään ikuisesti?
Mutta minun sanani ja käskyni,
jotka minä annoin palvelijoitteni, profeettojen, julistaa,
ovat kaikki käyneet toteen
teidän isienne kohdalla.”
He tutkivat itseään ja myönsivät: ”Niin kuin Herra Sebaot oli sanonut tekevänsä meille pahojen töittemme ja syntiemme vuoksi, niin hän on myös tehnyt.”

1. Kor. 1:26–31
Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta. Mikä maailmassa on vähäpätöistä ja halveksittua, mikä ei ole yhtään mitään, sen Jumala valitsi tehdäkseen tyhjäksi sen, mikä on jotakin. Näin ei yksikään ihminen voi ylpeillä Jumalan edessä. Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. Näin toteutuu kirjoitus: ”Joka ylpeilee, ylpeilköön Herrasta.”

Luuk. 19:1–10
Jeesus tuli Jerikoon ja kulki kaupungin halki. Siellä asui mies, jonka nimi oli Sakkeus. Hän oli publikaanien esimies ja hyvin rikas. Hän halusi nähdä, mikä mies Jeesus oli, mutta ei pienikokoisena ylettynyt kurkistamaan väkijoukon takaa. Niinpä hän juoksi jonkin matkaa edemmäs ja kiipesi metsäviikunapuuhun nähdäkseen Jeesuksen, joka oli tulossa sitä tietä. Mutta tultuaan sille kohtaa Jeesus katsoi ylös ja sanoi: ”Sakkeus, tule kiireesti alas. Tänään minun on määrä olla vieraana sinun kodissasi.”
Sakkeus tuli kiireesti alas ja otti iloiten Jeesuksen vieraakseen. Kun ihmiset näkivät tämän, he sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.” Mutta Sakkeus sanoi Herralle kaikkien kuullen: ”Herra, näin minä teen: puolet omaisuudestani annan köyhille, ja keneltä olen liikaa kiskonut, sille maksan nelinkertaisesti takaisin.” Sen kuultuaan Jeesus sanoi häneen viitaten: ”Tänään on pelastus tullut tämän perheen osaksi. Onhan hänkin Abrahamin poika. Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”