Hartaus sunnuntaille 25.10.2026

Aikojen merkkejä

Seuraamme päivittäin uutisia maailman tapahtumista. Sodat, rauhanneuvottelut ja talouden epävarmuus herättävät huolta tulevaisuudesta. Pohdimme, mihin maailma on menossa ja mitä kaikkea on vielä edessä. Tietoa on enemmän kuin koskaan, mutta silti emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.

Epävarmuus koskettaa myös omaa elämäämme. Huoli terveydestä, läheisistä tai toimeentulosta voi joskus viedä yöunet. Haluaisimme tietää, miten asiat järjestyvät. Kaipaamme varmuutta ja usein ajattelemme, että uskomme vasta, kun näemme.

Näin oli myös Jeesuksen aikana. Fariseukset ja saddukeukset pyysivät Jeesusta näyttämään merkin taivaasta. Jeesus muistutti, kuinka ihmiset osasivat päätellä taivaan väreistä tulevaa säätä, mutta eivät tunnistaneet aikojen merkkejä. Heidän keskellään oli Jumalan Poika, mutta he eivät uskoneet häneen.

Jeesus puhui Joonan merkistä, joka viittasi hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa. Risti ja tyhjä hauta ovat merkki Jumalan rakkaudesta. Hän lähetti Poikansa sovittamaan syntimme ja avaamaan tien iankaikkiseen elämään.

Uskonpuhdistuksen sunnuntai muistuttaa Jumalan sanan ja evankeliumin merkityksestä. Evankeliumissa saamme uskoa syntimme anteeksi Kristuksen tähden. Jumalan armo antaa rauhaa ja toivoa, jota sisimmässämme kaipaamme. Se kantaa myös silloin, kun oma usko tuntuu heikolta.

Emme tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Silti saamme luottaa siihen, että elämämme on Jumalan käsissä. Hänen johdatuksensa ei tarkoita vaikeuksilta säästymistä, mutta saamme turvautua hänen huolenpitoonsa myös niiden keskellä. Kristuksen lupaus olla kanssamme joka päivä antaa rohkeutta kulkea eteenpäin, päivä ja askel kerrallaan.

Kirjoittaja on Lumijoen seurakunnan kirkkoherra

Reformaation päivä
Psalmi: Ps. 46:2–8
1. lukukappale: Jer. 15:19–21
2. lukukappale: Room. 5:1–11
Evankeliumi: Matt. 16:1–4

22. sunnuntai helluntaista omistetaan uskonpuhdistukselle. Sunnuntain tekstit liittyvät läheisesti uskonpuhdistuksen keskeiseen sisältöön.

Jumala ei unohda kansaansa, vaan antaa kirkolle uudistumisen aikoja ja niitä ihmisiä, jotka auttavat meitä palaamaan kristillisen uskomme perusteisiin, Raamattuun ja sen julistamaan uskonvanhurskauteen.

Ps. 46:2–8
Jumala on turvamme ja linnamme,
auttajamme hädän hetkellä.
Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy,
vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.
Meret pauhaavat ja kuohuvat,
vuoret vapisevat Jumalan suuruuden edessä.
Virta ja kaikki sen haarat ilahduttavat Jumalan kaupunkia,
Korkeimman pyhiä asuinsijoja.
Jumala on kaupunkinsa keskellä, kaupunki ei järky.
Hän auttaa sitä, kun aamu valkenee.
Kansojen meri kuohuu, valtakunnat horjuvat,
maa järkkyy hänen äänestään.
Herra Sebaot on kanssamme,
Jaakobin Jumala on turvamme.

Jer. 15:19–21
Herra sanoi Jeremialle:
”Jos muutat mielesi,
minä otan sinut jälleen palvelukseeni.
Jos et puhu joutavia,
vaan puhut niin kuin puhua tulee,
saat jälleen olla minun suunani.
Ihmiset kääntyvät sinun puoleesi,
mutta älä sinä käänny heidän mielensä mukaan.
Minä teen sinusta lujan pronssimuurin.
Vaikka tämä kansa nousee sinua vastaan,
ei se sinua voita,
sillä minä olen sinun kanssasi,
minä autan ja suojelen sinua,
sanoo Herra.
Minä pelastan sinut pahojen käsistä,
vapautan sinut väkivaltaisten kourista!”

Room. 5:1–11
Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme. Me riemuitsemme siitä toivosta, että pääsemme Jumalan kirkkauteen. Me riemuitsemme jopa ahdingosta, sillä tiedämme, että ahdinko saa aikaan kestävyyttä, kestävyys auttaa selviytymään koetuksesta ja koetuksesta selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivo ole turha, sillä Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.
Meistä ei ollut itseämme auttamaan, mutta Kristus kuoli jumalattomien puolesta, kun aika koitti. Tuskin kukaan haluaa kuolla edes nuhteettoman ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta joku ehkä on valmis antamaan henkensä. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus kuoli meidän puolestamme, kun vielä olimme syntisiä. Kun hän nyt on vuodattamalla verensä tehnyt meidät vanhurskaiksi, hän vielä paljon varmemmin pelastaa meidät tulevalta vihalta. Jos kerran Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan, paljon varmemmin on Jumalan Pojan elämä pelastava meidät nyt, kun sovinto on tehty. Eikä siinä vielä kaikki. Me saamme myös riemuita Jumalastamme, kun nyt olemme vastaanottaneet Herramme Jeesuksen Kristuksen valmistaman sovituksen.

Matt. 16:1–4
Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.