Hartaus sunnuntaille 26.4.2026

Nähdyksi tullut ja varjeltu

Johanneksen evankeliumin 17. luvussa Jeesus pysähtyy rukoilemaan juuri ennen kärsimystään. Hän tietää mikä on edessä, mutta ei siltikään rukoile itsensä puolesta.
Hän katsoo opetuslapsiaan ja heidän kauttaan myös meitä, ja näkee heidän haavoittuvuutensa. ”Minä en enää ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa.”

Lauseessa on realismia, sillä Jeesus ei kaunistele todellisuutta. Maailmassa oleminen merkitsee painetta, ristiriitoja, väsymystä ja välillä jopa eksymisen tunnetta.

Jeesus ei kuitenkaan rukoile, että opetuslapset pelastettaisiin pois maailmasta. Hän rukoilee suojelusta. ”Varjele heidät…” Se on rukous ihmisille, jotka joutuvat jatkamaan keskeneräistä elämää keskeneräisessä maailmassa. Moni meistä tunnistaa tämän: arki vaatii, uutiset huolestuttavat, ihmissuhteet kuormittavat, väsyttää, jopa pelottaa.

Jeesus liittää varjelun Jumalan nimeen. Siihen, kuka Jumala on. Se muistuttaa, että turvamme ei perustu omaan vahvuuteemme vaan siihen, että kuulumme Jumalalle.
Kun oma usko horjuu tai sanat rukoukseen puuttuvat, Jeesuksen rukous ei lakkaa. Hän kantaa meitä silloinkin, kun me emme jaksa kantaa edes itseämme.

”He eivät ole maailmasta.” Kristitty elää maailmassa, mutta ei ole sen armoilla. Meidän arvomme, toivomme ja tulevaisuutemme eivät synny uutisvirrasta tai menestyksen mittareista, vaan Jumalan rakkaudesta, joka kutsuu nimeltä.

Lopuksi Jeesus rukoilee: ”Pyhitä heidät totuudessa.” Totuus ei tässä ole kylmä tai kova. Se on Jumalan sana, joka sitoo yhteen oikeuden ja armon. Pyhittyminen ei ole virheettömyyttä, vaan suostumista siihen, että Jumala saa muovata meitä. Elämän matkalla, sen säröissä ja keskeneräisyydessä.

Jeesuksen rukous sanoo meille tänään: olet nähdyksi tullut, olet varjeltu ja olet lähetetty. Et yksin, vaan Jumalan sanan ja rakkauden kantamana.

Kirjoittaja on Vaalan vt. kappalainen

3. sunnuntai pääsiäisestä
Psalmi: Ps. 66:3–9 tai Ps. 126
1. lukukappale: Jes. 54:7–10
2. lukukappale: 1. Piet. 1:3–9 tai 2. Kor. 4:16–18
Evankeliumi: Joh. 17:11–17

Seurakunta juhlii iloiten Herran ylösnousemusta ja voittoa kuolemasta ja suuntaa katseensa uuteen elämään taivaassa, minne Jeesus on mennyt valmistamaan omilleen sijaa. Kristityt odottavat ”ikävöiden sitä kaupunkia, joka tulee” (Hepr. 13:14). Jeesuksen ylösnousemus on jo nyt tehnyt heidät uusiksi luomuksiksi. Kun Kristus palaa takaisin, heistä tulee hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisia.

Ps. 66:3–9
Sanokaa Jumalalle: Kuinka pelottavia ovatkaan sinun tekosi!
Viholliset nöyrtyvät sinun edessäsi suuren voimasi tähden.
Koko maa kumartuu eteesi,
koko maa laulaa kiitostasi ja ylistää nimeäsi.
Tulkaa ja katsokaa Jumalan töitä.
Hän on tehnyt meille suuria tekoja.
Hän muutti meren kuivaksi maaksi,
kuivin jaloin kansa kulki virran poikki.
Siksi me saamme iloita hänestä.
Hän hallitsee voimallaan iäti, hän pitää silmällä kansoja.
Älköön kukaan nousko kapinaan häntä vastaan.
Ylistäkää meidän Jumalaamme, kaikki kansat,
antakaa ylistyksen kaikua!
Hän antaa meille elämän,
hän ei salli jalkamme horjua.

TAI
Ps. 126
Kun Herra käänsi Siionin kohtalon,
se oli meille kuin unta.
Silloin suumme hersyi naurua
ja riemu kajahti huuliltamme.
Silloin sanoivat vieraat kansat:
”Suuret ovat Israelin Herran teot!”
Totta! Suuret ovat meidän Herramme teot,
niistä me saamme iloita.
Herra, käännä jälleen meidän kohtalomme
niin kuin aina tuot vedet Negevin kuiviin uomiin.
Jotka kyynelin kylvävät,
ne riemuiten korjaavat.
Jotka itkien menevät kylvämään vakkaansa kantaen,
ne riemuiten palaavat kotiin lyhteet sylissään.

Jes. 54:7–10
– Hetkeksi minä sinut jätin,
mutta suuressa rakkaudessani minä nyt haen sinut takaisin.
Vain tuokioksi, vihani vimmassa,
minä käänsin kasvoni sinusta pois,
mutta minä armahdan sinua,
minun uskollisuuteni on ikuinen,
sanoo Herra, sinun lunastajasi.
– Minä vannon niin kuin Nooan päivinä.
Silloin minä vannoin,
etteivät Nooan ajan vedet enää koskaan tulvisi maan yli,
ja nyt minä vannon,
etten enää sinuun vihastu enkä sinua soimaa.
Vaikka vuoret järkkyisivät
ja kukkulat horjuisivat,
minun rakkauteni sinuun ei järky
eikä minun rauhanliittoni horju,
sanoo Herra, sinun armahtajasi.

1. Piet. 1:3–9
Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.
Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa. Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

TAI

2. Kor. 4:16–18

Sen tähden me emme lannistu. Vaikka ulkonainen ihmisemme murtuukin, niin sisäinen ihmisemme uudistuu päivä päivältä. Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti.

Joh. 17:11–17

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun olin heidän kanssaan, suojelin heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut. Minä varjelin heidät, eikä yksikään heistä joutunut hukkaan, paitsi se, jonka täytyi joutua kadotukseen, jotta kirjoitus kävisi toteen.
Nyt minä tulen sinun luoksesi. Puhun tämän, kun vielä olen maailmassa, jotta minun iloni täyttäisi heidät. Minä olen ilmoittanut heille sanasi, ja he ovat saaneet osakseen maailman vihan, koska eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. En kuitenkaan pyydä, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahalta. He eivät kuulu maailmaan, niin kuin en minäkään kuulu. Pyhitä heidät totuudellasi. Sinun sanasi on totuus.”