Hartaus sunnuntaille 30.8.2026

Kohti korkeuksia

Kun kirjoitan tätä hartauskirjoitusta, yleisurheilun EM-kisat ovat juuri käynnistyneet Englannin Birminghamissa. Euroopan parhaat mittelevät keskinäisestä paremmuudestaan monenlaisissa lajeista. Näin penkkiurheilijana on kiinnostavaa seurata myös lajeja, joihin itsellä ei ole minkäänlaista kosketusta.

Yksi tällainen on esimerkiksi seiväshyppy. Hurjapäiset urheilijat antavat hilata riman huimiin korkeuksiin ja hyökkäävät sitten rohkeasti sitä ylittämään. Toisinaan onnistuu ja toisinaan ei, siinähän se lajin jännitys piilee.

Kun rima on sellaisella korkeudella, jonka on pystynyt aiemmin ylittämään, olo suoritukseen lähtiessä lienee varmempi kuin vaikkapa ennätysyritykseen valmistautuessa. Tietää, että minä pystyn tähän.
Jeesus asettaa vuorisaarnassaan eräänlaisen riman, kristillisen elämän ihanteen, ennätyskorkeuksiin.

Tulevan sunnuntain evankeliumissakin, puhuessaan lähimmäisen rakastamisesta, hän kehottaa: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”

Vähän sama juttu kuin jos hän lykkäisi seipään käteen kenelle tahansa meistä ja sanoisi: ”Rima on maailmanennätyskorkeudessa. Anna mennä ja ylitä rima.”

Onneksi hän tiesi, ettemme pysty täydellisyyteen ja eli puolestamme synnittömän elämän. Paavali kirjoitti: ”Kristus on näet lain loppu, ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo” (Room. 10:4). Usko Kristukseen täyttää lain ja antaa meille voimaa rakastaa ja palvella Jumalaa ja lähimmäistämme.

Kirjoittaja on Kiimingin seurakunnan kappalainen

14. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 112:5–9
1. lukukappale:
1. Sam. 24:9–12, 17–21
2. lukukappale: 1. Joh. 3:11–18
Evankeliumi: Matt. 5:43–48

Jeesus oli elämällään ja opetuksellaan esimerkkinä Jumalan rakkaudesta, joka ylittää kaikki rajat. Tämä esikuva velvoittaa meitä näkemään jokaisessa ihmisessä lähimmäisen. Kristukselta saamme myös voiman hyviin tekoihin lähimmäistemme hyväksi. Ihminen itse ei ole aina tietoinen siitä, että hän hyvää tehdessään toimii Jumalan rakkauden välikappaleena.

Ps. 112:5–9
Hyvin käy sen, joka on armelias ja lainaa omastaan muille,
sen, joka aina toimii oikeuden mukaan.
Oikeamielinen ei koskaan horju,
hänet muistetaan ikuisesti.
Ei hän pelkää pahoja viestejä
vaan luottaa vakain mielin Herraan.
Hän on vahva ja rohkea, ei hän pelkää,
ja pian hän katsoo voittajana ahdistajiinsa.
Hän antaa avokätisesti köyhille, hän toimii aina vanhurskaasti
ja kulkee pystyssä päin.

1. Sam. 24:9–12, 17–21

Daavid tuli ulos luolasta ja huusi Saulin perään: ”Herrani, kuningas!” Kun Saul kääntyi katsomaan taakseen, Daavid kumartui kunnioittavasti maahan saakka ja sanoi Saulille: ”Miksi kuuntelet ihmisten puheita, kun he sanovat: ’Daavid tahtoo sinulle pahaa’? Nyt voit omin silmin nähdä, että Herra jätti sinut tänään luolassa minun käsiini. Mieheni neuvoivat minua tappamaan sinut, mutta minä säästin sinut ja sanoin: ’En voi kohottaa kättäni kuningastani vastaan, sillä hän on Herran voideltu.’ Katso nyt, isäni, katso viittasi lievettä, joka on kädessäni! Koska leikkasin liepeen viitastasi mutta en tappanut sinua, täytyy sinunkin ymmärtää, etten tahdo sinulle pahaa enkä kapinoi sinua vastaan. Minä en ole rikkonut sinua vastaan, mutta sinä väijyt minua ja tahdot viedä minulta hengen.
Kun Daavid lopetti puheensa, Saul sanoi: ”Poikani Daavid, sehän on sinun äänesi!” Ja Saul puhkesi itkuun ja sanoi Daavidille: ”Sinä olet oikeassa, minä väärässä! Olet tehnyt minulle pelkkää hyvää, mutta minä olen maksanut sen sinulle pahalla. Sinä olet tänään osoittanut, että tahdot minulle vain hyvää. Kun Herra luovutti minut sinun käsiisi, et tappanut minua. Kun joku kohtaa vihollisensa, hän ei päästä tätä suosiolla pois. Palkitkoon Herra sinulle hyvän työn, jonka tänään olet tehnyt minulle! Nyt tiedän, että sinusta tulee kuningas ja että Israelin valtakunta pysyy lujasti käsissäsi.”

1. Joh. 3:11–18
Tämä on se sanoma, jonka te alusta alkaen olette kuulleet: meidän tulee rakastaa toisiamme. Me emme saa olla sellaisia kuin Kain, Pahan lapsi, joka tappoi veljensä. Ja miksi hän tappoi tämän? Siksi, että hänen omat tekonsa olivat pahoja mutta hänen veljensä teot oikeita.
Älkää ihmetelkö, veljet, jos maailma teitä vihaa. Me rakastamme veljiämme, ja siitä me tiedämme siirtyneemme kuolemasta elämään. Joka ei rakasta, pysyy kuoleman vallassa. Jokainen, joka vihaa veljeään, on murhaaja, ja te tiedätte, ettei iankaikkinen elämä voi pysyä yhdessäkään murhaajassa. Siitä me olemme oppineet tuntemaan rakkauden, että Jeesus antoi henkensä meidän puolestamme. Samoin olemme me velvolliset panemaan henkemme alttiiksi veljiemme puolesta. Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?
Lapseni, älkäämme rakastako sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa.

Matt. 5:43–48
Jeesus sanoi:
”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia. Hän antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille. Jos te rakastatte niitä, jotka rakastavat teitä, minkä palkan te siitä ansaitsette? Eivätkö publikaanitkin tee niin? Jos te tervehditte vain ystäviänne, mitä erinomaista siinä on? Eivätkö pakanatkin tee niin? Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen.”