Hartaus sunnuntaille 8.11. - Älä pelkää

Älä pelkää

Rakkauden vastakohta on pelko. Pelko on voimakas tunne. Se saa meidät varomaan, vetäytymään ja joskus vaikenemaan.

Pelkäämme sairautta, läheisen menettämistä, tulevaisuutta tai sitä, mitä muut meistä ajattelevat. Maailman tapahtumatkin voivat herättää levottomuutta. Pelko kysyy hiljaa: Mitä jos kaikki ei menekään hyvin?

Jeesuksen sanat Luukkaan evankeliumissa tuntuvat aluksi yllättäviltä. Hän puhuu pelosta ja siitä, ketä ihmisen tulisi pelätä. Herää epämukava olo siitä, että eniten pitäisi pelätä itseään Jumalaa.

Raamatussa on todellakin kohtauksia, kun taivaallinen lähestyy ihmistä tai ihmisiä, ovat ensimmäiset sanat: ”Älä pelkää”. Jokin mikä on kuin toisesta maailmasta, herättää pelkoa.

Vaikka Raamatun sanoma on rakkaus, voi monella yhdistyä Jumalaan edelleenkin pelko. Siihen monet kasvatettiin, Herran pelkoon, nöyryyteen ja kuuliaisuuteen Pyhän edessä. Herran pelkoa on käytetty kasvatuksen keinona kuriin.

Toivon, että voit ravistella itsesi pois siitä pelosta.

Sinun ei tarvitse pelätä Jumalaa.
”Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”

Sunnuntain evankeliumi lupaa, että kun tietää, kenen käsissä elämä viime kädessä on, mitään muita valtoja ei tarvitse pelätä.

Ihmisten mielipiteet, olosuhteet, vastoinkäymiset tai edes kuolema eivät saa viimeistä sanaa. Jumalalla on viimeinen sana.

Siksi Jeesus puhuu varpusista. Ne ovat pieniä ja ihmisen silmissä vähäpätöisiä, mutta Jumala ei unohda niistä yhtäkään. Vielä voimakkaammin Jeesus puhuu ihmisestä, nimittäin jokainen hiuskarvammekin on laskettu.

Usko ei tarkoita sitä, ettei koskaan pelottaisi. Kristityn rohkeus syntyy siitä, että pelon keskellä voi luottaa johonkin itseään suurempaan.

Jumalan on rakkaus. Jumala on rakkaudessaan voittanut pelon. Siksi meidän ei tarvitse pelätä mitään.

Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan kirkkoherra

24. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 75:2–8, 10–11
1. lukukappale: Jer. 29:4–7
2. lukukappale: 1. Tim. 2:1–4
Evankeliumi: Luuk. 12:4–7

Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää. Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata
Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.

Ps. 75:2–8, 10–11
Me kiitämme sinua, Jumala,
me kiitämme sinua ja huudamme avuksi nimeäsi,
me kerromme sinun ihmeellisistä teoistasi.
– Minä, Herra, asetan määräajan
ja tuomitsen oikeudenmukaisesti.
Maa järkkyy, sen kansat järkkyvät,
mutta minun pylvääni pitävät maan paikoillaan.
– Mahtailijoille minä sanon: ”Älkää mahtailko!”
ja jumalattomille: ”Älkää ylvästelkö!
Älkää korottako itseänne,
älkää puhuko röyhkeästi ja uhmaillen.”
Ei idästä, ei lännestä eikä autiomaastakaan tule ketään,
joka heidät korottaisi.
Kun Jumala käy tuomitsemaan,
hän korottaa ja hän alentaa.
Minä ylistän iäti Herraa,
laulan kiitosta Jaakobin Jumalalle.
Hän murtaa jumalattomien mahdin,
mutta vanhurskas kohoaa kunniaan.

Jer. 29:4–7
Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo kaikille pakkosiirtolaisille, jotka hän on siirtänyt Jerusalemista Babyloniaan: Rakentakaa taloja ja asettukaa niihin asumaan! Istuttakaa puutarhoja ja nauttikaa niiden hedelmistä! Ottakaa itsellenne vaimot, syntyköön teille poikia ja tyttäriä! Ottakaa pojillennekin vaimot ja naittakaa tyttärenne, että he saisivat poikia ja tyttäriä. Lisääntykää, älkää vähentykö! Toimikaa sen kaupungin parhaaksi, johon minä olen teidät siirtänyt. Rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidänkin menestyksenne.

1. Tim. 2:1–4
Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

Luuk. 12:4–7
Jeesus sanoi opetuslapsille:
”Minä sanon teille, ystävilleni: Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat ruumiin mutta joiden valta ei ulotu sen pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta sekä tappaa ihminen että syöstä hänet helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda yhtäkään niistä. Teidän jokainen hiuskarvannekin on laskettu. Älkää siis pelätkö. Olettehan te arvokkaampia kuin kaikki varpuset.”