Hartaus sunnuntaille 9.8.

Olemmeko aina tavoitettavissa?

Mihin sinua tänään kutsutaan, kuka sinua kutsuu, vai haluaisitko edes kuulla kutsua? Toisinaan tuntuisi vapauttavalta olla kuulematta ja huomaamatta, olla omissa oloissaan.

Kuulutko siihen joukkoon, joka välttelee lääkäriin menoa huonojen uutisten pelossa? Kivut ja epäilykset vakavastakin sairaudesta ovat saattaneet kalvaa mieltämme aikansa, mutta emme haluaisi kohdata totuutta sairaudesta itsessämme. Totuus voi olla pelottavaa, mutta myös parantavan hoidon lähteelle pääsy jää silloin toteutumatta.

Maailma on täynnä levottomuutta. Se tarjoaa toinen toistaan väkevämpiä houkutuksia, jotka varastavat huomiomme ja täyttävät ajatuksemme estäen meitä kuulemasta sitä, mikä on tärkeää. Olin taannoin lääkärikeskuksen odotustilassa keskittyen lukemaan sosiaalisen median keskustelua itseäni kiinnostavasta aiheesta. Havahduin omasta ”keskittyneisyyden horroksestani” vasta hoitajan kutsuessa minua nimelläni toistamiseen.

Tulevan sunnuntain Raamatun teksteistä Jeremian kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala kutsuu kansaansa Jerusalemin tuhon partaalla: ”Astukaa teille ja katsokaa ja kysykää muinaisia polkuja, kysykää, mikä on hyvä tie, ja vaeltakaa sitä, niin te löydätte levon sieluillenne”. Jumalan tarjoama kädenojennus ja kutsu avun lähteelle ei kuitenkaan kansalle kelvannut, vaan he vastasivat: ”Emme vaella” (Jer.6:16).

Tänäänkin sama kutsu kääntyä ikiaikojen tielle kuuluu meille synnin sairastuttamille. Jeesus kutsuu seuraamaan itseään ja sanoo: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä” (Joh. 14:6).

Meidät on kasteessa otettu Jumalan omiksi. Meidät on nimeltä kutsuttu olemaan juuri se Jumalan lapsi, jonka elämää meidät on kutsuttu elämään yhteydessä Luojaamme. Jesajan kirjassa meille vakuutetaan ”Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun” (Jes. 43:1).

Kirjoittaja on Karjasillan seurakunnan johtava diakoniaviranhaltija

11. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 81:9–17
1. lukukappale: Jer. 6:16–19
2. lukukappale: Room. 11:17–24
Evankeliumi: Luuk. 4:23–30

Jumalan oman kansan historia osoittaa, että elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt erityisesti joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen. Omiin kykyihin, ihmisviisauteen ja omaan erikoisasemaan luottaminen estävät usein näissä tilanteissa kuulemasta Jumalan ääntä ja noudattamasta hänen kutsuaan. Etsikkoaikaan pätee sana: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3:15).

Raamatun tekstit
Psalmi Ps. 81:9–17
”Kuule, kansani, minä varoitan sinua.
Kunpa kuulisit minua, Israel!
Muuta jumalaa sinulla ei saa olla,
vierasta jumalaa älä kumarra.
Minä olen Herra, sinun Jumalasi.
Minä johdatin sinut pois Egyptin maasta.
Avaa suusi, niin minä annan mitä tarvitset.
”Mutta kansani ei kuullut minun ääntäni,
Israel ei halunnut totella.
Siksi minä hylkäsin sen,
jätin sen paatuneen sydämensä valtaan,
kulkemaan oman ymmärryksensä varassa.
Kunpa kansani vihdoin kuulisi minua,
kunpa Israel kulkisi minun teitäni!
Minä nujertaisin heti sen viholliset,
kohottaisin käteni sen ahdistajia vastaan.”
Ne, jotka vihaavat Herraa,
joutuvat matelemaan hänen edessään,
ja heidän alennuksensa kestää ikuisesti.
Mutta Israelia hän ruokkii parhaalla vehnällä,
hän vuodattaa sille kalliosta hunajaa.

Ensimmäinen lukukappale Jer. 6:16–19
Näin sanoo Herra:
– Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa,
ottakaa oppia menneistä ajoista!
Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä,
niin löydätte rauhan.
Näin sanoin,
mutta te vastasitte: ”Emme kulje!”
Minä asetin teidän turvaksenne myös vartiomiehiä
ja sanoin teille:
Kuunnelkaa torven ääntä!
Mutta te vastasitte: ”Emme kuuntele!”
”Kuulkaa nyt, kansat! Te kaikki, jotka olette koolla, pankaa merkille, mitä nyt tapahtuu. Kuule, maa! Minä tuon onnettomuuden tälle kansalle – se on seuraus sen omista pahoista ajatuksista. Se ei ole totellut minun sanojani, ja lakini se on hylännyt.”

Toinen lukukappale Room. 11:17–24
Jos jalosta oliivipuusta on katkaistu oksia ja jos sinut, joka olet peräisin villistä oliivipuusta, on oksastettu oikeiden oksien joukkoon, niin että olet päässyt osalliseksi puun juurinesteestä, älä ylvästele alkuperäisten oksien rinnalla! Mutta jos ylvästelet, muista, ettet sinä kannata juurta vaan juuri kannattaa sinua. Sanot ehkä, että nuo oksat katkaistiin, jotta sinut voitaisiin oksastaa. Se on totta. Ne katkaistiin pois epäuskonsa tähden, mutta sinä pysyt, kun uskot. Älä silti ole ylimielinen, vaan pelkää! Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon. Jos kerran sinut on leikattu irti villistä oliivipuusta, johon luonnonmukaisesti kuuluit, ja vastoin luontoa oksastettu jaloon oliivipuuhun, niin totta kai nämä alkuperäiset oksat voidaan liittää takaisin omaan puuhunsa.

Evankeliumi Luuk. 4:23–30
Jeesus sanoi:
”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.”
Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.