Raija Kauppilalle karjalaisuus on ollut läsnä lapsesta lähtien

Karjalaisuus näkyy yhä Muhoksella ihmisten puheessa, ruoassa, tavoissa ja muistoissa.

Muhoslainen Raija Kauppila kasvoi kodissa, jossa ortodoksinen ja luterilainen perinne kulkivat rinnakkain niin luonnollisesti, ettei asiaa lapsena juuri edes ajatellut.

– Olemme siskojen kanssa jälkeenpäin ihmetelleet ettei uskonnosta riidelty koskaan, Raija kertoo.

Raijan isä oli karjalainen evakko ja äiti Muhokselta. Sodan jälkeen Muhokselle muutti suuri joukko karjalaisia samalta kylältä, ja karjalaisuus tuli osaksi koko paikkakunnan elämää.

– Kieli, kulttuuri ja uskonto, ne olivat kaikki yhtä samaa pakettia.

Kieli, kulttuuri ja uskonto, ne olivat kaikki yhtä samaa pakettia.

Karjalaisuus ei ollut vain juhlapäiviä tai muisteluja, vaan tavallista arkea. Karjalan kieltä kuuli kotona ja sukulaisten puheessa. Monet lapset oppivat karjalan kieltä lähes huomaamatta isovanhempien puheesta.

Karjalaiset ruuat kuuluivat arkeen.

– Ei ollut juhlaa ilman karjalanpiirakoita.

Karjalaiset virpomisvitsat tehtiin huolella, koristeita oli runsaasti ja vain tuttuja virvottiin.

Sunnuntait kahden perinteen keskellä

Kotona elettiin luontevasti kahden kirkon perinteessä. Sodan jälkeen ei ollut tavatonta, että toinen vanhemmista oli ortodoksi ja toinen luterilainen.

Raijan lapsuudessa sunnuntaiaamut etenivät tutulla rytmillä.

– Ensin radiosta tuli luterilainen jumalanpalvelus ja perään ortodoksinen jumalanpalvelus.

Äiti keitti sunnuntaisin lihakeittoa ja riisipuuroa.

– Jatkoin omassa huushollissa samaa, Raija naurahtaa.

Joulu tuntui enemmän luterilaiselta juhlalta, pääsiäinen taas ortodoksiselta. Lapsena erilaiset tavat eivät kuitenkaan tuntuneet erikoisilta, vaan ne sulautuivat toisiinsa.

Tiistaisin järjestettiin tiistaiseuroja eli ortodoksisia ompeluseuroja, joissa aikuiset kokoontuivat yhteen. Sillä aikaa lapset olivat omassa Sinapinsiemen-kerhossaan.

– Siellä askarreltiin ja tehtiin kaikkea. Ja sitten oli aina napinvetoa. Aikuiset joivat alakerrassa kahvia ja porisivat omiansa.

Kerhoa piti ortodoksinen isä Eino, jonka monet muistavat edelleen lämpimästi.

– Ei ollut mitään lajittelua. Oltiin samanvertaisia joka asiassa.

Luontevaa rinnakkaiseloa kirkossa ja kodeissa

Muhoksella ortodoksit ja luterilaiset toimivat sulassa sovussa. Ekumeenisen yhteistyön aloitti kirkkoherra Juhani Inkala ja hänen seuraajansa Jouni Heikkinen syvensi sitä.

Seurakuntien yhteistyö näkyy käytännöissä. Ortodoksinen seurakunta saa käyttää luterilaisen seurakunnan tiloja, ja ortodoksisia hautaan siunaamisia järjestetään tarvittaessa myös luterilaisessa kirkossa.

Ikonit kuuluvat Muhoksella myös luterilaiseen kirkkoon ja koteihin.

– Meilläkin ikonit olivat nurkissa ihan luonnollisesti.

Meilläkin ikonit olivat nurkissa ihan luonnollisesti.

Myöhemmin diakoniaopistossa opiskellessaan Raija mietti, pitäisikö hänen vaihtaa ortodoksiseen kirkkoon ennen diakoniavihkimystä. Äiti kuitenkin kehotti pysymään siinä kirkossa, johon hänet oli kastettu, ja pitämään toista perinnettä rikkautena. Sitä neuvoa hän on yhä noudattanut.

Ortodoksiset elementit näkyvät Raija Kauppilan kotona.

Vaikuttava matka Laatokan rannoille

Karjala on kulkenut mukana monissa perheissä kaiken aikaa. Osa puhui aikoinaan menetetystä kotiseudusta paljon, osa vaikeni sodasta lähes kokonaan.

Raija on käynyt isänsä kotipaikoilla Laatokan Karjalassa kahdesti. Ensimmäinen matka jäi vahvasti mieleen.

– Vaikuttavin kokemus oli uida Laatokassa ja tuntea, miten Laatokan laine tuli vastaan.

Eräästä vanhasta talosta oli jäljellä enää portaat ja niiden vieressä ruusupensas. Talo oli ollut korkealla paikalla, josta Laatokka näkyi joka suuntaan.

– Ajattelin, että herranen aika, tuostakin on jonkun pitänyt lähteä.

Vaikka Karjala jäi rajan taakse, muistot, kieli ja tavat kulkivat mukana uusille kotiseuduille. Niitä vaalitaan edelleen myös Karjalaisilla kesäjuhlilla, jotka järjestetään tänä vuonna Oulussa.

Karjalaiset kesäjuhlat Oulussa

Karjalan Liiton järjestämä valtakunnallinen tapahtuma karjalaisjuurisille sekä karjalaisuudesta kiinnostuneille järjestetään 13 –14. kesäkuuta Oulussa. Pääpaikkoina ovat Pohjankartanon koulu ja Oulun Musiikkikeskus, avajaisia vietetään kauppakeskus Valkeassa.

Ohjelmassa on muun muassa musiikkia, keskusteluja, näyttelyitä ja karjalainen tori. Lauantaina kello 19 tuomiokirkossa Muistojen iltakirkossa sytytetään kynttilät Karjalaan jääneille kotipitäjille. Sunnuntaina kello 10 tuomiokirkossa on Karjalaisen kansan messu. Sunnuntaina keskustassa nähdään myös juhlakulkue.

Vuoden teema ”Otimme ilon mukaan” kuvaa karjalaisille tuttua tapaa säilyttää yhteisöllisyys ja elämänilo vaikeidenkin vaiheiden jälkeen.

Lisätiedot ja ohjelma täällä: karjalaisetkesajuhlat.fi