Kirkon oppilaitostyöntekijät toimivat rinnallakulkijoina kampuksilla

Olennaisin osa työtäni ovat kohtaamiset. Liikun käytävillä, kahviloissa ja opiskelijatapaamisissa eli paikoissa, joissa opiskelijat jo valmiiksi ovat, sanoo Joonas Vapaavuori.

Vapaavuori on kirkon oppilaitostyön Oulun tiimin tuorein jäsen.

– Minun ei tarvinnut tulla niin sanotusti tiettömään maastoon. Yliopistomaailmassa kirkon työn merkitys tunnistetaan jo. Lisäksi minulla on tiimissä kokeneet kollegat, joilta tarvittaessa saan apua ja neuvoja.

Oppilaitospappina Vapaavuori saa hyödyntää omaa persoonaansa ja omaa osaamistaan.

– Ei annettu mitään tiettyä lokeroa, joka pitäisi täyttää. Saan tulla tähän työhön omana itsenäni, omilla vahvuuksillani. Saan alkajaisiksi miettiä, mitkä olisivat minun tapojani olla läsnä opiskelijoiden elämässä.

Yhdeksän vuotta seurakuntapapin työtä antaa perspektiiviä oppilaitostyöhön. 

Opiskelijalle kirkon oppilaitostyöntekijä voi olla rinnallakulkija, jonka kanssa voi jutella kaikenlaisista itseä mietityttävistä asioista.

Kirkon työntekijöiden tehtävä on viestiä kirkon olemassaoloa ja pitää esillä hengellistä näkökulmaa, mutta opiskelijoiden kanssa käytävien keskustelujen ei kuitenkaan tarvitse välttämättä liittyä hengellisyyteen tai uskontoon.

– Meillä on osaamista tukea ihmistä hengellisissä kysymyksissä, mutta yhtä lailla voimme tarjota keskusteluapua, kun tarvitaan kuuntelijaa esimerkiksi ihmissuhdeongelmissa tai kun aiheena ovat vaikka opintopaineet, yksinäisyys, elämänhallinta tai mielenterveyden haasteet.

– Yhdeksän vuotta seurakuntapappina toimittuani olen nähnyt monenlaisia elämäntilanteita ja elämänpolkuja. Se antaa perspektiiviä tähän oppilaitostyöhön.

– En vierasta kenenkään kohtaamista. Arvostan kaikenlaisista taustoista tulevia ihmisiä ja suhtaudun avarasti erilaisiin katsomuksiin.

Kirkon oppilaitostyöntekijät toimivat Vapaavuoren mukaan korkeakouluissa myös eräänlaisina uskonnon ja katsomusten asiamiehinä.

– Puhumme uskonnonvapauden puolesta ja pidämme esillä ihmisten oikeutta harjoittaa uskontoa.

”Itsekin kipuilin oman polun löytämisen kanssa”

Kampuksella työskentelyyn Vapaavuori saa näkökulmaa myös omista opiskeluvuosistaan.

–Tiedän omasta kokemuksesta, että nuoren aikuisen elämä ei aina ole helppoa. Itsekin olen kipuillut oman polun löytämisessä.

– Opiskelupolun varrella voi tulla eteen tilanne, jossa on arvioitava uudelleen omia valintojaan. Itsekin jouduin arvioimaan, mistä lopulta olen kiinnostunut enemmän ja mikä on itselle ominta, kertoo teologiaa ja sellonsoittoa opiskellut Vapaavuori.

Omilta opiskeluvuosiltaan Vapaavuori muistaa senkin, kuinka tärkeää on lähteä mukaan opiskelijarientoihin.

– Opiskelu ei ole pelkkää suorittamista. On hyvä viettää vapaa-ajalla aikaa muiden kanssa, tutustua uusiin ihmisiin.

Rauhantyö voisi olla uusi avaus

Vapaavuori kertoo, että jatkossa yksi kirkon oppilaitostyön esillä pitämä teema voisi olla rauhantyö.

– Nykymeno on esimerkiksi sosiaalisessa mediassa riitaisaa ja omiin poteroihin kaivautumista. Me voisimme toimia sopuisan yhteiselon puolestapuhujina.

– Uusi avaus voisi olla jokin foorumi, jossa erimieliset voisivat turvallisissa oloissa tulla yhteen tuomaan ajatuksiaan, ehkä keskustelun kautta löytää yhteisiä näkemyksiä ja sitä kautta lisätä rauhanomaista yhteiseloa yhteiskunnassa.

Lauluhetkistä hengähdyspaikka opiskelijaelämän keskelle

Joonas Vapaavuori on jo miettinyt, miten hyödyntää omaa musiikkitaustaa oppilaitostyössä. Hän aikoo katsoa, olisiko kiinnostusta yhteislauluhetkiin, jotka rakentuisivat joko tietyn teeman ympärille tai joissa laulettaisiin jo rippikoulusta tuttua punakantista Nuoren seurakunnan veisukirjaa.

– Lauluhetket voisivat olla hengähdyspaikkoja opiskelijaelämän keskellä. Luulisi että yliopiston kokoisesta putiikista löytyy ihmisiä, joihin tällainen kokoontuminen vetoaa.

”Aina on toivoa paremmasta tulevaisuudesta”

Vapaavuori sanoo olevansa huolissaan nuorten tulevaisuususkosta.

Tuorein suomalaisten nuorten arvoja ja asenteita mittaava valtakunnallinen kysely kertoi, että nuorten elämäänsä kohtaan kokema tyytyväisyys on heikentynyt. Nuoret suhtautuvat maailman tulevaisuuteen hyvin pessimistisesti.

Eniten paineita nuoret kokivat työhön ja opintoihin liittyvistä asioista. Nuorisobarometrin mukaan yli puolelle vastaajista epävarmuutta ja turvattomuutta aiheuttivat myös maailmanpoliittinen tilanne, yhteiskunnassa vallitsevat arvot ja asenteet sekä työsaantiin liittyvät näkymät.

– Kyllähän se vaikuttaa paljon nuorten aikuisten jaksamiseen ja hyvinvointiin, jos tulevaisuus tuntuu epävarmalta tai huonolta. Jos esimerkiksi työllistymisestä ei ole mitään takeita, opiskelun mielekkyys voi alkaa tuntua kyseenalaiselta.

Vapaavuoren mielestä toivon tuominen on yksi syy, miksi kirkon oppilaitostyö on paikalla kampuksilla.

– Aina on toivoa paremmasta tulvaisuudesta, hän painottaa.

Yliopistopastori Joonas Vapaavuori, oppilaitospastori Jenni Siljander, oppilaitosdiakoni Kaija Siniluoto ja oppilaitospastori Katariina Pitkänen

KIRKON OPPILAITOSTYÖ EDISTÄÄ HYVINVOINTIA

• Kirkko tekee oppilaitostyötä peruskouluissa, lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa, yliopistoissa ja aikuiskoulutuskeskuksissa.
• Oppilaitostyön tehtävänä on edistää oppilaiden, opiskelijoiden ja henkilöstön hengellistä, henkistä ja sosiaalista hyvinvointia
• Tavoitteena on myös tukea ja edistää oppilaitoksissa tapahtuvaa arvokasvatusta sekä edistää ihmisarvon, tasa-arvon, oikeudenmukaisuuden, lähimmäisenrakkauden sekä ympäristövastuun toteutumista oppilaitosyhteisöissä