Auttamistyöhön pitäisi satsata enemmän, sanoo Lyly Rajala Tuomiokirkkoseurakunnasta
Rauhan Tervehdys kysyi, mitä seurakuntavaalien ääniharavat odottavat tulevalta nelivuotiskaudelta.
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston vaalissa eniten ääniä keräsi Lyly Rajala.
Kirkon luottamustehtävissä vuodesta 2006 alkaen toiminut 75-vuotias maakuntaneuvos ja toimittaja odottaa seurakuntaneuvostolta tulevana nelivuotiskautena hyvää yhteistyötä sekä rohkeutta katsoa tulevaisuuteen.
– Kaksikymmentä vuotta kirkon päätöksenteossa on opettanut, että kuuntelemalla ja yhdessä tekemällä saavutetaan parhaat tulokset. Saamani suuri äänimäärä antaa vahvan motivaation jatkaa työtä seurakuntalaisten hyväksi.
Kirkkojen kynnykset täytyy ”höylätä” pois
Entä mitkä Rajalan mielestä ovat tuomiokirkkoseurakunnassa tärkeimmät tavoitteet tulevalle nelivuotiskaudelle?
– Kirkon tehtävä on olla ihmistä lähellä. Erityisesti, lasten, nuorten, perheiden ja yksinäisten ikäihmisten tukeminen on tärkeää. Näinä maailman sekalaisina aikoina diakoniatyön merkitys kasvaa entisestään. Haluan myös, että musiikki ja kulttuuri näkyvät edelleen vahvasti seurakunnan elämässä.
Rajala toteaa, että kirkon pitää mennä ihmisten luo eikä odottaa ihmisten tulevan kirkon luo.
– Olenkin kuvaannollisesti sanonut, että kirkkojen kynnykset täytyy höylätä kokonaan pois, jotta sinne on mahdollisimman helppo tulla.
Kirkon tekemä auttamistyö tärkeämpää kuin koskaan
Seurakuntavaalien vaalikoneessa ehdokkaita pyydettiin valitsemaan kolme asiaa, joihin panostaminen omassa seurakunnassa on ehdokkaalle itselleen erityisen tärkeää.
Rajalan kolmen kärki on järjestää jumalanpalveluksia sekä tukea henkistä ja hengellistä elämää arjessa, pitää huolta vanhuksista sekä pitää huolta vähäosaisista ja muista apua tarvitsevista.
Rajalan mielestä sekä tuomiokirkkoseurakunnassa että Oulun seurakuntayhtymän tasolla pitäisi satsata auttamistyöhön vieläkin enemmän kuin tällä hetkellä.
– Ihmisten hätä, yksinäisyys ja taloudelliset vaikeudet lisääntyvät koko ajan. Kirkon auttamistyö on tänä päivänä tärkeämpää kuin koskaan ennen. Edelleen toistan kauan sitten lanseeraamaani lausetta: siinä missä muun yhteiskunnan tuki loppuu, siitä jatkaa kirkko.
Monien mielestä yhteiskunta – sen sijaan että auttaisi avuntarvitsijoita itse – eräällä tapaa käyttää kirkkoa hyväksi ja ohjaa avuntarvitsijoita seurakuntaan apua hakemaan.
Rajala pitää huolta aiheellisena:
– Kirkko tekee korvaamatonta auttamistyötä, mutta se ei saa joutua yhteiskunnan lakisääteisten velvollisuuksien maksumieheksi. Yhteistyötä toki tarvitaan, mutta vastuuta ei saa siirtää kirkolle eikä avuntarvitsijoita pidä juoksuttaa luukulta toiselle.
Kirkko ei saa olla yhteiskunnallisissa asioissa äänetön
Vaalikoneessa ehdokkailta kysyttiin näkemystä väittämään ”Kirkon tulisi keskittyä ennen kaikkea hengelliseen tehtäväänsä eikä ottaa vahvaa roolia yhteiskunnallisissa kysymyksissä.”
Rajalan oli väittämästä täysin eri mieltä:
– Kirkon tulee oman tehtävänsä lisäksi olla näkyvä ja merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sanan julistamisen ja hengellisen työn lisäksi kirkon tulee rohkeasti puolustaa heikoimmassa asemassa olevia.
– Lasten ja nuorten pahoinvointi, ikäihmisten yksinäisyys, perheiden toimeentulo ja syrjäytyminen ovat asioita, joista kirkon täytyy kantaa huolta ja myös käyttää ääntään. Kirkon ei tarvitse olla puoluepoliittinen, mutta se ei saa olla yhteiskunnallisissa asioissa äänetön.
Rajalan mielestä kirkko nimenomaan on yhteiskunnallinen vaikuttaja jo tekemänsä laajan auttamistyön kautta.
– Kirkko tekee päivittäin valtavan määrän arvokasta työtä, mikä ei usein näy julkisuudessa. Mutta yhteiskunnallinen vaikuttaminen on myös epäkohtien esille nostamista. Olen aina ajatellut, että kristillinen usko ja vastuu lähimmäisistä kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kirkon pitää näkyä ja kuulua ihmisten arjessa.
– Katselen yhteiskuntaa pitkällä kokemuksella monelta kantilta. Olen ollut 30 vuotta Oulun kaupunginvaltuustossa, 25 vuotta maakuntaliiton puheenjohtajistossa, 20 vuotta kirkon ja seurakunnan luottamustehtävissä, soteuudistuksen alusta lähtien 2022 hyvinvointialueen valtuustossa ja kahdeksan vuotta kansanedustajana. En tällä taustalla osaa erottaa kirkkoa yhteiskunnallisen vaikuttajan roolista ulos.
Kirkon viestinnässä digitalisaatio liian nopeaa
Pitkän toimittajan uran tehneenä Rajala toteaa, että kirkon täytyy saada oma viestinsä entistä paremmin perille.
– Harvat tietävät, kuinka paljon hyvää kirkko tekee joka päivä ihmisten arkeen. Viestinnällä on tosi suuri merkitys.
– Tällä hetkellä kannan suurta huolta siitä, että Suomen vanhin seurakuntalehti – ensi vuonna 120 vuotta täyttävä Rauhan Tervehdys – ilmestyy ensi vuonna paperilehtenä vain 14 kertaa. Digitalisaatio lisääntyy kirkon viestinnässä liian nopeasti. Kirkon viesti jää entistä suuremmalta osalta seurakuntalaisia saavuttamatta.
Luottamustehtävä on palvelutehtävä
– Minulle luottamustehtävät ovat ennen kaikkea palvelutehtäviä. Olen saanut elämässäni paljon ja haluan antaa siitä jotain takaisin. Innostukseni ei ole hiipunut. Eniten kiitosta saan vapaaehtoisen arkunkantajan tehtävästäni; siinä olen ollut mukana vuodesta 2014 eli ryhmän perustamisesta alkaen.
Oulun tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto 2027–2030
Katse:
Lyly Rajala 137 ääntä, Juha Hänninen 133, Esa Kauppi 67, Aleksanteri Kekonen 37 (uusi), Sisko Kärki 31 (uusi)
Elävä seurakunta – lähellä ihmistä:
Marjo Kemppainen 97 ääntä, Maria Viitasaari 71, Tuula Ala-aho 61 (uusi), Rauno Hekkala 47 (uusi)
Kristillisten perusarvojen puolesta:
Tiina Myllyneva 84 ääntä (uusi), Anna-Maria Raatikainen 64, Esa Lohvansuu 63 (uusi)
Verso:
Marjo Tapaninen 124 ääntä (uusi), Jetta Huttunen 66 (uusi)
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.
