Muistisairaus ei muuttanut Inkan ja Mairen ystävyyttä

Inka Nenosen ja Maire Savelan tiet kohtasivat ensi kerran Muoniossa vuonna 1951. Inka oli tuolloin parivuotias ja Maire parikymppinen perheenäiti.

– Maire perheineen muutti Muonioon, jossa lapsuudenperheeni asui. Muonioon oli valmistunut uusi posti- ja poliisitalo, johon muutimme ensimmäisinä asukkaina, Nenonen muistelee.

1960-luvulla Maire ja Inka muuttivat molemmat Rovaniemelle. Inka aloitti siellä lukion ja Maire meni toimistotyöhön Lapin keskusammattikoululle.

Naisten ja heidän perheidensä ystävyys on kantoi monta vuosikymmentä. Inka kertoo Mairen olleen aina kaikille ystävällinen. Mairella oli myös erinomainen kyky tulla toimeen kaikkien kanssa.

– Mairen perheen luokse sai aina mennä kylään. Muistan erityisesti sen, että Maire leipoi hyvää pullaa ja keksi lapsille hauskaa tekemistä.

Muistan erityisesti sen, että Maire leipoi hyvää pullaa ja keksi lapsille hauskaa tekemistä.

Inkan 50-vuotiaalla tyttärellä on vieläkin tallessa punainen pyyhe, jonka Maire toi lahjaksi tyttären synnyttyä.

Ystävyyteen on kuulunut myös yhteisiä retkiä. Inka pääsi pikkutyttönä Mairen perheen kanssa Sinetän mummolaan Mairen lapsuudenkotiin.

Nykyään Inka asuu Oulussa, jossa hän on tehnyt työuransa. Maire asui viimeiset vuotensa veljeskodissa Rovaniemellä. Inka kävi tapaamassa Mairea muutaman kerran vuodessa.

Oli sydäntä lämmittävää, että mennessäni vierailulle Maire tunnisti minut heti.

– Maire ei enää käyttänyt puhelinta, joten lähetin hänen tyttärensä kautta viestiä, kun olin tulossa käymään. Oli sydäntä lämmittävää, että mennessäni vierailulle Maire tunnisti minut heti ja huudahti: Inka tuli. Halasimme aina lämpimästi tullessa ja lähtiessä.

Muistisairaudesta huolimatta Maire oli virkeä. Hän ulkoili avustajan kanssa ja aloitti maalausharrastuksen 97-vuotiaana.

– Lotta Svärd Säätiö myönsi Mairelle virikeapurahan, jolla palkattiin muun muassa taideterapeutti, Inka kertoo.

Yhdessä ollessaan Inka ja Maire soittivat ja lauloivat sekä juttelivat varsinkin yhteisestä Muonion ajasta. Mairen muistisairaus ei muuttanut heidän ystävyyttään.

Maire asui viimeiset vuotensa Rovaniemellä Veljeskodissa. Inka vieraili Mairen luona pari kertaa vuodessa.

Niille, jotka kokevat itsensä yksinäisiksi ja joilta puuttuu hyvä ystävä Maire antoi eläessään seuraavanlaisen neuvon: Jos et jaksa lähteä kotoa mihinkään, niin soita naapurille, tuttavalle tai sukulaiselle ja pyydä kylään. Ihmisten kanssa kannattaa jutella joka paikassa, koska ystävä voi löytyä mistä vain.

Inkakin on sitä mieltä, että kotisohvalle ei kannata jäädä.

– Lähde vaikka väkisin liikkeelle tapahtumiin tai harrastuksiin. Siellä kohtaa muita ihmisiä.

Haastattelussa Maire ja Inka kuvailivat ystävyytensä olleen kaikki nämä vuodet hyvää ja ongelmatonta. Eikä siinä ole ollut ongelmia.

Inkan mukaan ystävyydessä on ollut parasta Maire. Maire taas nosti tärkeimmäksi asiaksi rehellisyyden; luotto toiseen on ollut vankkumatonta.

Inka muistelee Mairea kiitoksella siitä, että tämä pystyi eläessään avautumaan vaikeistakin asioista ja luottamaan Inkaan.

• Maire Savela kuoli kesällä 2026. Juttu julkaistaan omaisten toiveesta.

Maire oli virkeä. Hän ulkoili avustajan kanssa ja aloitti maalausharrastuksen 97-vuotiaana.