Pelson vankilan kupeessa kasvaneet kokosivat muistot kirjaksi
”Mietin, miten syvät jäljet kotiseuturakkaus jätti, ja miten vahvasti kaikki muistot syttyivät uudestaan, kun tätä kirjaa alettiin tekemään,” miettii Inkeri Haulos kertoessaan kirjaprojektin synnystä.
Osa kirjan kirjoittajaryhmästä vieraili Pelsolla elokuussa 2025.
Ajatus kirjan tekemistä syntyi maaliskuussa 2025, kun Oulun historiaseuran järjestämällä luennolla, jossa kotiseutuneuvos, FT Jouni Kauhanen kertoi Pelson vankilan vaiheista.
Pelson vankila oli tuolloin muuttamassa seuraavalla viikolla uusiin tiloihin Vaalaan. Luennon päätteeksi kuulijoilta kysyttiin, onko paikalla ketään Pelsolla asunutta. Yleisöstä nousi ylös muutama käsi, ja jokainen kätensä nostanut kertoi lyhyesti omista Pelso-siteistään.
Vuosikymmentenkin jälkeen entiset pelsolaiset tunsivat toisensa, ja he sopivat tapaamisen lounaan merkeissä. Lounastreffeillä syntyi ajatus tehdä muistoista kirja. Sen jälkeen aktiivinen ryhmä on pitänyt suunnittelu- ja tilannekatsauksia niin Oulussa kuin Säräisniemelläkin.
Periaatteeksi otettiin, että jokaisen kirjoittajan perheellä on ollut työsuhde Pelson vankilaan.
Periaatteeksi otettiin, että jokaisen kirjoittajan perheellä on ollut työsuhde Pelson vankilaan. Muistojaan on kirjoittanut 17 henkilöä, ja kirjan suunnitteluun on osallistunut 24 henkilöä. Kirja ei ole historiateos, vaan jokaisen henkilökohtaista muistelua elämästään vankilan kupeessa 1940-1970-luvuilla.
Jokainen kirjoittamiseen osallistunut teki tekstin omista lähtökohdistaan, ja niin syntyi kirja Lapsuutemme Pelson vankilan kupeessa.
Yksi kirjaan omia kokemuksiaan ja muistojaan kirjoittanut on vuonna 1951 syntynyt, eläkkeellä oleva luokanopettaja Inkeri Haulos, omaa sukuaan Telkki.
Haulos kertoo omassa tekstissään siitä, millaista lapsuus- ja nuoruusaikaa vankilan kupeessa vietettiin. Hauloksen isä oli Pelson vankilassa tilanhoitajana vuosina 1937-1974, ja mieleen on jäänyt paljon asioita liittyen maanviljelykseen ja eläimiin.
Kuvassa hevosen kanssa Inkeri Hauloksen isä, joka toimi Pelson vankilan tilanhoitajana. Kuva: Inkeri Hauloksen kotialbumi
Vangeista Hauloksella on hauskoja ja liikuttaviakin muistoja. Erään vangin, jota kutsuttiin Ruusentaaliksi, Haulos kertoo sanoneen: ”Varros ny vähä, mä pyyhin sun nokkas,” pyyhkiessään ystävällisesti pikku-Inkerin nenää.
Myös ylioppilaspäivänään vuonna 1970 oli Haulos saanut juhliinsa yllätysvieraan, komeaksi kuvailemansa vangin laulamaan tälle onnittelulauluna Rakastan elämää. Juhlaväki oli kuunnellut miehen laulua, ja päätteeksi Hauloksen isä oli kiittänyt vankia esityksestä. Yhteisössä asuttiin sulassa sovussa, toinen toistaan auttaen ja tukien.
Kirjan tekijöistä osa asui Pelsolla lapsuudesta saakka, toiset tulivat sinne aikuisena työn, tai puolison työn perässä. Kaikilla on yhteisöstä hienoja muistoja.
– Siellä oli turvallista asua, ovia ei lukittu. Luottovangit tunnisti keltaisesta nauhasta käsivarren ympärillä. Ei heitä tarvinnut pelätä, kertoo Anja Tolonen.
Tolonen muistelee, miten hänen isänsä, joka oli keittiömestarina vankilan keittiöllä, opasti äitiä: ”Tarjoa vangille kahvit, anna pillitupakki huuleen, ja toinen korvan taakse.”
Lapsena Tolonen muistelee myös itse tarjoilleen leikkikahvit Sesse-nimiselle vangille, joka osasi haukkua kuin koira. Sesse hörppäsi pikkutyttöjen keittelemät ”kahvit” ja jatkoi matkaansa vankilalle työpäivän jälkeen. Tolonen ja Haulos olivat luokkakavereita Pelson kansakoulussa vuosina 1958-1959.
Anjan ja Inkerin luokkakuva Pelson kansakoulusta ensimmäiseltä luokalta. Opettajana Kirsti Telkki.
Muistelijat kertovat syöneensä vankien kanssa samaa leipää, jota vangit salaa veivät lapsille, ja myös hevosille. Rakkaus lapsiin ja eläimiin välittyi yhteisössä vahvasti. Tolonen muistelee, miten hevosen pierukin tuoksui ruisleivälle, ja se oli hyvä tuoksu. Lapsia kohdeltiin hyvin, pelätä ei tarvinnut.
Kirjan kirjoittaminen on ollut tekijöilleen yhdistävä ja tärkeä projekti. Ryhmä vieraili Pelsolla elokuussa 2025. Lapsuuden seutu oli muuttunut ja paljon sen aikaista purettu pois.
Paikka ei ole enää entisensä, elämä muuttunut täysin erilaiseksi. Asukaslukukin on laskenut hurjasti. Vuonna 1959 Pelsolla asui 745 henkeä. Vuonna 2020 asukasmäärä oli 144 henkeä. Kauniit ja tärkeät muistot jäävät kuitenkin onneksi kirjan sivuille.
Lapsuutemme Pelson vankilan kupeessa -kirja ilmestyi kesäkuussa 2026.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.