Pappisvihkimys on ainutlaatuinen kokemus: ”Pappeus on minussa läpi elämän”

Kun oululainen Leena Alapukki polvistuu tuomiokirkon alttarille piispa Jukka Keskitalon eteen helatorstaina, hänen elämänsä muuttuu. Hänestä tulee pappi.

– Pappisvihkimys on tilanteena jännittävä ja ainutlaatuinen. Vihkimyksen ja pappislupauksen jälkeen pappeus on minussa läpi elämän.

Alapukki aloittaa papinuransa kesäkuun alussa Tuiran seurakuntapappina. Reilun puolen vuoden mittainen pesti on työnkuvaltaan moninainen – vastaan tulee niin rippileirejä, messuja kuin kirkollisia toimituksiakin.

– Odotan nimenomaan sitä, että pääsen kiinni perustyöhön: se on juuri, josta voin lähteä kasvattamaan ja versomaan omaa pappeuttani.

Leena Alapukki viettää vapaa-aikaansa mielellään luonnossa. ”Tykkään myös pitää sohvaa paikallaan ja katsoa sarjoja tai lukea kirjaa. ”

Selkeä tie

Alapukki siirtyy papin työhön Oulun yliopistollisen sairaalan seinien sisältä, jossa hän on työskennellyt pitkään psykiatrian sosiaalityöntekijänä. Sitä ennen työkokemusta on karttunut lastenhoitajan työstä.

Uskonnosta, historiasta ja maantieteestä kiinnostunut Alapukki nappasi kiinni teologiasta sosiaalityön maisteriopintojen aikana.

Aihe vei hänet täysin mennessään.

– Luin teologian perus- ja aineopinnot, valmistuin sosiaalityöntekijäksi ja jatkoin teologian opintoja alumnioikeudella. Teologian maisteriksi valmistuin Itä-Suomen yliopistosta.

Leena Alapukki kirjoitti gradunsa aiheesta Evankelis-luterilaisen seurakuntapapin kokemus omakohtaisesta vihasta. ”Viha aiheena kiinnosti. Vaikka se on ihmisen perustunne, aiheena sitä käsitellään julkisesti melko vähän.”

Tie papiksi oli Alapukin mielessä selkeänä heti maisterivaiheen alussa. Sairaalasielunhoitajan työ vilahti ajoittain ajatuksissa, mutta peruspapin työ kutsui lopulta enemmän.

– Olen tehnyt pitkän työuran sairaalassa. Samassa ympäristössä uuden uran aloittaminen osuu liian lähelle vanhaa, ja voi olla, että siinä menisi herkästi puurot ja vellit sekaisin. Ajattelen, että ehdin opiskella sairaalasielunhoitoa syvemmin myöhemminkin.

Kokemus käyttöön

Alapukki on elämänsä aikana kohdannut lukemattomia ihmisiä vaikeissa tilanteissa ja hädän äärellä.

– Tästä kokemuksesta on hyvä ammentaa. Pidän todella tärkeänä sitä, että pappina osaan kohdata ihmisiä ja olla heille läsnä. Pystyn hyödyntämään elämän- ja työkokemustani, ja koen olevani tilanteiden ja ihmisten lukemisessa hyvä. Kokemus auttaa niissä hetkissä, joissa muuten olen uuden edessä.

”Otan mielelläni vastaan kaiken rakentavan palautteen.”

Ja uuden edessä Alapukki tulee olemaan monta kertaa. Hän ei ole vielä kertaakaan vienyt konkreettisesti itsenäisesti läpi esimerkiksi yhtäkään kastetta, vihkimistä, hautaan siunaamista tai ehtoollisen asettamista.

– On tässä vielä työssäoppimista, hän naurahtaa.

Tukea Alapukki hakee oman työyhteisön lisäksi muilta helatorstaina työhönsä vihittäviltä papeilta, joiden kanssa matkaa on kuljettu yhteisen oordinaatiovalmennuksen verran – osan kanssa pidempäänkin opintojen parissa.

Tuomiokapitulin järjestämä oordinaatiovalmennus valmentaa ja tukee työhönsä vihittäviä henkilöitä pappisvihkimystä ja papin työtä kohti.

– On hienoa, että seurakunta valmentaa tulevia työntekijöitä ennalta ja luo samalla kontakti- ja yhteistyömahdollisuuksia. Arvostan sitä kovasti.

Alapukki arvelee, että kollegiaalinen tuki tulee uran alkuvaiheessa tarpeeseen.

– Kun työuraa ei ole vielä mittarissa, otan mielelläni vastaan kaiken rakentavan palautteen.

Avoimuus auttaa

Perusluterilaisessa, jopa tapauskovaisessa perheessä kasvanut Alapukki on opetellut ja lukenut äitinsä kanssa iltarukoukset.

Kirkossa hän on käynyt lapsena harvakseltaan.

– Minulla ei ole lapsuudesta varsinaista taustaa, josta olisin lähtenyt ammentamaan. Olen aina kuitenkin ajatellut, että kirkolla on hyvät arvot, ja että uskonto on tapakulttuuria, joka kuuluu meille kaikille. Kaikenlainen avoimuus auttaa siihen, että ihmiset eivät pelkää sitä, mitä kirkossa on.

Minulle kaikista tärkein, kaunein ja kertovin Kristinuskon sanoma löytyy 2. Korinttolaiskirjeestä.

Hän kertoo pohtineensa, ohjasiko yliopistomaailma hänet lopulta papiksi, vai tuliko johdatus ylempää.

– Tässä kohti mietin usein Jeesuksen lausetta: Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät. Tunnen, että tämä lause on minun teologinen tieni.

– Minulle kaikista tärkein, kaunein ja kertovin Kristinuskon sanoma löytyy kuitenkin 2. Korinttolaiskirjeestä: Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoot teidän kaikkien kanssa.

Pappisvihkimysmessua vietetään Oulun tuomiokirkossa helatorstaina 14. toukokuuta kello 10 alkaen. Pappisvihkimystä voi seurata myös suorana lähetyksenä Virtuaalikirkosta.