Kirkolliskokous hyväksyi pappisviran avaamisen naisille 40 vuotta sitten

Kirkolliskokous päätti marraskuussa 1986, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pappisvirkaan voidaan vihkiä sekä miehiä että naisia.

Viran avaamisesta naisille oli äänestetty kirkolliskokouksessa jo aiemmin kolmeen kertaan: vuosina 1963, 1976 sekä 1984. Vuonna 1986 saatiin esityksen läpimenoon vaadittava kolmen neljäsosan ääntenenemmistö.

Päätös tuli lainvoimaiseksi vuoden 1988 alussa ja ensimmäiset naisteologit vihittiin papeiksi saman vuoden maaliskuussa. Pappisvihkimyksen sai tuolloin 94 naista.

Muissa Pohjoismaissa naisia oli ollut pappeina jo aiemmin: Tanskassa vuodesta 1948, Ruotsissa vuodesta 1958 ja Islannissa vuodesta 1975 lähtien.

Oulun hiippakunnassa ei 1988 järjestetty pappisvihkimystä naisille. Hiippakunta sai kuitenkin tuolloin ensimmäiset naispuoliset papit, sillä naisteologeja Oulun hiippakunnan seurakunnista oli mukana muualla Suomessa järjestetyissä vihkimyksissä.

Piispat: Kuluneet vuosikymmenet antavat syytä iloon

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäiset naispuoliset papit vihittiin 6. maaliskuuta 1988.

Piispat ja kenttäpiispa toteavat julkilausumassaan, että kuluneet vuosikymmenet antavat syytä iloon.

– Iloitsemme siitä, mitä yhteinen pappisvirka tuo kirkkoomme. Iloitsemme kaikista papeista, jotka palvelevat kirkkoa sanan ja sakramenttien virassa ja kulkevat ihmisten rinnalla. Iloitsemme myös siitä työstä, jota kirkossamme on tehty yhteisen viran toteutumiseksi, toteavat arkkipiispa Tapio Luoma, Tampereen piispa Matti Repo, Kuopion piispa Jari Jolkkonen, Helsingin piispa Teemu Laajasalo, Oulun piispa Jukka Keskitalo, Espoon piispa Kaisamari Hintikka, Porvoon piispa Bo-Göran Åstrand, Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen, Lapuan piispa Matti Salomäki, Mikkelin piispa Mari Parkkinen sekä kenttäpiispa Pekka Asikainen.

– Kaikki tämä kutsuu meitä jatkuvaan kiitollisuuteen ja vastuuseen. Yhteinen pappisvirka eletään todeksi ennen kaikkea arkisessa työssä, kun papit omalta osaltaan toteuttavat kirkolle annettua tehtävää julistamalla pelastavaa evankeliumia, toimittamalla sakramentteja, opettamalla ja palvelemalla sekä kaikessa siinä työssä, jossa kirkko kohtaa ihmisiä, lähellä ja kaukana,

Julkilausuman allekirjoittajat toteavat olevansa kiitollisia kaikista, jotka ovat vastanneet kutsuun astua pappisvirkaan.

– Kiitämme myös seurakuntalaisia, työntekijöitä ja luottamushenkilöitä siitä pitkäjänteisestä työstä, jolla yhteistä virkaa on eletty todeksi paikallisesti, kirkon ja ihmisten parhaaksi. Piispoina haluamme huolehtia siitä, että kaikilla pappisvirkaan vihityillä on kirkossa työrauha.

– Me kiitämme Jumalaa uskollisuudesta, jolla hän on johtanut kirkkoa. Luotamme siihen, että Jumala edelleen kutsuu ja varustaa tehtävään ihmiset, joita kirkko tarvitsee. Tähän luottamukseen pohjaten kirkkomme jatkaa matkaansa yhtenä, yhteistä pappisvirkaa kantavana kirkkona, myös tulevina vuosikymmeninä.