Ylikiimingissä Ystävyyden kerhoa pidetään myös kodeissa

Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä yhteisiin rientoihin kylälle. Siksi viemme kerhoa eri puolille kuntaa, sanoo diakoniatyöntekijä Kati Kivekäs.

Aili Hiltunen, Elma Inkala, Jaana Kokko, Ritva Jokikokko, Vappu Siltakoski, Tuula Rehu, Kati Kivekäs ja Siru Kallio-Hietikko Ystävyyden kerhossa Aili Hiltusen kodissa.

Ylikiimingissä on keväästä saakka toteutettu liikkuvaa seurakuntakerhoa.

Ystävyyden kerho on koolla Meijerinranta 4:ssä vanhustentaloyhdistyksen kerhotilassa joka toinen viikko. Noin joka toisella kerhokerralla kerholaiset ajaa hurauttavat yhteiskyydein ennalta sovittuun kotiin.

– Tämä on iso alue. Kaikilla ei ole mahdollisuutta päästä yhteisiin rientoihin kylälle. Siksi viemme kerhoa eri puolille kuntaa, sanoo liikkuvan kerhon alulle laittanut diakoniatyöntekijä Kati Kivekäs.

 

Siru Kallio-Hietikko ja Tuula Rehu huolehtivat mukaan kahvit kerhotilan keittiössä.

 

Meijerinrannan parkkipaikalla pakataan kyytiin kerholaiset ja viemiset.

 

Diakoniatyöntekijä Kati Kivekäs aloitti liikkuvan kerhon keväällä.

 

Huhuu Aili, täältä tullaan!

Lokakuussa kerhoa pidettiin Aili Hiltusen luona Ylikiimingin Toivonrannassa.

– Huhuu Aili, täältä tullaan, Kati Kivekäs huhuilee terassilla ulko-oven takana.

 

 

 

 

Kerholaiset jättävät takit ja kengät naulakolle ja astuvat peremmälle.

Kerhotilan keittiössä ennen lähtöä keitetyt kahvit kannetaan Ailin keittiöön, tarjottavat asetellaan pöytään. Mukana on myös kertakäyttöastiat, jotta emännällä ei jää tiskejä.

Kerhon ohjelma on vapaamuotoista jutustelua. Välillä lauletaan mukana tuoduista lauluvihkoista.

Mutta nyt kuuluu keittiöstä kutsu: tulkaapas ottamaan kahvia.

 

Elma Inkala, Reijo Kesti, Hilkka Hiltunen ja Tuula Rehu hakevat kahvia ja tarjottavaa Aili Hiltusen keittiössä.

 

Kahvittelun lomassa jutellaan susihavainnoista; susia on syksyllä nähty ainakin viiden kilometrin päässä Kestintiellä.

Porukalla muistellaan muun muassa koulunkäyntiaikoja, paimenessa oloa ja lapsuuden kirkkomatkoja.

– Muistan kun olin pikkutyttö ja mentiin isän kanssa hevoskyydillä kirkkoon. Istuimme aina vakipaikalla melkein saarnastuolin alla. Ja joka kerta meillä kotona käydessään pappi kysyi: Ootkos sinä Jumalan lapsi? Aili kertoo.

Katin pitämä hartaus sivuaa toinen toisemme kuorman kantamista.

– Yhteinen kahvihetki voi olla merkki siitä, että meidän ei tarvitse kantaa kaikkea yksin. Emme voi poistaa toisen sairautta, surua tai muuta elämäntilannetta, mutta voimme istua toisen ihmisen rinnalla hetkisen. Voimme kysyä, mitä toiselle kuuluu.

– Joskus kuorman kantaminen on sitä, että emme lisää toisen kuormaa sanavalinnoillamme; sanat voivat rakentaa tai rikkoa.

 

 

Hartauden jälkeen jatketaan laulamista. Kati kyselee Aililta, mistä tämä osaa niin paljon lauluja. Aili kertoo sen olevan kodin peruja. Isä oli musikaalinen, veljet soittivat Ylikiimingin soittokunnassa ja siskot lauloivat kirkkokuorossa.

Aili mainitsee, että veljistä kolme kaatui sodissa. Porukalla todetaan sotimisen mielettömyys.

– On se hirviää tuo sota! Täytyy rukoilla, että Jumala herättäisi päättäjät huomaamaan sodan järjettömyyden. Eikö ihmiskunta milloinkaan opi olemaan tappelematta.

Keskustelu kääntyy vielä 1940-luvun asekätkentäoperaatioon. Kerholaiset muistelevat isäntien kätkeneen aseita Ylikiimingin kirkon alle.

Lauletaan lisää ja maistetaan täytekakkua

Vielä ehditään kajauttaa muutama laulu ennen kuin käydään hakemassa lisää kahvia – täytekakku on vielä aloittamatta ja muitakin herkkuja on jäljellä.

 

Ystävyyden kerhossa oli innokkaita laulajia.

 

– Ihana kun saatiin tulla tänne. Ottakaa vielä vastaan Herran siunaus, Kivekäs sanoo kerhon päätteeksi.

Keittiöstä pirtin puolelle nostetut tuolit siirretään paikoilleen ja kerholaiset lähtevät paluumatkalle. Seuravaksi nähdään Annikilla Alavuotolla.

Ensimmäiset liikkuvat pidettiin kerhot huhtikuussa

Ensimmäiset liikkuvat kerhot pidettiin huhtikuussa Ylikiimingin Vepsän kylällä Maijalla ja Raijalla.

– Oli suuri ilo nähdä, että kerhoa oli odotettu, kertoo diakoniatyöntekijä Kati Kivekäs.

– Silloinkin keskustelu soljui elämänmenosta ennen ja nyt. Lauluja ei ehditty laulaa, tärkeämpää oli kuunnella kerholaisten mielen päällä olevia asioita. Saimme kokea yhdessä erityistä Kristuksen läsnäoloa, Kivekäs kuvailee ensimmäisiä liikkuvia kerhoja.

 

 


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää