Aili Ikonen on improvisaatiolle altistunut

Muusikko Aili Ikosen keikkakalenterissa on käynyt positiivinen vipinä viimeisen vuoden ajan, vaikka koronapandemiasta kärsinyt kulttuuri- ja tapahtuma-ala haukkoo edelleen happea tiukkojen rajoitustoimien ja sulkujen jälkeen.

– Kulunut kesä on tuntunut ensimmäiseltä normaalilta kesältä töiden puolesta koronan jälkeen. Minulta ilmestyi helmikuussa uusin soololevy, jonka tiimoilta on saanut suhata keikoilla. Se on ollut ihanaa. Keikkailu ei todellakaan ole ollut mitenkään itsestään selvää vielä hiljattain.

Kesän kohokohdaksi hän nostaa Pori Jazzin päälavalla esiintymisen: yleisössä 35 000 ihmistä, taustalla oma tuttu bändi, ja esitettävänä tuoreen, helmikuussa julkaistun soololevyn biisit.

– Keikassa oli jotakin erityistä taikuutta. Ehkä se liittyi uuteen levyyn ja kaikkeen, mitä siinä on halunnut sanoa. Se tuntuu todella omakohtaiselta.

Kaikkea ei tarvitse ymmärtää

Musiikillisesti kaikkiruokaisen Ikosen lempilaji on jazzmusiikki. Hän muistelee lämpimästi lukioaikoja, josta sysäys jazzmusiikkiin sai alkunsa. Turvallinen ympäristö ja jazz-orientoitunut ystäväpiiri toimivat oivallisena vipuvartena.

– Jazz on tuntunut minulle aina luontaiselta väylältä ilmaista itseäni. Jazzin tietynlainen vapaus, äänentuotollinen tapa sekä genren perinteeseen kuuluva improvisaatio tuntuvat istuvan minulle.

Ikonen ihastelee genren runsautta, joka ulottuu swingmusiikista freejazziin. Puhuttelevaa jazzissa on Ikosen mielestä etenkin se, että ymmärtämiselle ja tulkinnalle jää runsaasti tilaa ja vapautta.

– Kaikkea ei aina tarvitse ymmärtää. Maailmassa on nykyään ilmiönä se, että kaikki asiat ylianalysoidaan sen sijaan, että mennään vaan ja altistutaan jollekin.

– Taiteessa on mielestäni parasta juuri se, että kaiken ei tarvitse olla valmiiksi pureskeltua.

Aili Ikonen

Säännöllisesti pois mukavuusalueelta

Soolouransa lisäksi Ikonen tunnetaan osana a cappella -yhtye Rajattoman kokoonpanoa. Esiintyminen sekä yksin että Rajattomassa tuo työhön vaihtelua, vastuuta ja vapautta.

Soolona kannan tilanteen aina yksin.

– Soolona kannan tilanteen aina yksin. Rajattomassa vastuu on laulullisesti iso, mutta jakautuu kaikille tasaisesti. Soolona yleisökontaktin luominen on minun vastuullani, kun taas Rajattomassa olemme tasavertaisia hahmoja, Ikonen pohtii.

Muusikkona Ikonen kertoo pyrkivänsä haastamaan itseään. Hänelle perinteisen työtavan eli pianolla säveltämisen ohella Ikonen antaa itselleen säännöllisesti tehtävänantoja, jotka vievät pois mukavuusalueelta.

– Yhden biisin olen säveltänyt esimerkiksi niin, että en antanut itselleni lupaa koskea pianoon, vaan minun piti luoda se biisi pelkästään laulamalla, käyttämällä omaa ääntäni.

Oulussa ymmärretään kulttuurin merkitys

Taustatarinaklubille Ikonen saapuu yhdessä pianistinsa Tuomas J. Turusen kanssa. Luvassa on läpileikkaus Ikosen soolotuotannosta sekä muutama hänelle rakas lainakappale.

– Olen joskus kuvannut musiikkia niin, että se on ollut tällaiselle ujolle tyypille maailma, jossa tuntuu siltä, että olen turvassa. Kun pääsen soittamaan tai laulamaan, mulla on olo, että kellun ikään kuin lämpimässä linnunmaidossa.

Kun pääsen soittamaan tai laulamaan, mulla on olo, että kellun ikään kuin lämpimässä linnunmaidossa.

Ouluun Ikonen suhtautuu jopa ihaillen. Kaupungissa lapsena useita kertoja vierailleen Ikosen puheessa nousevat esiin Nallikari ja Tietomaa. Nyt aikuisena muusikkona huomio kiinnittyy hieman erilaisiin teemoihin.

– Tuntuu, että kaupunkiin tulee joka vuosi uusia, mielenkiintoisia keikkapaikkoja. Oulussa ei jämähdetä paikoilleen. Siellä on aktiivista porukkaa, joka ymmärtää kulttuurin merkityksen kaupungin elinvoimalle.

• Aili Ikonen Taustatarinaklubilla sunnuntaina 1.10. kello 16 Oulun Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6.)