”Akselilla ei pysy vasara kädessä, mutta kynä sillä pysyy” – Akseli Heikkilälle kirjoittaminen on leikkiä kielellä

Muisto lapsuuden kouluajoilta on yhtä aikaa hauska ja totta.

”Akselilla ei pysy vasara kädessä, mutta kynä sillä pysyy”. Näin kirjailija Akseli Heikkilän äidinkielen opettaja kuvasi lapsen vahvuuksia vanhemmille Tornionjokilaakson kupeessa sijaitsevassa Kukkolan koulussa.

Vastaus siihen, miksi kynä viihtyi niin hyvin Heikkilän sormien välissä, löytyy muun muassa c-kaseteista.

– Istuin lapsena usein nyt jo edesmenneen pappani auton kyydissä. Minne ikinä ajoimmekaan, hän kuunteli kaseteilta itselausumiaan runoja. Altistuin jo varhaisessa vaiheessa esimerkiksi Eino Leinon ja Yrjö Jylhän teksteille. Tällä kielikylvyllä on ollut suuri vaikutus kielelliseen ilmaisuuni ja rekisteriini.

Hautausmaalle vai huvipuistoon?

Kolmatta romaaniaan parhaillaan työstävä Heikkilä luonnehtii itseään kirjoittajaksi, jonka teokset vaipuvat herkästi synkkyyden puolelle.

– Ajattelen, että tätä synkkyyden käsitettä voi kutsua myös surumielisyydeksi tai melankoliaksi. Se on tietynlainen mielenmaisema, joka minusta tulee esille, kuin laitan sormet näppäimistölle.

Vaikka Heikkilä suuntaa teoksissaan mieluummin hautausmaalle kuin huvipuistoon, hän näkee itsensä perusluonteeltaan iloisena seuramiehenä.

– Henkilökohtainen pohjavire minussa on kuitenkin aina toiveikas, ja teksteissänikin on usein luettavissa vähintäänkin pilkahdus toiveikkuutta.

Väylä tunteisiin

Heikkilä kuvaa vuonna 2019 julkaistua esikoisteostaan Veteen syntyneet (WSOY) kirjaksi surusta, johon sekoittuvat koston ja katkeruuden teemat.

Tarinan juuret ulottuvat Heikkilän lapsuuteen.

– Äitini sairasti syöpää ja kuoli, kun olin 13-vuotias. Kun luin kirjan tulostettuja sivuja ennen sen painoon menemistä, ymmärsin, että olen tiivistänyt vajaaseen kahteensataan sivuun omaa surukokemustani fiktion muodossa.

Heikkilä ajattelee, että suru itsessään on sanana kaunis ja tunteena tärkeä – elämään kuuluva.

Väkivaltakohtausten tai jonkun ikävän kohtauksen kirjoittaminen on parhaimmillaan todella terapeuttista.

Koston teema on puolestaan hieman hähmäisempi, jopa alhainen.

– Kosto tai siihen liittyvät ajatukset eivät ole yleviä, eikä kostosta seuraa yleensä mitään hyvää. Toivon, että ihmiset antaisivat itselleen enemmän anteeksi myös hankalia ajatuksia ja mielenliikkeitä, joita meillä kaikilla väistämättä tulee mieleen. Ajatukset ovat täysin eri asia kuin minkään ikävän asian toteuttaminen.

Heikkilä kokee, että kirjoittaminen on hyvä väylä prosessoida erilaisia tunnetiloja.

– En esimerkiksi koe, että mun kirjoitukset ovat mitenkään korostetun väkivaltaisia, mutta väkivaltakohtausten tai jonkun ikävän kohtauksen kirjoittaminen on parhaimmillaan todella terapeuttista.

Kuvat sanoiksi paperille

Heikkilä on kulkenut tietoisesti kirjoittamista kohti.

Hän on opiskellut journalismia Laajasalon opistossa, luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa sekä Kriittisessä Korkeakoulussa, kirjoittanut lehtiartikkeleita muun muassa Suosikki-lehteen ja käsi-kirjoittanut Salatut elämät -televisiosarjaa.

– Suosikki-lehdessä tykättiin siitä, miten tarinallisesti kerroin asioista. Toimituksessa pistettiin merkille, että hallitsin melko nopeasti laajoja kokonaisuuksia. Koen, että toimittajan työ auttoi minua kehittymään kirjailijaksi.

”En juurikaan lomaile kirjoittamisesta. Aika nopeasti pitää päästä tekemään vähintään muistiinpanoja vihkoon, jos silloin tällöin on kirjoittamatta muutaman päivän.”

Kukkolasta Helsinkiin muuton yhteydessä Heikkilän matkaevääksi lähti kotikirjastosta Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu sekä Mikko Rimmisen Pussikaljaromaani.

Sitä ennen Heikkilän lukemistoon oli kuulunut lähinnä Stephen Kingiä, Rosa Liksomia sekä Batman-sarjakuvia.

– Voin tiivistää oman kirjoittamisen ajatukseen, että kirjoitan, koska olen lukenut. Jossakin vaiheessa päähän alkoi tulla kuvia, jotka halusin sanallistaa paperille.

– Kirjoittaminen on mulle ajattelemisen lisäksi sitä, että saan leikkiä kielellä ja kuvata etenkin sellaisia tunnetiloja, joita on vaikea ilmaista muilla tavoin.

Akseli Heikkilä

• Kotoisin Tornionjokilaaksosta, Kukkolan kylästä

• Asuu Helsingissä

• Työskennellyt freelancetoimittajana, käsikirjoittajana, musiikkipäällikkönä ja verkkotuottajana

• Esikoisromaani Veteen syntyneet (2019) oli Lappi-kirjallisuuspalkinnon ja Tiiliskivi-palkinnon ehdokkaana

• Toinen romaani Hiljainen vieras (WSOY) 2022

• Työstää parhaillaan kolmatta romaaniaan

Akseli Heikkilä vierailee Pappilan kirjapidoissa tiistaina 10. maaliskuuta kello 18–20. Tapahtuma järjestetään Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6).