Alttarimaalaus palasi Liminkaan ilme kirkastuneena

Limingan alttarimaalaus on entistä ehompi.

Taidekonservaattori Nina Jolkkonen-Porander puhdisti ja kevyesti paikkaili maalausta sekä häivytti näkyvistä maalipinnan pientä halkeilua.

– Yleiskunnoltaan maalaus oli hyvä eikä konservointityön aikana ilmennyt mitään suuria yllätyksiä, Jolkkonen-Porander toteaa.

– Taiteilijan käyttämä väri oli enimmäkseen ihan hyvin kiinni kankaassa, joitakin väri-irtoamia piti kiinnittää.

 Jokainen neliösentti putsattiin

Jolkkonen-Porander kävi alttarimaalauksen pinnan läpi neliösentti neliösentiltä taidekonservointiin kehitetyllä puhdistusaineella sekä puisten tikkujen päähän pyöritellyillä pumpulitukoilla.

– Työvaiheessa on oltava koko ajan valppaana siltä varalta, että maali alkaisi liueta. Tässä taulussa niin ei onneksi käynyt.

– Pumpulitikuilla lika lähti mukavasti. Kärpäsenkakkoja rapsutin varovasti irti skalpellilla. Steariiniroiskeita oli yllättävän vähän, mutta muutamia valkoisia pieniä maaliroiskeita oli poistettavaksi.

Ero entiseen on silminnähtävä

Jolkkonen-Porander uskoo, että eron ennen puhdistusta ja puhdistuksen jälkeen huomaa kuka tahansa kirkkovieras.

– Värit kirkastuivat, sen huomaa selvästi esimerkiksi maalauksen taivas-osuudessa.

Myös öljymaalaukselle tavanomainen vika, maalipinnan halkeilu, erottuu nyt vähemmän.

– Niin kutsuttu krokotiilinnahka-ilmiö syntyy, jos käytetyssä maalissa on väärässä suhteessa pigmenttiä, sideainetta ja liuotinta.

Kuva on otettu toukokuun alussa ennen kuin teos lähti taidekonservaattorin hoiviin.

Jolkkonen-Porander maalasi pienet verkkomaiset vauriot vähemmän näkyviksi vesiväreillä.

– Nyt ne eivät näy enää niin pahasti kuin aiemmin. Maalauksen alaosa rauhoittui tällä paljon.

Kuprut pois kiilakehyksillä, paloturvalliset kehykset

Kankaalle maalatut teokset on tarkoitus pingottaa, jotta kangas pysyy suorana eikä se ala kupruilla maalipintaa vaurioittaen. Limingan alttaritaulu ei jostain syystä ollut pingotettuna vaan se oli naulattu suoraa seinään.

Jolkkonen-Porander valmisti maalauksen kangasreunoihin jatkokset, joilla maalaus saatiin pingotettua kiilakehyksiin.

– Taiteilijat ovat yleensä tietoisia pingottamisen tärkeydestä. Arvelen, että että Limingan alttarimaalaus on alun perin ollut pingotettuna, mutta jostain syystä jossakin vaiheessa irrotettu pingotuksesta ja kiinnitetty suoraa seinään.

– Maalauksessa havaitsemieni vaurioiden perusteella voi ajatella, että teos on jossakin vaiheessa saattanut olla välillä rullalla. Toinen vaihtoehto on, että taiteilija on itse jättänyt joitakin kohtia vähemmälle värille. Toisinaan konservointia tehdessä on vaikea tulkita, mikä on vaurioitunutta ja mikä taas taiteilijan tietoista valintaa.

Alttaritaulu on saanut myös uudet kehykset. Näin maalaus on tarvittaessa helppo ja nopea irrottaa.

Taideteoksien kuntoa on hyvä tarkkailla

Nina Jolkkonen-Porander pitää tärkeänä, että seurakunnissa kiinnitetään huomiota taideteosten kuntoon.

– Joskus kunnon tarkastelu alkaa piispantarkastuksen yhteydessä; silloin saatetaan ottaa puheeksi, miten seurakunta pitää huolta kulttuuriperinnöstään. Toisinaan kimmoke saadaan naapuriseurakunnasta, joka irrottaa vaikkapa juuri alttarimaalauksen huoltamista ja kunnostamista varten. Joskus taideteosten huoltotarpeita on luonteva tarkastella kirkkoremontin yhteydessä.

– Taideteosten kunnon tarkastelu on tärkeää. Jos kunto pääsee tosi huonoksi, konservointi ja restauroiminen on hankalaa ja myös kallista.

”On ilo tehdä töitä hienon taiteen parissa”

Nina Jolkkonen-Porander on konservoinut lukuisia alttaritauluja työskennellessään seitsemän vuotta Valamon konservointilaitoksella ja sen jälkeen parikymmentä vuotta omassa yrityksessä.

Alttaritaulujen lisäksi hän on huoltanut ja kunnostanut kaupunkien ja museoiden omistamia suurikokoisia maalauksia.

– Olen konservoinut kaikkien tunnettujen suomalaisten taideteoksia. Riippumatta siitä onko tekijä tunnettu vai vähemmän tunnettu suhtaudun kaikkiin töihini yhtä tarkasti, huolellisesti ja arvostaen.

– Kädet eivät tärise sen enempää, vaikka tekijä olisi maalaustaiteen niin sanotusti iso nimi. Iloitsen aina saadessani tehdä töitä hienon taiteen parissa.

MITÄ EROA ON KONSERVOINNILLA JA RESTAUROINNILLA?

Mitä eroa on konservoinnilla ja restauroinnilla, taidekonservaattori Nina Jolkkonen-Porander?

– Konservoinnilla pyritään säilyttämään kohde eli pysäytetään vaurioituminen ja korjataan vauriot. Esimerkiksi puhdistus, reikien paikkaus, deformaatioiden eli kuprujen suoristus ja pingotus on konservointia.

– Restauroinnilla pyritään häivyttämään vauriot niin, että ne eivät pistä ensimmäisenä silmään ja teos näyttää mahdollisimman yhtenäiseltä. Teoksen säilymisen kannalta restaurointi ei ole välttämätöntä. Yleisimpiä restaurointitoimenpiteitä ovat esimerkiksi vaurioiden kittaus ja restaurointimaalaus. Kaiken mitä teokseen lisätään pitäisi olla poistettavaa vuosikymmentenkin jälkeen. Läheltä katsottuna pitää erottaa, mikä on alkuperäistä ja mikä on restaurointia.

Oskar Nylanderin maalaama alttaritaulu irrotettiin toukokuun alussa ja kuljetettiin maalaukselle varta vasten tehdyssä kuljetuskehikossa taidekonservaattorin käsittelyyn.

Nina Jolkkonen-Porander kiinnitti alttaritaulun kuljetuksen ajaksi.