Ilman A-kirjainta kirjoittaminen avasi Antti Leikkaan lukot: ”Kirjoittamista ei voi viedä minulta pois”

Oululainen kirjailija Antti Leikas kuvaa jumalasuhdettaan erikoiseksi. Suhde on elänyt ja vaihdellut vuosikymmenten aikana, mutta se on aina ollut olemassa.

– Jumalasuhteeseeni liittyy ajatus sielusta ja kaikesta näkymättömästä: maailmassa on paljon asioita, joita en voi selittää logiikalla, vaikka olenkin nörtti ja matemaatikko. Se on kiehtovaa.

Uskon, että meillä kaikilla on olemassa syvällä itsessämme tietynlainen eettinen koodisto.

Sielu lävistää Leikkaan koko tuotannon: se on mukana jollakin tavalla kaikissa hänen teoksissaan. 

Leikas muistaa lukeneensa jostakin, että kun ihminen kuolee, hänen painostaan poistuu muutama gramma.

Sielu?

–  Kyllä minä ajattelen niin, että se on sielu, joka poistuu. Minulle sielu on konkreettinen asia, johon liittyy sisäinen tieto hyvästä ja pahasta. Uskon, että meillä kaikilla on olemassa syvällä itsessämme tietynlainen eettinen koodisto.

Uudenlainen tekniikka vapautti

Leikkaan tuorein, helmikuun alussa julkaistu kirja Tonttu: Mies häviää (Jalava) on kirjoitettu lipogrammitekniikalla, jossa tekstissä jätetään tarkoituksella käyttämättä tiettyä kirjainta.

Leikas valitsi kirjaimeksi suomen kielen yleisimmän vokaalin a.

– Ilman a-kirjainta kirjoittaminen oli vapauttava kokemus. Luova kirjoittaminen meni minulla tukkoon Ukrainan sodan, yleismaailmallisten ahdistavien ajatusten sekä ylipäätään kaiken olemassaolon turhuuden vuoksi.

Kun kieli muuttuu täysin uudeksi, muuttuu samalla myös työkalu.

Kirjoittamisprosessia Leikas kuvaa mukavaksi, mutta hitaaksi. Olennaisen kirjaimen poissaolo vaikuttaa automaattisesti kielen rakenteisiin, sanajärjestykseen sekä sijamuotoihin.

Kirjoittamisen rutiini löytyi pitkäjänteisestä, jokapäiväisestä tekemisestä.

– Erilainen kirjoitustekniikka pudotti pois pahimmat maneerini kirjoittajana: kun kieli muuttuu täysin uudeksi, muuttuu samalla myös työkalu. Muiden kirjoitustöiden tekeminen tuntui vastaavasti hyvin helpottavalta, kun kaikki vokaalit olivat käytössä.

Oulussa on tekemisen meininkiä

Oulun kirjailijaseuran puheenjohtajana 10 vuotta toimineella Leikkaalla on loistava näköala oululaiseen kirjallisuuskenttään.

Näkymät ovat olleetkin jo pitkän aikaa varsin mainiot: on oma kirjakauppa, 15 000 euron arvoinen, arvostettu Botnia-palkinto sekä tänä vuonna kolmatta kertaa järjestettävät Oulun kirjamessut, jotka keräävät kiitosta Etelä-Suomea myöten.

– Oulussa on erinomainen tunnelma ja yleinen tekemisen ilmapiiri, joka kasvaa koko ajan. Täällä on tietynlaista toimeliaisuutta ja elementtejä, joita etelästä katsotaan jopa hieman kadehtien: budjettimme pyörii sadoissatuhansissa euroissa, kun muilla vastaavilla, isoillakin seuroilla luvut ovat muutamia kymmeniätuhansia.

Kun Leikas astui puheenjohtajan tehtävään, vallassa oli yleinen uskomus siitä, että ollakseen Suomessa kunnollinen kirjailija, oli kotipaikan oltava Helsinki.

– Yksi seuran perustamisen lähtöajatuksista olikin se, että täältä käsin voi kirjoittaa, vaikka markkinat ja kustantajat ovat pääsääntöisesti Etelä-Suomessa.

Kirjoittamista ei voi viedä pois

Leikas liittää kirjoittamisen ja lukemisen hyödyt aivojen hyvinvointiin. Levoton olo talttuu pirstaleisen työpäivän tai -viikon jälkeen pitkää tekstiä lukemalla – ja samalla aivoissa tapahtuu jotakin maagista.

”Kirjoittamisen paras konsti on se, että kirjoittaa joka päivä, eikä jää odottamaan inspiraatiota.”

– Lukeminen ja kirjoittaminen ovat vastakkaisia prosesseja. Niissä tapahtuu tavallaan sama asia: se, mitä tekstiin on saatu, purkautuu prosessien kautta lukiessa. Tässäkin on toki erilaisia nyansseja – on esimerkiksi tutkittu, että käsin kirjoittaminen on aivoille eri asia kuin tekstin tuottaminen tekstinkäsittelyohjelmalla.

Entä jos kirjoittamisen mahdollisuus vietäisiin Leikkaalta pois?

– En pidä mahdollisena, että sitä voisi minulta kukaan koskaan viedä. Jos minulla on tarve kirjoittaa, voin tehdä sitä millä tavalla tahansa.

Antti Leikas vierailee Pappilan kirjapidoissa tiistaina 21. huhtikuuta kello 18–19.30. Tapahtuma järjestetään Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6).