Hartaus pääsiäispäivälle 20.4. – Tämä on se aamu

Tämä on se aamu

Mitä minä voin tälle kaikelle? Entä mitä Jumala tekee? Pääsiäinen ei tuo vastausta, joka poistaisi kivun ja hämmennyksen yhdellä iskulla. Mutta se tuo jotakin syvempää. Se tuo toivon, joka ei perustu silmin nähtäviin tuloksiin vaan Jumalan lupaukseen.

Jeesus nousi ylös, mutta haavat jäivät näkyviin. Pääsiäinen ei tarkoita sitä, että kaikki paha katoaisi vielä. Se tarkoittaa, että kuoleman varjojen maassa Jumalan valtakunta, elämä, murtautuu esiin.

Pääsiäisaamuna Jeesus ei näyttäydy voimakkaille vallanpitäjille tai suurille ihmisjoukoille, vaan ystävilleen. Hän ilmestyy puutarhassa surevalle naiselle, murtaa leipää matkalaisten kanssa, astuu kalastajien keskelle rannalle. Hän tulee sinne, missä eletään tavallista elämää: surun, työn ja arjen keskelle.

Se ei ole sattumaa. Jumala valitsee tavallisen paikan ja tavalliset ihmiset. Jeesuksen elämä, kuolema ja ylösnousemus tekevät jokaisesta hyvästä arjen teosta osan Jumalan valtakuntaa. Jaettu ateria, lempeä sana, tehty työ, annettu anteeksianto. Kaikki ne voivat kantaa pääsiäisen iloa. Ylösnousemuksen muistaminen ja siunaus eivät ole vain suuria hetkiä varten, vaan valoa arjen keskellä.

Joskus paras tapa osallistua ylösnousemuksen todellisuuteen on levätä. Nukkua kunnolla. Pysähtyä. Luottaa, että minä en kanna koko maailmaa, vaan Jumala kantaa. Lepo ei ole pakoa todellisuudesta, vaan osa Jumalan työtä meissä. Vasta kun saa hengähtää, jaksaa taas nousta, elää ja rakastaa.

Ehkä tämäkin pääsiäinen tapahtuu niin: ei suurina sanoina, vaan siinä, että uskallat pysähtyä. Siinä, että joku kuuntelee. Siinä,  että huomaat toisen ihmisen. Siinä, että teet työsi kunnolla, rakastat omiasi, pidät huolta jostakusta. Siinä, että et jää makaamaan oman uupumuksen tai maailman pelkojen keskelle, vaan nouset pienin askelin elämään arkista elämääsi.

Tavallista elämää, mutta juuri siksi kaikista tärkeintä maailmassa.

Jussi Laine
Merimieskirkon pappi. Koti-ikävän ja kaukokaipuun kokemusasiantuntija.

Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta. Enkelin viesti saavuttaa tyhjän haudan edessä seisovat opetuslapset. Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena niiden joukosta, jotka ovat kuolleet. Hän on voittanut kuoleman, synnin ja kadotuksen vallan. Ylösnousemus vahvistaa, että Jeesus on Jumalan Poika.

Raamatun tekstit

Psalmi: Ps. 118:15–23 (24)
Kuulkaa, miten voitonhuuto kajahtaa,
riemu raikuu pelastettujen majoilta:
Herran käsi on voimallinen! Herran käsi on meidän yllämme.
Herran käsi on voimallinen!
Minä en kuole, vaan elän
ja kerron Herran teoista.
Hän kyllä kuritti minua
mutta ei antanut kuoleman valtaan.
Avatkaa minulle vanhurskauden portit!
Niistä käyn sisään kiittämään Herraa.
Tämä on Herran portti,
josta vanhurskaat saavat käydä.
Minä kiitän sinua siitä, että kuulit minua
ja pelastit minut.
Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herra tämän teki,
Herra teki ihmeen silmiemme edessä.
(Tämän päivän on Herra tehnyt,
iloitkaa ja riemuitkaa siitä!)

Hoos. 6:1–3
Tulkaa, palatkaamme Herran luo!
Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa,
hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat.
Vain päivä tai kaksi, ja hän virvoittaa meidät,
kolmantena päivänä hän nostaa meidät ylös,
ja niin me saamme elää ja palvella häntä.
Ottakaamme opiksemme,
pyrkikäämme tuntemaan Herra!
Hän tulee, se on varmaa
kuin aamun koitto.
Hän tulee kuin sade,
kuin kevätsade, joka kastelee maan.

1. Kor. 15:1–8 (9–10) 11
Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen julistanut teille. Te olette ottaneet sen vastaan ja pidätte siitä kiinni, ja sen avulla te myös pelastutte, jos säilytätte sen sellaisena kuin minä sen julistin; muuten olette turhaan tulleet uskoviksi. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa:
– Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi,
niin kuin oli kirjoitettu,
hänet haudattiin,
hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä,
niin kuin oli kirjoitettu,
ja hän ilmestyi Keefakselle
ja sitten niille kahdelletoista.

Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.

(Olenhan apostoleista vähäisin enkä edes ansaitse apostolin nimeä, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole mennyt hukkaan. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani.)
Näin me siis julistamme, minä niin kuin hekin, ja näin te myös olette uskoneet.

Luuk. 24:1–12
Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.