Hartaus sunnuntaille 28.9.

Huolia ja rukouksia

Jumala, huokailen pieniä ja suuria puhalluksia. Niitä, joita vain sinä ja minä kuulemme. Aamulla herätessäni mietin tulevan päivän kulkua. Ehdinkö ajoissa bussiin, onhan lapsilla tarpeeksi lämmintä päällä ja muistavathan iäkkäät vanhemmat sammuttaa lieden?

Illalla nukkumaan mennessä mietin, olinko tarpeeksi, riitinkö, kuuntelinko ja toiminko. Huokaan itseni uneen ja koitan muistaa, että sinä Jumala tunnet jokaisen huoleni.

Jumala, huomisen huolet ovat nyt muuttuneet viikkojen taakoiksi. Laskupinot kasvavat, vaikka kuinka lasken rahojani ja yritän nipistää kaikesta mahdollisesta. Odotan ja odotan aikaa lääkärille, jotta kipuni hellittäisivät. Uutiset maailman melskeestä ovat saaneet mieleni levottomaksi ja pelokkaaksi.

Elämän vauhti sekä sokaisee että uuvuttaa, ja tahdon päästä irti huolien pyörteistä. Minulla on ikävä.

Jumala, minulla on ikävä kantavia käsivarsiasi. Kaipaan taivasta ja kaipaan Kristusta. Kristusta, joka elää ja kärsii yhdessä kanssani, lohduttaa. Usein se tuntuu kuitenkin karkaavan liian kauas. Etenkin silloin, kun sitä eniten tarvitsen.

Silloin kun taakkani painaa eniten, toivon, että tunnistan heidät, jotka sinä olet lähettänyt antamaan apua. Naapurin, joka tuo postin tai ystävän, joka piipahtaa kahville jutustelemaan. Jumala, anna minulle rohkeutta, että osaan pyytää apua silloin kun sitä tarvitsen.

Sanasi varoittaa kylvämästä itsekkyyden peltoon. Juuri siihen peltoon, mihin huolet ja huokaukset on helppo istuttaa ja kasvattaa.

Se pelto tekee minut yksinäiseksi ja murheelliseksi. Jumala, anna huokauksieni olla rukouksia, jotka sytyttävät minussa Hengen liekin. Liekin, joka tuo elämääni luottamuksen ja turvan sinuun. Kristuksen armon, rakkauden ja anteeksiannon liekin, joka kerran kantaa perille valtakuntaasi. Aamen.

Kirjoittaja on Limingan seurakunnan diakoniatyöntekijä

16. sunnuntai helluntaista
Psalmi: Ps. 86:1, 3–7
1. lukukappale: Ps. 127:1–2
2. lukukappale: Gal. 6:2–10
Evankeliumi: Matt. 6:25–34

Jeesus opettaa, että Jumalaan uskovan ihmisen ei tarvitse kantaa murhetta kaikesta mahdollisesta. Taivaallinen Isä pitää hänestä huolen ja auttaa häntä etsimään sitä, mikä on tärkeintä: Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. Näin Jumala vapauttaa hänet tekemään hyvää lähimmäisilleen. Kristitty muistaa Jeesuksen sanat ”Autuaampi on antaa kuin ottaa”.

Ps. 86:1, 3–7
Herra, kuule rukoukseni, vastaa minulle,
minä olen köyhä ja avuton.
Herra, armahda minua!
Kaiken päivää huudan sinua avukseni.
Minä ylennän sydämeni sinun puoleesi.
Täytä palvelijasi ilolla!
Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi,
runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille,
jotka sinua avuksi huutavat.
Kuule minun rukoukseni, Herra,
ota vastaan avunpyyntöni.
Sinua minä hädässäni huudan,
ja sinä vastaat minulle.

Ps. 127:1–2
Jos Herra ei taloa rakenna,
turhaan näkevät rakentajat vaivaa.
Jos Herra ei kaupunkia vartioi,
turhaan vartija valvoo.
Turhaan te nousette varhain,
turhaan valvotte myöhään
ja raadatte leipänne tähden.
Yhtä lailla Herra antaa omilleen,
vaikka he nukkuisivat.

Gal. 6:2–10
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain. Joka luulee olevansa jotakin, vaikka ei ole mitään, pettää itseään. Kukin tutkikoon vain omia tekojaan. Silloin hän voi ylpeillä vain siitä, mitä hän itse on, vertaamatta itseään toiseen. Jokaisen on kannettava oma kuormansa.
Se, jolle Jumalan sanaa opetetaan, antakoon opettajalleen kaikkea hyvää. Älkää pettäkö itseänne! Jumala ei salli itseään pilkattavan. Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka kylvää siemenen itsekkyyden peltoon, korjaa siitä satona tuhon, mutta se, joka kylvää Hengen peltoon, korjaa siitä satona ikuisen elämän. Meidän ei pidä väsyä tekemään hyvää, sillä jos emme hellitä, saamme aikanaan korjata sadon. Kun meillä vielä on aikaa, meidän on siis tehtävä hyvää kaikille, mutta varsinkin niille, joita usko yhdistää meihin.

Matt. 6:25–34
Jeesus sanoo:
”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”