Hartaus Palmusunnuntaille 29.3.2026

Kuningas saapuu

Palmusunnuntain evankeliumissa Jeesus valmistautuu Jerusalemin matkalle. Hän saapuu ystäviensä luokse muutaman kilometrin päähän Jerusalemista ja asettuu aterialle: ylävartalo kumartuu ateriaa kohti ja jalat siitä poispäin.

Aterian aikana ystäväperheen Maria voitelee Jeesuksen jalat kalliilla tuoksuöljyllä. Teko herättää Juudaksen, Jeesuksen kavaltajan paheksunnan, ja hän sättii Mariaa toisten kuullen. Jeesus kehottaa Juudasta jättämään Marian rauhaan ja kuvailee Marian tekoa omaksi hautajaisvalmistelukseen.

Juutalaisessa hautaamisperinteessä kuollutta kohdellaan kunnioittavasti. Ruumis pestään ja kääritään yksinkertaisiin valkoisiin liinoihin. Pesun ja käärimisen yhteydessä voidaan käyttää tuoksuvia voiteita ja yrttejä.

Vanhassa testamentissa öljyllä voitelu liittyy asioiden pyhittämiseen. Niin pyhäkkö, sen esineet kuin papitkin vihittiin tehtäviinsä voitelemalla ne öljyllä. Samoin kuninkaaksi valittu voideltiin kuninkaaksi, hänestä tuli voideltu.

Jeesuksen oppilaat ja seuraajat tunnistavat, että Jeesus on Voideltu, Kristus, Jumalan lupaama vapauttaja ja kuningas, joka nousee Daavidin suvusta tuomaan oikeutta, rauhaa ja pelastusta.

Julkisen toimintansa alkutaipaleella Jeesus kieltää oppilaitaan kertomasta tästä muille ihmisille. Vasta ratsastaessaan aasilla Jerusalemiin Jeesus sallii, että hänet otetaan vastaan julkisuudessa kuin kuningas, kun kansanjoukko huutaa hänelle: ”Hoosianna! Pelasta! Auta! Siunattu se, joka tulee Herran nimissä, siunattu Israelin kuningas!”

Jeesuksen kuninkuus ei kuitenkaan ole sitä, mitä monet odottavat eli maallista, poliittista valtaa. Hänen kuninkuutensa johtaa ristille, jotta meillä olisi sovinto Jumalan kanssa: Jumalan Pojan kuolemahan loi sovinnon Jumalan ja meidän, hänen vihollistensa, välille. Aivan varmasti Jumalan Pojan elämä pelastaa meidät nyt, kun sovinto on tehty. (Room. 5:10, UT2020)

Kirjoittaja on Oulunsalon seurakunnan lähetys- ja kansainvälisen työn ohjaaja

Palmusunnuntai
Psalmi: Ps. 22:2–6 tai Ps. 118:26–29 tai Ps. 73:24
1. lukukappale: Jes. 50:4–10 tai Sak. 9:9–10
2. lukukappale: Fil. 2:5–11 tai 2. Kor. 2:14–17
Evankeliumi: Joh. 12:1–8

Palmusunnuntain nimi viittaa Jeesuksen ratsastukseen Jerusalemiin, jolloin ihmiset heittivät palmunoksia hänen kulkutielleen. Tämän muistelemiseen on liittynyt tapa tuoda kirkkoihin palmunoksia ja niistä tehtyjä koristeita. Pohjoisemmissa maissa on palmunoksien sijasta käytetty pajunoksia.Palmusunnuntaina Kristuksen kirkko lähtee seuraamaan hänen elämänsä viimeisiä vaiheita.

Ps. 22:2–6
Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?
Minä huudan sinua avuksi, mutta sinä olet kaukana.
Jumalani, minä kutsun sinua päivisin, mutta sinä et vastaa.
Yöt kaikki huudan saamatta rauhaa.
Sinä olet pyhä, sinä olet kuningas,
sinulle soivat Israelin ylistysvirret.
Sinuun ovat turvanneet isämme ennen.
Sinuun he turvasivat ja pääsivät suojaan,
sinua he huusivat ja saivat avun,
sinuun he luottivat eivätkä pettyneet.

TAI
Ps. 118:26–29
Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.
Herran huoneesta teidät siunataan.
Herra on Jumala!
Hän antoi valonsa meille.
Käykää kulkueena lehvät käsissä,
ulottakaa piirinne alttarin sarviin.
Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,
Jumala, sinua minä suuresti ylistän.
Kiittäkää Herraa! Hän on hyvä,
iäti kestää hänen armonsa!

TAI
Ps. 73:24
Sinä johdatat minua tahtosi mukaan,
ja viimein sinä nostat minut kunniaan.

Jes. 50:4–10
Herra, minun Jumalani,
on antanut minulle taitavan kielen,
niin että voin sanalla rohkaista uupunutta.
Aamu aamulta hän herättää minut,
herättää korvani kuulemaan oppilaan tavoin.
Herra avasi minun korvani,
ja minä tottelin,
en väistänyt tehtävääni.
Minä tarjosin selkäni lyötäväksi
ja poskieni parran revittäväksi,
en kätkenyt kasvojani häväistyksiltä, en sylkäisyiltä.
Herra, minun Jumalani, auttaa minua,
siksi en pelkää häväistystä.
Olen kovettanut kasvoni piikiven kaltaisiksi.
Minä tiedän, etten jää häpeääni,
sillä hän on lähellä, hän osoittaa syyttömyyteni
– kuka voisi minua syyttää!
Asettukaamme siis käymään oikeutta.
Tahtooko joku ajaa kannetta minua vastaan?
Astukoon hän esiin!
Herra, minun Jumalani, on minun auttajani.
Kuka voisi osoittaa minut syylliseksi?
Nuo kaikki häviävät
kuin vaate, jonka koi syö.
Se teistä, joka pelkää Jumalaa,
kuulkoon Herran palvelijan sanaa.
Joka kulkee syvällä pimeydessä
ilman valoa,
luottakoon Herran nimeen
ja turvautukoon Jumalaan.

TAI

Sak. 9:9–10
Iloitse, tytär Siion!
Riemuitse, tytär Jerusalem!
Katso, kuninkaasi tulee.
Vanhurskas ja voittoisa hän on,
hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla,
aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.
Hän tuhoaa sotavaunut Efraimista
ja hevoset Jerusalemista,
sotajouset hän lyö rikki.
Hän julistaa kansoille rauhaa,
hänen valtansa ulottuu merestä mereen,
Eufratista maan ääriin asti.

Fil. 2:5–11
Olkoon teilläkin sellainen mieli, joka Kristuksella Jeesuksella oli.
Hänellä oli Jumalan muoto,
mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan
olla Jumalan vertainen
vaan luopui omastaan.
Hän otti orjan muodon
ja tuli ihmisten kaltaiseksi.
Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa,
hän alensi itsensä
ja oli kuuliainen kuolemaan asti,
ristinkuolemaan asti.
Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken
ja antanut hänelle nimen,
kaikkia muita nimiä korkeamman.
Jeesuksen nimeä kunnioittaen
on kaikkien polvistuttava,
kaikkien niin taivaassa kuin maan päällä ja maan alla,
ja jokaisen kielen on tunnustettava
Isän Jumalan kunniaksi:
”Jeesus Kristus on Herra.”

TAI
2. Kor. 2:14–17
Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen? Me emme ainakaan ole sellaisia kuin ne monet, jotka kaupittelevat Jumalan sanaa. Me julistamme sitä Jumalan edessä ja Kristusta palvellen, väärentämättömänä ja sellaisena kuin se tulee Jumalalta.

Joh. 12:1–8
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.
Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.
Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”