Jokainen tarina on merkityksellinen

Tuomiorovasti Satu Saarinen ja Oulun kaupunginkirjastossa työuransa tehnyt Maija Saraste julkaisivat syksyllä omat teoksensa, joiden tarinat sisältävät virallisten historiankirjojen ulkopuolelle jäävää historiaa.

Saarisen kirja Annikin sota ja rauha kertoo tositarinan nuoren lappilaisnaisen elämänvalinnoista toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Kemiläinen konttoristi, työläisnainen Annikki Pennanen kihlautui saksalaisen sotilaan kanssa, muutti Saksaan ja sai siellä rakastettunsa kanssa lapsen. Annikki palasi kuitenkin kotimaahansa ja Kemiin, jossa läheiset ottivat hänet avosylin vastaan.

Maija Sarasteen Alfred ja Anna Sarlin. Maalaispappilasta maailmaa muuttamaan -teos kertoo 1800–1900-lukujen vaihteessa eläneistä sisaruksista, Alfred ja Anna Sarlinista. He olivat aikanaan tunnettuja yhteiskunnallisia vaikuttajia mutta heidän elämäntyönsä on jäänyt unohduksiin.

Kumpaakin oululaiskirjoittajaa motivoi kirjoitustyöhön käsitys siitä, että yksittäisen ihmisen elämän kuvaaminen auttaa ymmärtämään historiaa, jonka taltioinnissa poikkeavat tarinat on usein jätetty vähemmälle huomiolle.

Maija Saraste ja Satu Saarinen ovat paneutuneet kirjoissaan sukujensa tarinoihin, joista he olivat halunneet tietä lisää.

Sisarusten rosoinen elämä herätti kiinnostuksen

Maija Sarasteen kirjan päähenkilöt ovat hänen kaukaisia sukulaisiaan. Alfred ja Anna olivat sisaruksia pohjoissavolaisen herännäispapin perheessä.

Alfred Sarlin oli agronomi mutta työskenteli toimittajana nuorsuomalaisissa sekä työväenaatetta ajaneissa sanomalehdissä Työmiehessä ja Työmiehen illanvietossa.

Alfred päätyi vapaa-ajattelijaksi, radikalisoitui ja puolusti sanan- ja uskonnonvapautta joutuen vankilaan kirkkoa ja tsaaria kritisoivien julkaisujensa vuoksi.

Sarasteen mukaan Anna Sarlin oli aikansa arvostetuin musiikkipedagogi, joka vuosikymmenten ajan kehitti kunnioitettavalla sitkeydellä musiikinopetusta ja koetti parantaa musiikin asemaa kouluissa.

Anna piti tärkeänä muun muassa sitä, että musiikkiopetuksen on kuuluttava kaikkien kansankerrosten tytöille.

Niin Anna kuin Alfred halusivat edistää omana aikanaan yhteiskunnallista tasa-arvoa, naisten asemaa ja kansansivistystä. Laulajattarena Anna otti kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin esiintymällä tapahtumissa, joissa puolustettiin muun muassa tyttöjen ja naisten tasa-arvoisia oikeuksia.

– He olivat itsenäisiä ajattelijoita, he veivät rohkeasti omia ideologioitaan eteenpäin, Saraste luonnehtii kaksikkoa.

Vaikeneminen herätti kiinnostuksen

Kirjoitustyöhön Saraste heittäytyi, koska hän ”päätti koettaa oikaista historiankirjoituksen epäoikeudenmukaisuutta”.

– Olen tiennyt jo nuorena, että Alfred ja Anna Sarlin tekivät merkittävän elämäntyön kumpikin omalla sarallaan mutta sittemmin heidän toimintansa on jäänyt unohduksiin. Annan kohdalla tuntui uskomattomalta, ettei häntä ole huomioitu uusissakaan Suomen musiikinopetuksen, naiskuoromusiikin tai musiikkikustantamisen historiaa käsittelevissä teoksissa.

Myös Alfredin toiminta uskonnon- ja ajatuksenvapauden puolustajana on niin ikään jäänyt hyvin vähälle huomiolle.

Kun Saraste julkaisi vuoden lopussa Maalaispappilasta maailmaa muuttamaan -kirjan, kansien väliin tallentui arvokasta mutta paljolti unohdettua historiaa.

Maija Saraste kertoo olevansa vaikutettu kirjansa päähenkilöiden uskollisuudesta omia arvojaan kohtaan.

Häpeä ei ole ainoa kokemus

Satu Saarisen isoäidin tarinan jakaa tavalla tai toisella noin tuhat Saksaan toisen maailmansodan aikana lähtenyttä suomalaista naista. Silti kertomus Annikista ja hänen läheisistään on ainutlaatuinen.

Saksalaissotilaiden matkaan lähteneet naiset leimattiin usein kevytkenkäisiksi hupakoiksi, ja historiantutkimus on käsitellyt naiskohtaloita niukasti ja yksioikoisesti.

Saarisen kirja Annikista ei puhu häpeästä eikä isoäiti ollut sukunsa häpeäpilkku. Hän oli Kemiin takaisin tullessaan odotettu ja kaivattu perheenjäsen.

Monien Saksaan menneiden suomalaisnaisten loppuelämää leimasivat häpeä ja hiljaisuus mutta Annikin tarina oli onnellinen.

– Kirja isoäidistäni oli tärkeä kirjoittaa, jotta suomalaisten ja saksalaisten yhteisestä historiasta tulisi esiin myös se puoli, kun kaikki tapahtunut meni hyvin ilman katkeruutta, hiljaisuutta ja häpeää.

Satu Saarinen kertoo kirjassaan koskettavan tarinan kuvaten samalla, miten ihmiset ja muistot jättävät jälkiä seuraaviin sukupolviin.

Suvun tarinat elävät meissä

Saarinen uskoo, että sukuihin mahtuu kaikenlaisia tarinoita, joista osasta saatetaan vaieta.

– Minusta on kiinnostavaa, millaiset tarinat yksittäisissä perheissä ja suvuissa kerrotaan eteenpäin ja mistä vaietaan. Näin ei ole ollut vain menneisyydessämme vaan näin on yhä edelleen.

– Suku voi painaa läheisensä alas tai nostaa ylös. Suvun merkitys ihmiskohtaloissa on suuri. Yhä edelleen, tänäkin päivänä, lapsillemme on suuri merkitys sillä, miten me vanhemmat otamme heidät vastaan ”tuhlaajapoikareissujen” jälkeen. Tuomitsemmeko vai avaammeko heille sylimme?

– Kautta aikojen normista poikkeavaa käytöstä on tuomittu, hän suree.

Maija Saraste kertoo tunteneensa erityistä myötätuntoa Alfred Sarlinia kohtaan. Alfred oli hänen mukaansa levoton sielu, joka hylkäsi valtiolliset ja kirkolliset auktoriteetit. Erityisen voimakkaasti hän hyökkäsi kirkkoa ja uskontoa vastaan, mikä oli 1900-luvun alussa lähes pahinta, mitä ihminen saattoi tehdä.

Saraste mainitsee kirjassaan, että Alfred Sarlin tuli haudatuksi kirkollisin menoin vakaumuksensa vastaisesti. Alfredin siunasi pappi, rovasti Arthur Gulin, joka kuvasi myöhemmin vainajan elämää surkeaksi ja turhaksi.

Mitään hyvää sanottavaa rovastilla ei vainajasta ollut, Saraste ihmettelee.

– Näemmekö me usein ihmisistä vain yhden puolen? Minä olen halunnut korostaa kirjassani Alfredin ja Annan vahvaa eetosta oikeudenmukaisemman maailman puolesta.

– Annan ja Alfredin elämän ja toiminnan kuvaaminen kertoo myös siitä, mitä kaikkea monet muutkin heidän kaltaisensa uupumattomat ja ihanteelliset ihmiset tekivät maailman muuttamiseksi, Maija Saraste sanoo.

Minusta on kiinnostavaa, millaiset tarinat yksittäisissä perheissä ja suvuissa kerrotaan eteenpäin ja mistä vaietaan. Näin ei ole ollut vain menneisyydessämme vaan näin on yhä edelleen.

Satu Saarinen

 

Annan kohdalla tuntui uskomattomalta, ettei häntä ole huomioitu uusissakaan Suomen musiikinopetuksen, naiskuoromusiikin tai musiikkikustantamisen historiaa käsittelevissä teoksissa.

Maija Saraste

Kirjan henkilöt rikastuttivat elämää

Satu Saarinen ja Maija Saraste vastasivat Rauhan Tervehdyksen kysymyksiin muun muassa siitä, mitä he haluaisivat nyt sanoa kirjojensa henkilöille.

Mitä kirjojenne ihmisistä on jäänyt elämään teihin?

MS: Ehkä uskon siihen, että yhdelläkin ihmisellä on merkitystä. Jokainen meistä voi muuttaa omalla tavallaan maailmaa toimimalla sitkeästi ihanteidensa puolesta.

SS: Koska tunsin isoäitini hänen eläessään omaan aikuisuuteeni asti, voin hyvin tunnistaa luonteenpiirteitä, joita jaamme. Sellaisia saattaisivat olla esimerkiksi kiinnostus ja innostus elämään sekä ilmiöihin, positiivinen elämänasenne ja resilienssi. Kirjan kirjoittamisen myötä kunnioitukseni isoäitini elämänvalintoja kohtaan kasvoi vielä entisestään.

Kohtaamiset ihmisten kanssa muodostuvat usein kiintoisiksi. Mitä kohtaamiset kirjojenne henkilöiden kanssa ovat teille antaneet? Ovatko ”tapaamiset” kirjojenne henkilöiden kanssa olleet teille antoisia?

MS: Alfredin ja Annan ajatuksiin ja toimintaan tutustuminen oli hyvin avartavaa. Tutustuminen heihin opetti minulle paljon Suomen historiasta. Alfredin tuomitseminen aatteidensa vuoksi ”suvun häpeäpilkuksi” herätti minussa myötätuntoa mutta toisaalta hänen periksiantamattomuutensa herätti ihailuni. Myös Annaa kohtaan koin voimakasta myötätuntoa. Hänen kirjeidensä ja runojensa kautta avautui herkkä ja voimakkaasti tunteva nainen. Kun kirja oli valmis, oma oloni oli varsin haikea. Oli vaikea luopua kirjani henkilöistä.

SS: Tehdessäni tutkimusta kirjaani varten tapasin paljon menneisyyden ihmisiä, jotka avarsivat käsitystä heidän elinajastaan, valinnoistaan ja mahdollisuuksistaan. Kaikki kohtaamiset olivat hyvin kiinnostavia ja koskettavia.

Mitä haluaisitte sanoa kirjojenne ihmisille? Kiittäisittekö heitä jostakin?

MS: Haluaisin sanoa kiitoksen siitä, että he käyttivät kaiken tarmonsa, aikansa ja osaamisensa sen hyväksi, että Suomesta tulisi oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi yhteiskunta, jossa taide, sivistys ja uskonnon- ja ajatuksenvapaus kukoistaisivat.

SS: Haluaisin kiittää Annikkia ja hänen saksalaiskihlattuaan Peteriä siitä, että he seurasivat sydämensä ääntä vastoin monia odotuksia ja paineita.

Alfred ja Anna Sarlin. Maalaispappilasta maailmaa muuttamaan. Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura 2023

Annikin sota ja rauha. Otava 2023