Kaikkien osaamia virsiä on enää muutama, Maiju Helin Suomen Kanttori-urkuriliitosta sanoo suoraan

Onko tulevaisuudessa enää virsien osaajia? Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja Maiju Helin näkee, että virsiperinteen elävöittämiseksi tarvitaan nyt kanttoreiden voimakasta työtä.

Nuoret äidit Kastellin muskarissa uskovat, että seuraavatkin sukupolvet veisaavat. Heidän mielestään raikkaat ja rohkeat virsisovitukset voivat tehdä vanhankin virren innostavaksi.

Onko yhteinen virsilauluperinne hiljalleen katoamassa Suomesta? Kaikkien osaamia virsiä on enää muutama, sanoo Suomen Kanttori-urkuriliiton puheenjohtaja Maiju Helin Tampereelta.

Hän huomauttaa, että hengellinen musiikki on ollut vuosisatojen ajan osa suomalaista kulttuuriperintöä. Mutta nyt on kysyttävä, kuka opettaa seuraaville sukupolville virret ja hengelliset laulut, kun koulut muuttavat linjaustaan hengellisestä musiikista.

Helin näkee, että hengellisen musiikin opettaminen on jäämässä kirkon vastuulle. Hänen ehdotuksensa on, että kanttorit ottaisivat ponnekkaasti tehtäväkseen virsien, perinteisten hengellisten laulujen sekä kristillisten juhlapyhien musiikin opettamisen uusille sukupolville.

Yhteinen veisuu koskettaa

Kainuusta kotoisin oleva kanttori uskoo vahvasti yhteisen veisuun voimaan esimerkiksi surun jakamisessa.  Helin kertoo mummunsa hautajaisista kymmenisen vuotta sitten. Sotkamon hautausmaalla oli tuolloin koolla saattoväki, jota surussa ja ikävässä kannatteli yhteinen, tuttujen virsien veisuu.

– Veisuussa jaettiin tuolloin jotain sellaista, jota sanat eivät pysty kuvaamaan. Yhteinen laulu liitti ja liittää ihmisiä yhteen. Virren voima on juuri yhteislaulussa. Siinä on jotakin syvältä koskettavaa.

Helinin mukaan tätä samaa kannattelemisen kokemusta kaipaavat surussa ja ilon hetkissä myös nykyihmiset.

– Meidän on laulettava yhdessä ja toinen toisillemme. Live-laulaminen on eri asia kuin musiikin kuunteleminen tallenteelta.

Veisuussa jaettiin tuolloin jotain sellaista, jota sanat eivät pysty kuvaamaan. Yhteinen laulu liitti ja liittää ihmisiä yhteen.

Aivan liian vanhoja virsiä?

Helin ei hätkähdä epäilystä, pystyvätkö nykyvirsikirjan vanhat virret innostamaan tämän päivän lapsia.

– Meidän on osattava tutustuttaa lapset virsiimme uusin keinoin. Kyse on virsien sovituksista ja erilaisten instrumenttien käytöstä virsisäestyksessä.

Helinin mukaan kanttorit hallitsevat laajan repertuaarin hengellistä musiikkia niin laulettuna kuin soitettuna.

– Uskon itse, että vanhoissa virsissä on jotain erityistä. En tarkoita, ettei uutta musiikkia tarvita ja että nykyisiä 979 virttä lauletaan lopun ikää.

Tampereella on jo vuosikymmeniä ollut seurakuntien musiikkikasvatuksen järjestämää kirkkomusikantti-toimintaa. Se tarjoaa seurakuntien tiloissa opetusta eri instrumenteissa. Opeteltavien kappaleiden joukossa on myös hengellistä musiikkia.

– Mieleeni on jäänyt erään äidin palaute, jossa seurakuntaa kiitettiin opetuksesta siksi, että kirkkotilassa laulaminen ja soittaminen on monille hieno kokemus.

Virret kuuluvat rippikouluun

Helin toivoo, että virret ja yhteinen veisuu tulisivat tutuiksi myös rippikoulussa.

– Hyvin tehty opetus on tärkeä väylä tutustuttaa nuoret hengelliseen musiikkiin.

Helinin kokemus on, että nuorisotyössä virsikirja vaihtuu nopeasti Nuoren seurakunnan hengellisiin veisuihin, niin kutsuttuun Punaiseen laulukirjaan.

Hän ei moiti mitään laulukirjaa, onhan esimerkiksi virsi 960 Maksettu on velkani mun tullut tutuksi monelle nimenomaan Nuoren seurakunnan veisukirjan sivuilta.

Helinin hartaana toiveena on vain se, että virret ja yhteinen veisuu pidetään pinnalla.

Meidän on laulettava yhdessä ja toinen toisillemme. Live-laulaminen on eri asia kuin musiikin kuunteleminen tallenteelta.

RAIKKAUTTA VIRSIIN

Äiti Jenna Repo ja perheen Armi-tytär odottavat maanantai-iltana Kastellin kirkossa muskarin alkamista ja Alva-serkun saapumista Mira-äitinsä kanssa. Muskarissa lauletaan mukaansatempaavia lastenlauluja, ja niiden joukossa on joskus myös virsiä ja muita lasten hengellisiä lauluja.

Äidit toteavat, etteivät he keskity puntaroimaan, onko lapsia innostava laulu virsi vai jokin muu musiikkikappale. Pääasia on kaunis sävelmä ja se, että rytmi innostaa lauluun ja soittoon.

– Heti kun lapset saavat soittimen käteensä he lähtevät mukaan musiikkiin.

Jenna Repo ja Mira Repo eivät usko, että virsien veisuu olisi tuleville sukupolville aivan outo asia.

– Jotakin kautta, esimerkiksi joulukirkoissa, virret tulevat tutuiksi ainakin lapsille, jotka osallistuvat virsiä ja yhteistä laulua sisältäviin vanhaiskasvatuksen tilaisuuksiin.

Jenna miettii, voitaisiinko virsikirjan virsiä tehdä raikkaimmiksi sovittamalla niitä ennakkoluulottomasti.

– Heti kun jokin kappale on melodisempi, muskarilapset innostuvat. Surumielisyys tai saarnaavat sanat eivät ehkä ole tätä päivää. Tietynlainen kepeys sopii myös virsiin.

– Vain elämää -tv-ohjelmassa huomaa, että vanhakin kappale herää uuteen eloon, kun se sovitetaan uudella tavalla ja toteutuksessa on mukana eri instrumentteja, Mira pohtii.

Serkukset Armi ja Alva sekä äidit Jenna ja Mira ovat tottuneita muskarilaisia Kastellin kirkossa. Lapset tykkäävät kaikista hyvistä lauluista, myös hyvistä virsistä, jos rytmi on innostava. KUVA: Riitta Hirvonen


Jaa sivu eteenpäin


Lue artikkeliin liittyviä aiheita

Mitä mieltä olit artikkelista?

Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.

Palautelomake (artikkelit)

Aiheeseen liittyvää