Kempeleen tilattua Rauhan Tervehdyksen seurakuntalehti tavoittaa 105 000 kotitaloutta

Kun lapsi tulee pyhäaamuna Kempeleen Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon, hän voi pistäytyä ensimmäiseksi kirkkokioskilla.

Aulatilassa olevasta pienestä mökistä pikkuinen kirkkovieras noutaa itselleen vapaaehtoistehtävän alkavaan jumalanpalvelukseen.

Lapset saavat toimia messuissa vaikkapa kirkonkellojen soittajina, kolehdin kerääjinä, kynttilän sammuttajina tai virsikirjojen järjestelijöinä.

Kioskista saatu rintanappi puserossa paljastaa, missä tehtävässä lapsi messussa toimii.

Kirkkokioski on yksi asia, josta kempeleläiset kertovat mielellään lisää Rauhan Tervehdyksen lukijoille.

Sympaattinen, punainen pieni mökki on kirkkokioski, josta ei myydä karkkia, vaan josta lapset voivat hakea itselleen oman messutehtävän, kuten suntion avustamisen virsikirjojen järjestelyssä.

Kempele palasi tilaajien joukkoon

Kun Kempele palasi tämän vuoden alussa Rauhan Tervehdyksen tilaajaseurakunnaksi, kasvoi lehden levikki yli 6000 kotitaloudella reiluun 104 000 jaettavaan lehteen.

Lehden oman alueensa kotitalouksiin tilaavia seurakuntia on nyt 13.

Kempeleen seurakunnan viestintäpäällikkö Tuukka Myllymäki toivoo, että Rauhan Tervehdys toimisi siltana tilaajaseurakuntien välillä. Parhaimmillaan siltaa myöten kulkisivat seurakuntien onnistuneet käytännöt, jotka liittyvät esimerkiksi lapsiperheiden tavoittamiseen.

Myllymäki seuraa lehdestä muitakin kuin Kempele-uutisia, sillä hänen mielestään seurakunnissa eletään parhaillaan mielenkiintoisia aikoja.

– Kirkko kiinnostaa hyvin erilaisia ihmisiä ja Rauhan Tervehdys voi välittää tietoa, miten eri puolilla aluetta onnistutaan vuorovaikutuksessa heidän kanssaan.

Tuukka Myllymäki ja Satu Kalermo istahtivat alas kirkkokahveille.

Toiveena pohdiskelevat jutut

Loppiaisen pakkassäässä kirkkoon tulleilta seurakuntalaisilta kuulee, että Rauhan Tervehdystä ryhdytään lukemaan Kempeleessä mielellään.

– Olihan se hyvä uutinen, että RT jälleen kopsahtaa postiluukusta, Satu Kalermo toteaa.

Häntä kiinnostaa lukea seurakuntalehdestä ajankohtaisia uutisia, mutta myös juttuja, jotka sisältävät elämänviisautta.

– Pohdiskelua herättäviä kirjoituksia, Kalermo kiteyttää odotuksensa.

Helena Suni lukee lehdistä muun muassa henkilöhaastatteluja, ja Rauhan Tervehdyksen hän toivoisi erityisesti tekevän juttuja kirkon työntekijöistä.

– He tekevät paljon sellaista työtä, joka jää helposti näkymättömäksi.

Suni vinkkaa, että marraskuisten seurakuntavaalien alla nostettaisiin esille seurakuntien vaikuttajanuorten toimintaa.

– Näin he kokisivat, että heidän tekemäänsä työtä arvostetaan.

Vaikuttajanuoret tarkoittavat toimintaa, jossa alle 29-vuotiaat seurakunnan jäsenet ovat mukana päätöksenteon valmisteluissa. He osallistuvat usein myös toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen kotiseurakunnissaan.

Helena Suni ja Hilkka Kaikkonen vinkkasivat aiheita lehtijuttuihin.

Vapaaehtoistyöstä hienoja muistoja

Hilkka Kaikkonen näkisi mielellään Rauhan Tervehdyksessä juttuja vapaaehtoistyöstä Kempeleen seurakunnassa.

Suni ja Kaikkonen arvioivat, että eri-ikäisiä vapaaehtoisia on mukana parisen sataa. Osa välillä vähemmän aktiivisesti, mutta innokkuutta osallistua löytyy.

Hilkka Kaikkosen hyvässä muistissa on matka Romaniaan joulukuussa. Hän toimii Kempeleessä vapaaehtoisena Operaatio Joulun lapsi -keräyksessä ja pääsi siinä roolissa jakamaan paikan päälle lahjoituksia romanialaislapsille.

– Uskon, että en unohda koskaan niitä äitejä ja lapsia, joita kohtasin.

Molemmat naiset kutsuvat Kempeleen seurakunnan tapahtumiin osallistujia kauempaakin.

– Me itsekin olemme oppineet menemään vieraaksi aina sinne, minne mieli on tehnyt.

***

JUTTUKEIKALLA

Turistina Kempeleessä

Joskus jumittaa. Tämän tietävät kaikki.

Oulussa, seitsemän seurakunnan kaupungissa, pyhäaamuna kirkkoon mielivällä on vara valita, mitä kirkkotietä pitkin haluaa lähteä kulkemaan. Kaupungissa on messupaikaksi tarjolla niin vanhoja kuin uudempiakin temppeleitä.

Loppiaisena työt kutsuivat minut Kempeleen seurakunnan Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon. Olin käynyt siellä joskus vuosia sitten, mutta kirkon penkissä tunsin kuin olisin mennyt vieraaseen paikkaan.

Tunne ei ollut huono. Päinvastoin. Katselin penkiltä ympärilleni ja olo oli kuin turistilla: mitä kaikkea hienoa kirkkosalissa onkaan tarjolla silmilleni?

Hiukan siinä ihmettelin, miksi olen jumittautunut käymään samoissa kirkoissa, kun vain hieman pidempi matka olisi tuonut minut tänne aikaisemminkin.

Nyt olen lakaissut ruohot kirkkotieltä Kempeleeseen ja kannustan muitakin kirkkoshoppailuun. Vaihtelu virkistää, ja siksi autoilevat ei-kempeleläiset kirkkovieraat voisivat pyytää kyytiläisiksi heitä, joilla omaa menopeliä ei ole ja joita kiinnostaisi vähintäänkin päivittää käynti modernissa Herran huoneessa.