Kerttu Helynen hoitaa kaikkia Luojan luomia

Kerttu Helynen muistaa isänsä laulut. Niitä hän kuuli erityisesti reessä tai hevosen vetämissä rattaissa, kun isä vei häntä linja-autopysäkille. Koulumatka kulki Kaukosesta Kittilään.

Isä sepitti säkeistöjä elämästä, jota ympärillään näki. Luonnosta, ihmisistä, eläimistä. Varsinkin eläimistä.

– Olin perheen nuorin lapsi ja melkoinen isän tyttö. Isä sairastui ja jäi kotiin, kun olin kymmenvuotias, joten vietimme paljon aikaa yhdessä.

Hevoset ovat olleet osa Kerttu Helysen elämää aina, solutasolta asti, hän itse kuvailee. Maatalossa oli aina hevosia. Perheen nuorimmaisena Kerttu kulki myös isänsä mukana metsätöissä hänelle varta vasten tehdyssä kopassa – hevosen kyydissä totta kai.

Helysen äiti oli ensimmäinen suomalaisnainen, joka ohjasti ravihevosia samoissa lähdöissä miesohjastien kanssa.

Ravit on aina olleet meidän perheessä se juttu.

– Ravit on aina olleet meidän perheessä se juttu. Olen jo äidin minua odottaessa hengittänyt hevosmaailmaa.

Siksikin hän pitää kunniana sitä, että pääsee tekemään jotain itselleen aivan uutta Oulussa pidettävien Kuninkuusravien yhteydessä. Helynen on pyydetty saarnaamaan sunnuntaina 3. elokuuta järjestettävässä Ravimessussa.

– Saarna on jo valmis. Olen jännittänyt sen kirjoittamista enemmän kuin saarnapönttöön yleisön eteen nousemista, hän tunnustaa.

Kirkastussunnuntain saarnassaan Helynen kertoo suhteestaan hevosiin ja Jumalaan. Siitä, kuinka ne molemmat antavat lohtua ja rakkautta.

Hevoset ovat kuuluneet Kerttu Helysen elämään aina. Kuvassa Helysen kanssa suomenhevonen Adele.

Ravureita hoitamassa ympäri maailmaa

Kerttu Helynen tunnetaan hevosurheilupiireissä. Hän hieroo kehittämällään syvähierontatekniikalla maailman nopeimpia ravureita huippuvireeseen.

Miljoonien arvoisten hevosten omistajat lennättävät Helystä ympäri maailmaa. Haastattelua tehdessä hän on palannut edellisyönä Amerikasta, jossa urakoi kahden viikon ajan, hoitaen parhaimmillaan 14 hevosta päivässä.

– Moni kysyy minulta, miten jaksan, ja onhan se raskasta hieroa hellesäässä. Mutta vielä on Luoja antanut minulle voimia.

Samoin kuin hevoset, myös Jumala on ollut osa elämää lapsuuskodista saakka.

Vanhempani olivat sellaisia jumalaapelkääviä ihmisiä.

– Vanhempani olivat sellaisia jumalaapelkääviä ihmisiä. Käskyt opeteltiin kotona jo ennen kouluun menoa. Tärkeää oli esimerkiksi se, että jouluaamuna mentiin kirkkoon. Se muistutti siitä, mistä joulussa todella on kyse.

Kerttu kulki pyhäkoulussa, jossa opettajana oli toinen Kerttu. Hän on yhä Helyselle esikuva uskovaisesta ihmisestä.

– Kerttu oli kiltti ihminen eikä hän pelännyt kuolemaa. Muistan, etten itkenyt ollenkaan hänen hautajaisissaan. Tiesin, että hän oli päässyt taivaaseen.

Kivun kautta luodaan uutta

Samaa taivasuskoa tarvittiin, kun isä kuoli Kertun ollessa 15-vuotias. Saatuaan ensimmäisen sydänkohtauksensa, isä kertoi nähneensä toiselle puolelle, ja totesi perheelleen, ettei siellä ollut mitään pelättävää.

Se lohdutti tytärtä, mutta surutyössä apua oli myös hevosista, joille saattoi puhua mitä vain. Saarnassaan Helynen kirjoittaa: ”Hevoset ovat parhaita ystäviä, he pitävät salaisuudet itsellään. Jumala ja hevonen parantavat meidät hiljaisuudella, joka puhuu enemmän kuin tuhannet sanat.”

Kerttu oli isänsä toiveesta suunnitellut lähtevänsä lukemaan eläinlääkäriksi, mutta luopui suunnitelmasta. Hän halusi tienata omaa rahaa. Niinpä hän lähti töihin Levin kylpylään.

Parikymppisenä hän valmistui kuntohoitajaksi. Ajatus oli oikeastaan paluuta lapsuuden unelmiin, sillä kolmannella luokalla Kerttu oli kirjoittanut kouluaineeseen aikovansa kuntohoitajaksi.

Olen aina halunnut koskettaa ihmisiä.

– Olen aina halunnut koskettaa ihmisiä, joten ajattelin että se sopii minulle, hän toteaa nauraen.

Helynen toteaa, että hänen hoitopöydällään kukaan ei nuku, sillä syvälihashieronta todella tuntuu ja menee syvälle.

– Kivun kautta luodaan uutta, hän kuvaa.

Hoito tuntuu kropassa ja mielessä

Ensimmäiset työvuodet Helynen kiersi pohjoisessa, meni sinne missä ihmiset olivat ja kasasi hierontapöytänsä paikkaan kuin paikkaan. Myöhemmin hän asettui Rovaniemelle, ja päätti että nyt ihmiset voivat tulla hänen luokseen. Moni on tullutkin, jo yli 30 vuotta.

– Olen onnellinen siitä, että olen saanut hoitaa ihmisiä näinkin pitkään, 38 vuotta. Kroppa ja mieli ovat pyhiä. Joka kerta kiitän luokseni tullutta siitä, että olen saanut hoitaa häntä.

Helysen mukaan hierominen ei ole pelkkää lihasten huoltamista, vaan mukana on aina myös henkinen puoli.

Jokainen hoitokerta on myös erilainen.

– Jokainen hoitokerta on myös erilainen. Jokaisella kerralla ihminen tulee luokseni hieman erilaisena.

Sama pätee myös hevosiin, joita Helysen kädet ovat viime vuosina hoitaneet yhä useammin. Joskus Helynen on pohtinut, olisiko sittenkin pitänyt opiskella eläinlääkäriksi.

– Käteni yhdistettynä siihen tietomäärään olisi olleet kyllä melkoinen yhdistelmä!

Toisaalta hän toteaa tekevänsä hoitotyötä niin pitkälti tunteella, että teoreettinen tieto olisi voinut sotkea sitä. Tässäkin tapauksessa asiat taisivat mennä niin kuin oli tarkoitettu.

Täyttä elämää mahdollisimman pitkään

Vuosien ajan Kerttu Helynen toimi niin Suomen kuin Viron hiihtomaajoukkueiden lihashuoltajana. Hän on kouluttautunut myös elämäntaitovalmentajaksi, lymfa- ja vyöhyketerapeutiksi ja toiminut yrittäjänä hyvinvointialalla.

Kerttu Helynen tietää olevansa hyvä siinä mitä tekee ja voi sen myös todeta ääneen ilman itsekehua.
Työssään niin hevosten kuin huippu-urheilijoiden parissa hän on huomannut henkisen puolen tärkeyden menestymisessä.

– Kaikista ei vain tule voittajia. Niin ihmisissä kuin hevosissa näkyy se, jos ei ole tahtotilaa voittaa.

Hän tietää, että epäonnistumisen pelko rajoittaa monia. On uskallettava haastaa itseään.

Nuorempana Kerttu Helynen laati itselleen aarrekarttoja ja laati tavoitteita, joita kohti sitten pyrki.

Kun ikää on kertynyt päälle 60 vuotta, tavoitteet ovat muuttuneet. Kaksi poikaa, kolme lastenlasta ja ravimaailmassa vaikuttava elämänkumppani ovat elämän tärkeitä ihmisiä.

Olen kiitollinen jokaisesta päivästä.

– Äiti eli 91-vuotiaaksi. Toivon pääseväni itse samaan ikään. Olen kiitollinen jokaisesta päivästä.

Ouluun toistaiseksi asettunut Helynen ei halua sitoa itseään liikaa, olipa kyse henkilökohtaisesta arjesta tai työstä.

Eteen tuleviin haasteisiin hän haluaa kuitenkin tarttua. Kuten saarnaamiseen Ravimessussa. Se tuntuu hyvälle ja voi tuoda eteen taas jotain uutta.