Oulun tuomiokirkko on kaupungin ikoninen maamerkki

Oulun tuomiokirkko on vuonna 1776 valmistunut Kuningas Kustaa III:n puolison mukaan Sofia Magdalenaksi nimetty, luonnonkivistä muurattu kirkko.

Kirkon suunnitteli ja rakentamisen johti ruotsalainen rakennusmestari Daniel Hagman. Kirkko oli valmistuessaan maan toiseksi suurin, ja sen aikaisella rakennustekniikalla näin suuren kivikirkon aikaansaamisen voidaan sanoa olleen valtava ponnistus.

Kovin pitkään kaupunkilaiset eivät uudesta kirkosta ehtineet nauttia, kun kohtalokas tulipalo tuhosi Oulun keväällä 1822. Oulun palossa tuhoutui neljä viidesosaa kaupungin taloista.

Kelloja lukuun ottamatta kirkon irtaimisto ja kirkonkirjat ehdittiin pelastaa. Kaikki kirkon puurakenteet paloivat. Kellotapuli sortui, kellot tulivat ryskyen alas ja sulivat. Tarina kertoo, kuinka sydäntä särkevää oli kuulla uusien urkujen ulina liekkien kourissa.

Kirkon korjaussuusuunnitelmat tilattiin Suomen intendenttikonttorilta ja arkkitehti Carl Ludvig Engel avustajanaan arkkitehti Anton Wilhelm Arppe laati uuden kirkon piirustukset.

Kirkko rakennettiin palossa tuhoutuneen kirkon raunioille vuosina 1827–1832. Runkona olivat alkuperäiset kiviseinät, uutta olivat keskuskupoli ja kattorakenteet. Myöhemmin vuonna 1845 valmistui kirkon torni. Uudistettu kirkko suunniteltiin tyylipuhtaaseen empiretyyliin, ja se oli maakunnan ensimmäisiä rakennuksia, jonka tyyliä kruunu valvoi tarkasti.

Uusklassinen empirekirkko

Oulun tuomiokirkko on päätytornillinen ristikirkko. Noin puolitoista metriä paksut seinät on muurattu harmaakivistä, ja ne ovat olleet alusta lähtien rapattuina. Luonnonkivet näkyvät paljaana ainoastaan kivijalassa.

1970-luvulle asti majakkana toiminut kirkontorni on Oulun näkyvä ja tuttu tunnus. Monumentaalisen kokonaisuuden pääovi on tornin länsiseinässä. Vankat pilasterit kannattelevat pääsisäänkäynnin yläpuolella olevaa kolmioaihetta. Alun perin 1800-luvulla kirkko maalattiin keltaiseksi valkoisin listoin, kuten se on tänäkin päivänä.

Suuren keskikupolin puolipyöreä muoto kertautuu sivulaivojen päädyissä. Valoisalla ja yksinkertaisella kupolilla on tärkeä tehtävä myös sisätiloissa. Se kokoaa ristisakaroiden holvit yhteen ja lepää rauhallisesti keskiristin yllä.

Sisätilojen suorat linjat, vaaleat pinnat, marmoroinnit ja kultaukset luovat juhlavan ja arvokkaan tunnelman. Seinät ovat vaaleankeltaiset, tasaisia pintoja on laajasti ja avaraa tilaa runsaasti.

Sisäkaton ruutukoristelu tehtiin alun perin valkealle lautapinnalle varjomaalauksena, vaikka Engelin suunnitelmassa se oli kolmiulotteinen. Vasta vuonna 1990-luvulla tehdyissä korjaus- ja muutostöissä sisäkatto ja kupoli saivat korkokuvioisen ruutukoristelun.

Tuomiokirkon taideaarteet

Oulun tuomiokirkko on tyylinsä puolesta selkeä eikä sitä ole kuormitettu runsailla koristeilla. Siitä huolimatta kirkossa on melkoinen määrä kuvataidetta, yksityiskohtia ja kauniita esineitä.

Esineistössä ja taiteessa kohtaavat eri vuosisatojen kerrostumat. Vanhimmat esineet ovat 1600-luvulta ja nuorin taidekerrostuma liittyy 1990-luvun lopussa tehtyyn sisäkorjaukseen.

Kirkon sisätiloissa huomio kiinnittyy ikkunoiden värikkäisiin lasimaalauksiin, joista vanhimmat ovat vuodelta 1898. Kristuksen kirkastumista esittävä alttaritaulu on hovimaalari R.W. Ekmanin vuonna 1859 maalaama.

Oulun tuomiokirkon arvokkain taideteos on sakastin oven yläpuolella riippuva Johannes Messeniuksen muotokuva vuodelta 1611. Työ on Suomen vanhin tunnistettu muotokuvamaalaus.

Isonvihan aikaan kasakat pistelivät siihen sapeleilla ja pistimillä 19 reikää, mutta jättivät sen jäljelle ja se voitiin restauroida. Kirkon palostakin se ehdittiin pelastaa. Maalauksen vaiheita on merkitty muistiin kuvan taakse.

Taidolla vaalittu

Oulun tuomiokirkko oli aluksi lämmittämätön, joten talvella sisälläkin oli kova pakkanen. Sakastissa oli uuni ehtoollisviinin sulana pitoa varten.

Vuonna 1883 kirkkoon asennettiin kaminalämmitys, mutta kirkkoa lämmitettiin kuitenkin vain pyhäpäiviksi. Vuoden 1932 korjauksessa, jonka suunnittelivat arkkitehdit Heikki Lankinen ja Oiva Kallio, asennettiin keskuslämmitys.

Kirkon sisäasu on kokenut vuosisatojen varrella monia muutoksia. Korjaustöissä on tehty sekä teknisiä muutoksia että sisätilan arkkitehtonisen ilmeen uusimista maalaamalla kaikki pinnat aina erilaisin värein ja koristemaalauksin.

Kirkko on nähty empire-asussa, uusrenesanssi-asussa, kansallisromanttisessa asussa sekä klassistis-funktionalistisessa asussa eri värimuunnoksin. Vanhat rakennusosat kuten urkufasadi, penkit, saarnastuoli ja alttarilaite on korjaustöissä säilytetty ja huolellisesti kunnostettu. Lisätiloja on rakennettu kunkin ajankohdan tarpeiden mukaan.

Viime vuosikymmeninä kirkon korjauksia on tehty sekä Arkkitehtitoimisto Laation että Arkkitehtitoimisto Jorma Tepon suunnitelmien mukaan.

Muun muassa 1980-luvulla tehtiin kuoriosan muutoksia, toteutettiin wc-tilat eteisalueelle sekä uusittiin sakariston kalusteet. 1990-luvulla tehtiin ulkorappausten ja maalausten uusiminen sekä perusteellisen sisäkorjauksen yhteydessä kirkon kellariin rakennettiin krypta. 2016–2019 toteutettiin ikkunakorjaus.

Viimeisin suuri korjaustyö on vuonna 2023 aloitettu julkisivujen rappaus- ja maalaustyö, jonka yhteydessä kunnostetaan muun muassa julkisivujen lista- ja koristeaiheet, uusitaan julkisivujen suojapellitykset sekä kunnostetaan kirkon puinen kellotorni.

Syksyllä 2024 valmistuneessa peruskorjauksen toisessa vaiheessa kirkon kaikkien julkisivujen rappaukset kunnostettiin märkälaasteja sekä vielä maalaamatonta, värillistä pintalaastia käyttäen. Tämän lisäksi julkisivujen kupariset suojapellitykset uusittiin ja kirkon kellotornin puuverhouk­sia kunnostettiin.

Julkisivujen kunnostustyö on vielä kesken. Se jatkuu vuonna 2025 kirkon julkisivujen maalauksella. Julkisivukorjausten lisäksi kirkkotarhan alue sekä kirkon julkisivuvalaistus uusitaan. Myös sisätilassa kirkon pääeteisen korjatut seinärappaukset saavat tuolloin maalin pintaansa.

Oulun tuomiokirkko on olennainen osa Oulun historiaa. Sen korkeuksiin kohoava kellotorni on kaupunkikuvan ikonisimpia elementtejä.

Kirkon arkkitehtuuri, taide ja historialliset kerrostumat kertovat tarinaa menneistä aikakausista. Vaikka kirkko on kokenut suuria muutoksia historiansa aikana, sen ilme on säilynyt tyylipuhtaana ja harmonisena.