Kysymykset maan ja taivaan väliltä saattavat jarruttaa lähtemistä ehdokkaaksi

Tuiran seurakunnassa marraskuun lopussa järjestetyssä kirkkoherranvaalissa äänestysprosentti oli 5,4. Joulukuun ensimmäisenä sunnuntaina Helsingin tuomiokirkkoseurakuntaan valittiin uusi kirkkoherra ja samalla uusi tuomiorovasti. Äänestysprosentti pääkaupungin vaaleissa oli 5,3.

Voi siis sanoa, että pieneksi jäivät joukot, jotka näissä kirkkoherranvaaleissa halusivat äänellään vaikuttaa.

AKI-liittojen (Suomen Kanttori-urkuriliiton, Suomen kirkon pappisliiton ja Suomen teologiliiton työmarkkinajärjestö) asiantuntijan Vesa Engströmin mukaan vähäinen innostus kirkkoherranvaaleissa on herättänyt yhä useammassa isossa seurakunnassa kiinnostusta välillistä vaalitapaa kohtaan. Niissä äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenet äänioikeutettujen seurakunnan jäsenten sijaan.

Engström toteaa, että välillisten vaalien eduksi voi nähdä luottamushenkilöiden mahdollisuuden keskittyä rekrytoinnissa kirkkoherralta vaadittavaan kykyyn toimia johtajana ja taitoihin hallinnon hoidossa.

Engström on huomannut viime vuosina kirkkoherranvaaleja seuratessaan, että osa pätevistä kirkkoherraehdokkaista lähtee rekrytointiin mukaan vain silloin, kun edessä on välilliset vaalit.

Jos valinnan tekevät äänioikeutetut seurakuntalaiset, ehdokas saattaa joutua useita viikkoja kestävään esillä oloon. Kansalaisten kysymykset saattavat olla ”maan ja taivaan väliltä”. Tällainen julkinen pyöritys ei kaikkia houkuttele.

Osa pätevistä kirkkoherraehdokkaista lähtee rekrytointiin mukaan vain silloin, kun edessä on välilliset vaalit.

Etusijalla jäsenten mahdollisuus vaikuttaa

Piispa Jukka Keskitalo kertoo, että Oulun hiippakunnassa välitön vaali – 18 vuotta täyttäneiden seurakuntalaisten mahdollisuus äänestää – on ollut pääsääntönä jo siksi, että kirkkolainsäädäntö pitää sitä ensisijaisena vaihtoehtona.

– Pidän itsekin sitä etusijalla, koska se tarjoaa seurakuntalaisille mahdollisuuden aktiiviseen toimijuuteen kirkon jäseninä. Välittömät vaalit nostavat usein seurakunnan asiat julkisuuteen ja keskustelun aiheiksi. Tämäkin voi tukea jäsenyyttä.

Engström tavoin piispa mainitsee välittömien vaalien varjopuoliksi hakijoiden kannalta hieman pitemmän vaaliprosessin.

– Sekä vaalin järjestämisestä seurakunnalle koituvat suuremmat kustannukset, hän lisää.

Kustannuksia tuovat muun muassa postituskulut sekä mainonta- ja markkinointikulut.

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli on päätynyt myös välillisen vaaliin järjestämiseen seurakunnan perustellun lausunnon jälkeen.

– Syynä on tällöin ollut lähinnä se, että hakijoita ennakoidaan olevan hyvin vähän tai edellisellä kerralla suoran vaalin äänestysprosentti on ollut hyvin alhainen.

Plussia ja miinuksia löytyy

Jukka Keskitalo näkee välillisen vaalin eduksi hakijoiden kannalta hieman lyhyemmän vaaliprosessin ja seurakunnan luottamuselimen mahdollisuuden hyödyntää soveltuvuustestausta.

– Tosin myös suorassa kansanvaalissa soveltuvuustestausta voidaan käyttää tuomiokapitulissa vaalien valmisteluvaiheessa. Näin tapahtui esimerkiksi Tornion seurakunnan hakuprosessissa.

– Haittapuolena välillisessä vaalissa voi olla vaalin kirkkopolitisoituminen, jos kirkkovaltuustossa yhdellä ryhmällä on ehdoton enemmistö.

– Vaikuttaa siltä, että useammassa eteläisemmässäkin hiippakunnassa välitön vaali on palaamassa vaihtoehdoksi sen jälkeen, kun niissä oli siirrytty lähes yksinomaan kirkkolain toissijaisena pitämään vaihtoehtoon eli välilliseen vaaliin, Jukka Keskitalo kertoo havaintonsa.

Haittapuolena välillisessä vaalissa voi olla vaalin kirkkopolitisoituminen, jos kirkkovaltuustossa yhdellä ryhmällä on ehdoton enemmistö.

—

TIIVISTYS

• Seurakunnan kirkkoherra voidaan valita joko välittömällä tai välillisellä vaalilla.
• Välittömässä vaalissa äänioikeutettuja ovat 18 vuotta täyttäneet seurakunnan jäsenet, jotka on merkitty jäseniksi vähintään 70 päivää ennen vaalia.
• Välillisessä vaalissa äänioikeutettuja ovat kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenet.