Kutsumustyöhön etelästä pohjoiseen

Taija Valtonen sai pappisvihkimyksen 11. kesäkuuta Oulun tuomiokirkossa. Takana on vanhempainvapaa sekä pesti lastenhoitajana päiväkodissa. Valtonen kuvailee tilaisuuden tunnelmaa ainutlaatuiseksi ja mieleenpainuvaksi.

– Päivä oli tunnerikas, päällimmäisinä ajatuksina on kiitollisuus ja iloisuus.

Usko ja hengellisyys ovat kulkeneet Valtosen mukana lapsesta saakka. Pyhäkoulu, isosuus, vapaaehtoistoiminta nuorena aikuisena sekä jumalanpalveluselämä ovat olleet osa Valtosen matkaa papiksi.

– Papiksi ryhtyminen on ollut pidempi polku. Ajattelin jo teini-iässä seurakuntatyötä, mutta opiskelin muun muassa restonomiksi ennen teologian opintoja. Teologiaa lähdin opiskelemaan, koska minua kiinnosti Raamatun tutkimus, mutta kyllä heti aloittaessani opinnot tiesin, että haluan papiksi.

Teologian opinnot pohjautuvat tieteeseen, mutta Valtosen mukaan sen lisäksi on tärkeää pitää huolta omasta hengellisyydestä.

– Ajattelen, ettei yliopistosta voi lähteä hakemaan tai etsimään hengellisyyttä tai uskoa. Joillekin ihmisille papiksi ryhtyminen on pidempi prosessi ja toiset tietävät sen heti. Jos papin ammattia miettii ja pohtii, niin kyllä se on kutsumus.

Vihdin Nummelasta kesäkuussa muuttanut Valtonen aloittaa työt Limingan seurakunnassa.

– Olen päässytkin jo vähän tutustumaan työpaikkaan. Olo on odottavainen ja luottavainen, jo työhaastattelussa minulle tuli lämmin olo ja hyvä fiilis. Olen kohdannut seurakuntalaisia ja työntekijöitä ja olen onnellinen, että olen päässyt Liminkaan töihin.