Lauri Peisterä tekee mitä haluaa: "Olen muusikkona pohdiskeleva, mutta sitten kun mennään, mennään täysillä"

Yötä ja purppuraa. Näin laulaja-lauluntekijä Lauri Peisterä kuvaa kuluvan vuoden aikana julkaisemaansa, modernia ja sähköistä vivahdetta värähtelevää uutta musiikkiaan.

– On siellä paljon luomujuttujakin, kuten oikeita soittimia, mutta mukaan on tuotu aiempaa enemmän sähköisyyttä ja tummia värejä.

”Tehdään mitä halutaan, ja tehdään se niin hyvin kuin pystytään. ”

Uusi musiikki tuntuu Peisterästä erityisen hyvältä neljän vuoden julkaisutauon jälkeen.

– Olemme tehneet hommia tuottaja Petri Kuuselan kanssa sillä ajatuksella, että tehdään mitä halutaan, ja tehdään se niin hyvin kuin pystytään. Debytoin marraskuun lopussa julkaistulla Ajan sun luo -sinkulla myös pianistina, Peisterä kertoo.

Näyttämönä pimeä

Peisterä elää tällä hetkellä useamman musiikillisen maailman välillä. Uutta materiaalia on syntynyt tauon aikana sen verran, että sitä riittäisi kahdelle – tosin toisistaan hieman erilaiselle – levylle.

– Toinen puoli minusta valuu edelleen luomun, orgaanisen ja juurevan bändimusiikin pariin, ja toinen on viehättynyt tästä tummemmasta, sähköisemmästä ja elektronisemmasta soundista. Olen myös hurahtanut videomaailmaan: innostuin hieman yllättäen värimäärittelystä, ja haluan opiskella sitä lisää.

Biisit aukeavatkin Peisterälle usein jonkinlaisina kohtauksina tai lyhytelokuvina, ja niiden näyttämönä toimii usein yö tai ilta: ajankohta, jolloin on pimeää.

– Illoissa ja öissä on tietynlaista jännitettä, kun ei näe eikä asioista voi olla varma. Joku mystisyys siinä kiehtoo, ja sinne mun mielenmaisema hyvin usein päätyy, Peisterä pohtii.

J. Karjalainen ratkaisi

Peisterän musiikillinen menneisyys on värikäs – hän on toiminut erilaisissa kokoonpanoissa niin rumpalina kuin laulajanakin. Laulutaitojaan hän on harjoittanut opiskelijoiden bileyhtyeessä, joka coveroi muun muassa Chris Cornellin tuotantoa.

– Cornellin biisit ovat erittäin vaativia. Vierailin usein Oulun 45 Specialin jameissa, ja kävin ennen esiintymistä huutamassa autossa ääntä auki. Uskon, että osa tulkintatapaani on peräisin näiltä vuosilta.

Ennen suomenkielistä artistiprojektiaan Peisterä oli hetken mukana metallibändissä, ja teki kaksi englanninkielistä levyä oman bluesrockyhtyeensä riveissä.

”Sitten kun mennään, mennään täysillä.”

Nykäys suomenkielisen musiikin esittämiseen tapahtui eräänä kesäpäivänä Joensuun Ilosaarirockissa.

– Olin ensin kuuntelemassa silloista lempibändiäni Hellacoptersia, ja päädyin sen jälkeen yllättäen J. Karjalaisen keikalle. Silloin kaikki vaan jotenkin natsasi: suomen kieli, ja se, että ymmärsin laulun sanoman täysin. Siinä kohtaa päätin, että jatkan musiikin tekemistä suomeksi.

Laulukielen vaihto on vaikuttanut Peisterän mukaan eniten laululliseen ilmaisuun.

– Olen muusikkona pohdiskeleva, mutta sitten kun mennään, mennään täysillä. Suomen kielellä laulamisessa ilmaisu on ollut kuitenkin toistaiseksi paljon pidättyväisempää. Englanniksi sanojen ääntöväylä on erilainen, ja jos suomeksi laulaa samalla tavalla, se ei välttämättä kuulosta kovin hyvältä.

Tärkeintä on tehdä

Biisintekijänä Peisterä vaalii omaa rauhaa, tilaa ja yksinäisyyttä – etenkin lyriikan kirjoittamisessa. Sanat syntyvät usein jonkinlaisen rytmin päälle, joka lähtee hiljalleen elättämään ja kasvattamaan itse biisiä.

– Kokeilin aluksi tehdä biisejä lyriikka edellä, mutta huomasin nopeasti, että se ei ole mun tapa. Tuolla tavalla voi toki tulla hienompia lauseita, mutta ne eivät välttämättä istu suuhun. Olen nyt tykästynyt siihen, että kirjoitan sanat olemassa olevaan rytmiin tai melodiaan.

Puhelin toimii lauluntekijän hyvänä ystävänä, kun päähän syttyvä ajatus – on se sitten melodia, rytmi tai rykelmä sanoja – pitää saada muistiin.

– Usein ensimmäisissä demoversioissa on siisteimmät melodiat ja koukut, joihin palaaminen inspiroi. Yksi viime vuosien tärkeimmistä opeista on ollut se, että tärkeintä on mennä eteenpäin, tehdä ja luoda. Keskeneräistä työtä voi aina muuttaa ja editoida.

Mielekäs musiikkiura

Peisterä haaveilee pitkästä musiikkiurasta ja siitä, että tekeminen pysyisi mielekkäänä. Hän piirtää varovasti ilmaan kuvaa legendaarisesta ja ihailemastaan Edu Kettusesta.

”Toivon, että en koskaan kyynisty musiikin tekemiseen.”

– Hän kiertelee edelleen pieniä klubeja, kertoo tarinansa, ja tuvat ovat aina täynnä. Siihen jos pääsen, että minua ja mun tarinoita tullaan kuuntelemaan ja ihmiset nauttivat niistä, se olisi hauskaa. Ja tietenkin ystävien kanssa soittaminen.

– Toivon myös, että en koskaan kyynisty tähän alaan tai musiikin tekemiseen.

Taustatarinaklubin lavalle Peisterä nousee vahvana ja varmana sooloartistina. Hän haluaa tulla kertomaan oman tarinansa musiikin kautta riisuttuna ja paljaana – sellaisina kuin biisit ovat alun perin syntyneetkin.

– Soittimista otan mukaan akustisen ja sähkökitaran sekä bassorummun. Lavalla saattaa ehkä piipahtaa pari vierailevaa tähteä, Peisterä vihjaa.

Lauri Peisterä esiintyy Taustatarinaklubilla Vanhassa pappilassa (Asemakatu 6) sunnuntaina 7. joulukuuta. Ovet avataan yleisölle kello 15.40, keikka alkaa kello 16.