Jumala puhuu kaikille, todettiin Limingan muistimessussa
Taivaalta tihkuu vettä vanhustenviikon aloittavana sunnuntaina, kun tilataksit kaartavat Limingan kirkon pihaan. Kellot kutsuvat mäkeä ylös kiipeäviä seurakuntalaisia Herran huoneeseen. Pian alkaa järjestyksessään 18. muistimessu entisen emäseurakunnan kauniissa kirkossa.

Kirkon ovella oli kuhinaa ennen muistimessun alkua. Anni Leinonen ylittää kynnyksen, joka halutaan pitää riittävän matalana jokaiselle.
Kun muistimessu-toimintamalli lanseerattiin Pohjois-Pohjanmaalle vuonna 2007, pioneereina toimivat Oulun tuomiokirkkoseurakunta ja Limingan seurakunta. Sieltä asti perinne on jatkunut.
– Muistisairas tarvitsee elämäänsä hengellistä sisältöä. Uskon, että hengellisyys on yksi asioista, jotka säilyvät ihmisellä pisimpään, diakoniatyöntekijä Heini Karhumaa sanoo.
Hän on suunnitellut messun kulkua etukäteen yhdessä pappi Jaakko Kalskeen, kanttori Mika Kotkarannan ja Oulun Seudun Muistiyhdistyksen työntekijöiden kanssa.
Lyhyempi messukaava ja selkeää ohjeistusta
Muistimessussa otetaan erityisesti huomioon muistisairauteen sairastuneet ja heidän läheisensä.
Kaava on lyhyempi, puhutut ja luetut tekstit pyritään esittämään selkokielellä, virsitauluun ripustetaan tuttujen laulujen numeroita ja esirukouksessa otetaan päivän teema huomioon. Lisäksi on tarjottu mahdollisuutta saada kirkkokyyti. Hoivakodeistakin on niiden turvin voitu lähteä liikkeelle.
Limingan muistimessussa tärkeä rooli on myös vapaaehtoisilla. Lions Club Liminka Kultasirkut on rientänyt avustamaan messuun saapuvia liikkumisessa, paikan löytämisessä ja messun lopuksi siinä, että kaikki saavat kirkkokahvinsa.
Helena Oksama on tullut jo ennen yhdeksää pistämään tarjoiluja pystyyn. Kirkossa on yhteisöllisyyden tuntua.
Messun alkaessa käy selväksi, että Jaakko Kalske on paneutunut asiaan. Hän artikuloi huolellisesti ja kertoo koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten kirkkokansan odotetaan toimivan.
– Jos et pysty nousemaan seisomaan, saat istua, hän esimerkiksi sanoo.
– Tällainen messu on varmasti mukavampi kokemus kenelle tahansa, joka harvemmin käy kirkossa. Ei tarvitse miettiä, mitä seuraavaksi tapahtuu, pitääkö seisoa vai istua, Oulun Seudun Muistiyhdistyksen toiminnanjohtaja Paula Ylikulju toteaa.
Ehtoollisen aikana Kalske ja Karhumaa lähtevät pikaritarjotinta kantavan seurakuntamestari Timo Onkalon kanssa jakamaan leipää ja viiniä myös penkkeihin. Kaikki eivät pääse alttarille, mutta Pyhä ateria tuodaan heidänkin ulottuvilleen.
Kirkkoon pääsy on monelle tärkeä kokemus
– Muistimessun tärkein ajatus on mielestäni se, että Jumala puhuu kaikille, ei vain terveille, Kalske sanoo messun jälkeen.
Hän huomauttaa, että lähes kaikilla ikäihmisillä on lapsuudessaan ollut kiinteä kosketus kirkkoon ja hengellisiin asioihin jo siksi, että koulussa niitä on pidetty paljon esillä.
– Mahdollisuus päästä kirkkoon, kuulla tuttua sanomaa ja tuttuja lauluja on monelle merkityksellistä.
Heini Karhumaa lisää, että hoivakodeissa asuvienkin on tärkeä päästä kirkkoon. Tunnelma on erilainen kuin seurattaessa jumalanpalvelusta vaikkapa netistä.
– Jo kirkko tilana herättää tunteita ja muistoja. Myös ikäihmisillä on oikeus kokea seurakuntayhteyttä.
Molemmat muistuttavat, että ihmisten ilmoille pääsemisellä ja tutuilla virsillä on tutkimusten mukaan merkitystä myös aivoterveyden kannalta.
– Tärkeintä on kuitenkin itse sanoma. Muistimessulla voimme osaltaan osoittaa, että jokainen on Jumalalle tärkeä ja hänen sanansa lähestyy jokaista, Kalske sanoo.
Kirkkokahveilla tarjolla tietoa muistiasioista
Heini Karhumaa tapaa työssään paljon ikäihmisiä. Hengelliset asiat nousevat usein puheeksi.
– Kun ruuhkavuodet hellittävät ja elämä kääntyy ehtoopuolelle, hengelliset asiat mietityttävät. On tärkeää, että tähän tarpeeseen vastataan.
Messun jälkeen muistiyhdistys tarjoaa kirkkokahvit, joiden yhteydessä on mahdollista keskustella muistiasioista ja saada tietoa muun muassa yhdistyksen toiminnasta.
Mukaan saa halutessaan lukemista ja yhteystietoja sen varalta, että haluaa myöhemmin kysellä aiheesta enemmän. Iloinen puheensorina täyttää kirkkokamarin. Kenelläkään ei ole kiire.
– Olipa mukava olla kirkossa. Kiitos, että järjestitte tämän, moni huikkaa lähtiessään.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.