Lumijoella ehtoollisleivät valmistuvat omin käsin: "Näitä tarjoillaan erityisissä juhlatilaisuuksissa"

Resepti ei vaikuta monimutkaiselta: jauhoja, suolaa, öljyä, hunajaa, vettä ja ripaus leivinjauhetta.

– En minä tätä ihan tällaisena ole kuitenkaan noudattanut. Resepti on hieman jalostunut vuosien varrella, Aira Aspegren myöntää.

Aspegrenin äänessä väreilee pieni jännityksentapainen. Hän seisoo maaliskuisena torstai-iltana Lumijoen seurakuntasalin ovella yhdessä diakonissa-seurakuntasihteeri Marjo Koski-Vähälän kanssa vastaanottamassa seurakuntalaisia leipomistalkoisiin.

– Tänään on ajatuksena tutustuttaa ja osallistaa seurakuntalaisia öylättien tekemiseen. En pistäisi pahakseni, jos mukaan tulisi myös nuorempia, jotka voisivat jatkaa Lumijoen öylätinvalmistusperinnettä.

Aira Aspegrenin kirkkohallituksen ohjekirjasta löytämä öylättiohje on muokkaantunut vuosien varrella.

Aspegren on leiponut öylättejä seurakunnan käyttöön jo kahdeksan vuoden ajan. Seurakunta oli jo tuolloin omavarainen ehtoollisviinin suhteen.

Jouni Kurkelan itse valmistamaa viiniä tarjottiin Lumijoen seurakunnassa ehtoollisella ensimmäisen kerran pääsiäisenä 2017.

Pyhien yhteyttä ehtoollisella

Varsinaista yleisöryntäystä öylätti-ilta ei saa aikaan. Paikalle saapuvat Aspegrenin, Koski-Vähälän ja kirkkoherra Olli Lohen lisäksi Anneli ja Antti Lääkkö sekä Pirjo Junkkonen.

Ehtoollisviinimestari Kurkela piipahtaa paikalla, mutta joutuu poistumaan pian muiden velvollisuuksien pariin.

– Tässähän on paikalla perinteinen ydinporukka, kirkkoherra Lohi hymyilee.

Ennen keittiöön siirtymistä Lohi pitää lyhyen alustuksen ehtoollisesta; evankelisluterilaisen kirkon toisesta sakramentista ja pyhästä toimituksesta.

– Paikka ja aika, jossa ehtoollinen on ensimmäistä kertaa asetettu, puhuttelee minua edelleen: Jeesus kokoontuu ennen pääsiäistä viimeiselle aterialle omiensa kanssa.

”Ehtoollisella muistetaan sitä työtä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt.”

-Olli Lohi-

Ehtoollisella on vahva yhteys Kristukseen, nykyisiin ja menneisiin, läheisiin ihmisiin. Puoliympyrän muotoinen ehtoollispöytä eli alttari muistuttaa siitä, että täältä jo poisnukkuneet ovat läsnä samassa pöydässä.

– Ehtoollisella muistetaan sitä työtä, mitä Jeesus on puolestamme tehnyt: hän on sovittanut syntimme, pelastanut meidät ja valmistanut meille iankaikkisen elämän.

Miltei sata öylättiä

Mutta sitten itse asiaan. Aspegren johdattaa joukon seurakuntatalon keittiöön, lastaa leivontatarvikkeet pöydälle ja pyöräyttää näppärästi kokoon reilun korvapuustin kokoisen taikinapallon.

Pirjo Junkkonen tarttuu pieneen kaulimeen ja kaulitsee taikinan ohueksi levyksi.

– Itse tehtyjen öylättien leipomisesta oli alun perin puhe kirkkoneuvoston tai -valtuuston kokouksessa. Se tuntui aiheelta, johon halusin tarttua. Resepti löytyi kirkkohallituksen ohjekirjasta – sitä on pitänyt muokata senkin vuoksi, että ohje oli tarkoitettu paksulle leivälle, sellaiselle, jota murretaan, Aspegren muistelee.

Anneli Lääkkö painelee taikinalevyä pienellä, pyöreällä muotilla. Tämän jälkeen öylätinalut siirretään pellille, jossa ne viimeistellään painamalla leivän pintaan ristin kuva.

Jokainen osallistuja, kirkkoherraa myöten, haluaa jättää oman kädenjälkensä öylätteihin ristin muodossa.

– Jouni Kurkelan veli on tehnyt sekä öylätti- että ristimuotin 3D-tulostimella, Aspegren kehaisee.

Aspegren työntää vajaat sata öylättiä paistumaan seurakuntatalon uuniin. Yleensä ne syntyvät kotiuunissa.

– Nyt jännätään, onko kahdeksan minuuttia tässä uunissa liikaa vai liian vähän.

Vähempi riitti.

Aspegren vetäisee pellin pois uunista viiden minuutin jälkeen. Kunhan leivät jäähtyvät, ne pakataan pieniin pusseihin ja pakastetaan odottamaan seuraavaa ehtoollista.

– Jokaisella ehtoollisella ei toki ole tarjolla omatekoisia öylättejä. Näitä tarjoillaan erityisissä juhlatilaisuuksissa, kuten piispantarkastuksessa viime vuoden marraskuussa. Piispa oli hyvin otettu siitä, että sai nauttia omavaraisen ehtoollisen, Aspegren hymyilee.

Siunaus tekee ehtoollisen todeksi

Lumijoen kirkkoherra Olli Lohi kertoo, että öylättien historia ulottuu varhaiskristillisiin aikoihin.

Alkuseurakunnan eli Jeesuksen ylösnousemuksen (noin 30 jKr.) ja Jerusalemin tuhon (70 jKr.) välisenä aikana toimineen Jerusalemin juutalaiskristillisen seurakunnan aikana ehtoollisella tarjolla oli yksi leipä, josta murrettiin jokaiselle pala.

Kun ehtoollinen tuli osaksi jumalanpalvelusta, käyttöön vakiintui happamaton leipä.

– Seurakunnat käyttävät nykyään yleisimmin teollisesti valmistettuja öylättejä. Oleellista on se, että kun leipä ja viini siunataan, siitä muodostuu ehtoollinen.

– Ehtoollinen antaa seurakuntalaisille mahdollisuuden uskonelämän hoitamiseen. Kun ehtoolliselle mennään, Jeesus on itse läsnä leivässä ja viinissä ja tällä tavalla vahvistaa meitä.