Liminkalaiset ovat kautta aikojen kokeneet kirkon ja seurakunnan elämän tukipylvääksi

Kun voi heittäytyä jollekin vuosisadalle, se on vähän kuin lomalle menisi – se on ihan oma maailmansa, kuvailee historioitsija Markku Kuorilehto.

Kuorilehto opettaa historiaa, yhteiskuntaoppia, uskontoa ja filosofiaa Oulun normaalikoulussa. Iltaisin, viikonloppuisin ja loma-aikoina hän kirjoittaa historiateosta, joka julkaistaan syyskuussa. 

Limingan seurakunnan historiasta kertovan kirjan runkoa ja lähestymistapaa Kuorilehto on rakentanut jo useamman vuoden ajan. 

– Viime vuoden puolella alkoi kirjoittaminen, jossa parhaillaan on menossa tiivis vaihe; tekstin pitää olla valmis toukokuussa.

Kuorilehto kuljettaa lukijat keskiajan lopulta nykypäivään. 

– Kirjassa kuvaillaan laajemmin kirkon ja seurakuntayhteisön välistä suhdetta, elämää kirkkorakennuksen sisä- ja ulkopuolella.

– Kirjan avulla lukijalle selviää, millaisia muutoksia kirkon ja seurakunnan ympärillä on tapahtunut ja miten ne ovat vaikuttaneet siihen, millaista elämä Limingassa nykyään on.

Limingan 1826 valmistunut kirkko vuonna 1896 kuvattuna. Kuva: Victor Joachim Sucksdorff / Museovirasto, historian kuvakokoelma

Toki historiateoksessa käsitellään myös itse kirkkorakennuksen vaiheita.

Limingan neljästä aiemmasta kirkosta kolme on tuhottu, neljäs purettiin vuonna 1825 huonokuntoisena. Pitäjän viidennen kirkon vaiheita sävytti byrokratia.  

– Nykyisen kirkon rakentamista alettiin suunnitella vuonna 1807, mutta vasta 1822 saatiin lopullinen päätös puukirkosta. Virkamiesten tahtotila oli tehdä Liminkaan tiilikirkko, mitä liminkalaiset eivät halunneet.

Sata sivua, runsas kuvitus

Tekeillä olevasta historiateoksesta tulee tekijän mukaan helposti hahmotettava lukuelämys. 

– Tarkoitus on, että kuka tahansa pystyy tarttumaan kirjaan. Sisältö etenee kronologisesti tuoden esiin tietyt päävaiheet, mutta halutessaan lukija voi poimia luettavaksi haluamansa aihealueet haluamassaan järjestyksessä, aihe kerrallaan.

Historiaa tehdään konkreettiseksi myös runsaalla kuvituksella. Kirjan sadasta sivusta puolet on kuvitusta.

Ensimmäinen Liminka-maininta on vuodelta 1477

Vanhin löydetty maininta Limingasta kirkkopitäjänä on vuodelta 1477.

Kirkkopitäjä oli yhden tietyn pitäjän muodostama seurakunta, jolla oli oma kirkko ja kirkkoherra. 

Kirkkopitäjän keskus oli emäseurakunta. Sen lisäksi pitäjän kappeliseurakunnilla oli oma kirkkonsa, taloutensa ja papit. Limingan kappeliseurakunnat Kempele, Lumijoki, Tyrnävä ja Temmes itsenäistyivät kirkkoherrakunniksi 1900-luvun alussa.

Ennen vuotta 1865 kunnallishallinto oli vain kaupungeissa, maaseudulla pitäjät huolehtivat kirkollisten asioiden hoidon ohella myös paikallishallinnon tehtävistä. Vuoden 1865 kunnallisasetuksella maaseudulle perustettiin kunnat, joiden alueet olivat samat kuin niitä edeltävillä seurakunnilla.

Edistyksellisyyttä ja yhteishenkeä

Historioitsijalle kiehtovan Limingasta tekee Kuorilehdon mukaan muun muassa sen monipuolinen historia sekä 1800-luvulla vallinnut edistyksellisyys. 

– Liminkalaisiin taloihin tuli tuolloin tilattuna 70–80 vuosikertaa sanomalehtiä ja Limingassa oli eniten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran talonpoikasjäseniä yhden seurakunnan alueelta.

Limingassa oli 1800-luvulla koko maan mittakaavassa oppineimmat papit.

Ja myös hyväpalkkaiset: koska pappien palkka perustui talonpoikien tuloihin, yhdessä Pohjois-Suomen vauraimmista pitäjistä papeille pystyttiin maksamaan isompaa palkkaa kuin muualla. 

– 1870-luvun lopulla Limingassa oli Suomen parhaiten palkattu kirkkoherra, Kuorilehto mainitsee.

Omia sukulaisia tuli vastaan

Markku Kuorilehdon omia esi-isiä on asunut Limingassa keskiajalta saakka. Seurakunnan historiaan perehtymisen yhteydessä on tullut vastaan myös omia sukujuuria.

– Esimerkiksi Limingan kirkkoherroista Henrik Laurinpoika ja hänen poikansa Josef Henrikinpoika Lithovius-pappissuvusta 1500- ja 1600-luvulta ovat esi-isiäni ja 1700-luvulla kirkkoherrana toiminut Kristiern Gisselkors on kahden esiäitini veli.

– Lisäksi monet kirkon rakentamiseen 1820-luvulla osallistuneet talonpojat ovat kanssani samaa sukujuurta.

Limingassa papistolla ja seurakuntalaisilla on aina ollut yhteiseen hiileen puhaltamisen taito, joka on vienyt seurakuntaa eteenpäin

Kuorilehto nostaa historiateoksessa esille myös liminkalaisten poikkeuksellista yhteishenkeä. 

– Limingassa papistolla ja seurakuntalaisilla on aina ollut yhteiseen hiileen puhaltamisen taito, joka on vienyt seurakuntaa eteenpäin.

Historian saatossa on ollut esimerkiksi 4–6 vuoden mittaisia pätkiä, jolloin seurakunta on ollut ilman nimitettyä kirkkoherraa. 

– Talolliset ovat tuolloin vieneet asioita eteenpäin.

Kuorilehdon mukaan liminkalaiset ovat kautta aikojen kokeneet kirkon ja seurakunnan elämän tukipylvääksi. 

– Kirkko on ollut aina taho, johon täällä on pystytty tukeutumaan. Kirkkoherralla henkisenä johtajana on ollut käsittämättömän iso merkitys paikkakuntalaisille. Tämä on yksi niistä isoista linjoista, joista haluan kirjassa kertoa.

• Historiateos ilmestyy Limingan seurakunnan kustantamana. Se julkaistaan Limingan kirkon 200-vuotisjuhlassa 27. syyskuuta.