Sotilaan neuvo: Omalla puolella puuta
Maaliskuun Martinkulmassa teemana on talvisodan päättymisen vuosipäivä. Martti Kähkönen kertoo myös tapauksen, jonka ansiosta hän on olemassa.
Kun talvisota syttyi 30. marraskuuta 1939, olin yksivuotias. Talvi- ja jatkosodat vuosina 1939–1944 osuivat siis varhaisimpaan lapsuusaikaani.
Isäni puolusti rintamalla yli neljä vuotta Suomen itsenäisyyttä, ja äitini toi oman osansa sotaponnistuksiin toimiessaan ilmavalvontalottana. Isän poissaolo lisäsi myös äidin vastuuta kolmesta alle viisivuotiaasta lapsesta.
Väinö Linnan Tuntematon sotilas inhimillisti jermuja ja osoitti, miten tehokas ikäväntorjunta-ase huumori on. Rokan Anttihan opetti kauheasti pelkäävää Lampista näin: ”Jos sie ossaat laulaa ni hyrehi hiljakseen. Se pittää mielen kepiän. Sillee täytyy mielenratekiaa toimittaa.”
Huumori kukoisti myös sotilaskaskuissa, joista julkaistiin vuosikymmenten aikana useita kirjoja. Gummerus julkaisi kirjat Hyvin sytytti (1943) sekä Nauru sodalle 1 (1960) ja Nauru sodalle 2 (1961). TOP PRESS panosti kaskusotaan Talvisodan naurut -kirjallaan (1984) ja Tammi Aseena nauru (1987).
Ja naurua piisasi, sillä jermuthan löysivät sodan ankeudessa hohdetta jopa riu´ulla käynnistä. Siinä kun saattoi samalla ihailla Kassiopeian tähdistöä!
Ohessa muutamia valikoituja paloja:
Sotamies palaa myöhässä lomalta. – Juna oli myöhässä, herra kersantti. Kersantti: – Hyvä on. Mutta jos seuraavalta lomalta palatessanne juna on myöhässä, tulette edellisellä junalla!
Kun vääpeli huomasi napin puuttuvan alokkaan asetakista, hän totesi: – Painakaa mieleenne, alokas Monni, että jos maailmassa alkaa yleinen aseriisunta, sitä ei aloiteta tästä komppaniasta!
Sodan kaikuja voi lukea ohjesäännöistäkin. Kuten ohje: Liikkuminen suksilla auttaa – etenkin talvella. Tai hukkuneen pelastaminen: 1. Otetaan hukkunut vedestä. 2. Otetaan vesi hukkuneesta.
Veteraaneille ja kaikille maamme itsenäisyyttä rintamalla tai kotirintamalla puolustaneille naisille ja miehille kiitos, että mennyttä ovat hyppyheikit, kuularuiskut, hikilaudat, liukumiinat, töpinät, nikkeliruutat ja karvaooppelit. Eikä toteutunut Laihialle suunniteltu Nuukalaislegioonakaan.
Talvisota päättyi rauhansopimukseen 12. maaliskuuta 1940. Se päätti sodan seuraavana päivänä.
Isäni puhui sodasta vain kerran.
Isäni puhui sodasta vain kerran. Hän kertoi olleensa yön vartiossa, ottaneensa pakinkanteen teetä ja istahtaneensa puun runkoa vasten juomaan. Kun takaa kuului linnun sirkutus, hän käännähti katsomaan sitä – ja samalla napsahti tarkka-ampujan luoti korvan juureen.
Isäni opetus olikin: Usko ja luota Korkeimman varjelukseen ja – ole aina omalla puolella puuta.
Kirjoittaja on oululainen majuri evp.
Jaa sivu eteenpäin
Lue artikkeliin liittyviä aiheita
Mitä mieltä olit artikkelista?
Millaisia ajatuksia tai tunteita juttu herätti? Haluatko lähettää viestin haastatellulle tai jutun tekijälle? Anna risuja tai ruusuja alla olevalla lomakkeella. Arvomme palkintoja palautteen antajien kesken, joten jätä yhteystietosi, mikäli haluat osallistua arvontaan.