Martinkulma: Ystävänpäivä on joka päivä!

Monelle niin tutun Ystävän laulun sanat kysyvät ja vastaavat viisaasti: ”Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän. Anna meren se selvittää, kuka viereesi jää. Ja jos silloin kun myrsky soi, vain sun kumppanis vaikeroi, vene lähimpään rantaan vie, jääköön pois, mikä lie.”

Helmikuun Ystävänpäivällä (Valentine´s Day), on kristillinenkin perinne, sillä päivä on saanut nimensä 200-luvulla eläneestä Pyhästä Valentinuksesta, Rakkauden suojelupyhimyksestä. Suomessa Valentinin päivää vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1987 ja se sijoitettiin almanakkaan jo seuraavana vuonna. Kansainvälisestä tavasta poiketen suomalainen ystävänpäivä on yleisimmin ystävien muistamisen eikä vain rakastavaisten juhlapäivä.

Arto Mannisen toimittamassa Maailman kauneimmat ajatukset -kirjassa on osuvia ajatuksia ystävyydestä. Oulussa syntynyt ja nimikkopuistossaan patsasteleva runoilijapiispa Frans Michael Franzén ajatteli näin: ”Viini ja ystävyys maistuvat hyvälle, kun ne ovat tulleet vanhoiksi.”

Poimin kirjasta lisäksi: Elbert Hubbart: ”Murheen kantaa yksinkin, mutta iloon tarvitaan kaksi.” Benjamin Franklin: ”Valitse ystäväsi hitaasti, luovu heistä vielä hitaammin.”

Henry David Thoreau: ”Ystävä on henkilö, joka hyväksyy minut sellaisena kuin olen.”

Jyrki Laine kysyy kirjassaan Pieniä sanoja ystävälle (Gummerus): Mistä tunnet ystävän? Ja vastaa: ”Meidän ihmisten ei tarvitse olla täydellisiä. Eikä meidän ystävyytemmekään tarvitse olla täydellistä. Oikean ystävän tunnistaa, kun häntä katsoo tai kuuntelee, oikean ystävän tuntee sydämellään, oikean ystävän kosketus kertoo kaiken. Ystävä, hän vain on tässä, luonani.”

Poimin muutamia Kotilieden lukijoiden suosikkimietteitä: Hyvä ystävä on kuin aspiriini – se auttaa. * Hyvä ystävä on kuin kaatosade – se piristää. * Hyvä ystävä on kuin kesä – se on aina toivottu. * Ystävä seisoo rinnallasi silloin, kun olet väärässä. Kaikki seisovat siinä silloin, kun olet oikeassa. * Ystävät ovat kuin lyhtyjä elämän poluilla. Valaisevat tien ja tekevät sen helpommaksi kulkea. *

Ja vielä pari lukijoiden toiverunoa:

Marleena Ansio: ”Toivoisin olevani olkapää, johon voit nojata, kun tukea kaipailet. Toivoisin olevani kuuleva korva, jolle huolesi kertoilet. Toivoisin olevani lämmin syli, kun hellyyttä haikailet. Toivoisin olevani enkeli, kun suojelusta tarvitset.”

Mirjami Lähteenkorva: ”Olet olemassa, rakas ihminen. Elämä kaunis on, kun tiedän sen. Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet, vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.”

Kirjoittaja on oululainen tietokirjailija