Merimieskirkon työntekijät kulkevat mukana maalla ja merellä

Mia Haapakorva tekee kansainvälistä aikuissosiaalityötä satama- ja laivakuraattorina Oulun merimieskirkossa. Hän vierailee Oulun ja Raahen satamiin tulevissa laivoissa ja tarjoaa keskusteluapua.

Monesti asiat, joista laivatyöntekijät haluavat puhua ovat kotiin, perheeseen, mielenterveyteen ja miehistön välisiin suhteisiin liittyviä.

Haapakorva antaa tukea myös laivoissa tapahtuviin onnettomuuksiin, läheltä piti -tilanteisiin tai miehistön perheissä tapahtuviin kriisitilanteisiin.

– Aistin paikan päällä tunnelmaa ja pyrin luomaan turvallisen ja luottavaisen ilmapiirin, jotta laivahenkilökunta voisi tarvittaessa avautua.

Työn yksi tarkoitus on tutustuttaa laivahenkilöstöä paikalliseen kulttuuriin. Haapakorva ja merimieskirkossa työskentelevät vapaaehtoiset kuljettavat laivahenkilöstöä satamasta Oulun keskustaan erilaisille asioille.

Haapakorva on käynyt asiakkaidensa kanssa muun muassa kahvilla, kaupassa, musiikkiliikkeessä ja torilla.

Tärkeintä ei ole se, minne mennään ja mitä tehdään, vaan yhdessäolo ja elämästä jutteleminen.

– Kerran mentiin poimimaan sieniä. Googlen avulla opeteltiin, mitä sieniä saa kerätä ja mitkä eivät ole myrkyllisiä. Tärkeintä ei ole se, minne mennään ja mitä tehdään, vaan yhdessäolo ja elämästä jutteleminen.

Kohtaamiset ja keskustelut kirjataan laivakuraattoreiden yhteiseen tietojärjestelmään. Sieltä näkee muun muassa sen, jos joku miehistön jäsen on jo jutellut toisessa satamassa olevan laivakuraattorin kanssa.

Tiivis yhteistyö ja verkostotyö on oleellinen osa Haapakorvan työtä. Kansainvälisen satamakuraattoreiden verkoston avulla saadaan jatkuvuutta kohtaamisiin.

Lähtökohtana kulttuurierojen kunnioittaminen

Mia Haapakorva on toiminut laivakuraattorina vuodesta 2016. Työssä häntä kiehtovat ihmiset.

– Minulla on taito huomata, jos ihmistä painaa jokin asia. Työssäni kohtaan suurin piirtein 26–28 eri kansallisuutta vuosittain. Kulttuurierot vaikuttavat siihen, miten laivatyöntekijät asioistaan kertovat. Kulttuurieroja täytyy kunnioittaa, väkisin en ala kenenkään kanssa jutella.

Minulla on taito huomata, jos ihmistä painaa jokin asia.

Haapakorvalla on pitkä tuttavuus joidenkin laivatyöntekijöiden kanssa. Osan kanssa hän tekee myös terapiaa. Haapakorvalla on ratkaisukeskeinen lyhytterapiakoulutus. Varsinainen terapia toteutetaan lähinnä etäyhteyden avulla.

Kansainvälisten merenkulkijoiden työsopimukset ovat pituudeltaan puolesta vuodesta vuoteen. Suuntaus on ollut jo pitkään se, että suositaan lyhyempiä noin puolen vuoden sopimuksia.

– Mielestäni tämä on mielenterveyden kannalta hyvä suuntaus. Aikaa kotona on sitten kahdesta kolmeen kuukautta, Haapakorva toteaa.

Monet kohtaamiset ovat jääneet hänen sydämeensä.

– Kaikkiin kohtaamisiin liittyy ihan tavallinen elämä. Koko tunteiden kirjo, jota kannamme mukanamme.

Työtä satamassa ja laivojen matkassa merellä

Työpäivät määräytyvät satamiin tulevan laivalistan mukaan. Puolet Haapakorvan työstä on seilaavaa laivatyötä aluksissa, joiden miehistöstä suurin osa on suomalaisia.

Haapakorva seilaa vuosittain 3-4 kertaa. Laivan matkassa hän on yleensä noin viikosta pariin viikkoon.

– Kun olen seilaamassa, noudatan laivan rytmiä. Jos jotain tekemistä löytyy, niin osallistun siihen. Muuten kuljen ihmisten mukana kuunnellen ja keskustellen.

– Usein joku kysyy, voidaanko vaihtaa muutama sana. Keskustelua jatketaan useampaan otteeseen. Periaatteessa olen koko ajan töissä, mutta on muistettava ottaa aikaa myös itselle.

Periaatteessa olen koko ajan töissä, mutta on muistettava ottaa aikaa myös itselle.

Haapakorvan työ vaatiikin paljon itseohjautuvuutta. Hyvänä puolena on se, että jokainen työpäivä on erilainen.

– Minulla ei ole perinteistä vastaanottoa eikä Merimieskirkon tiloissa ole virallista työpistettä. Ideana on se, että kuka tahansa voi tulla käymään Merimieskirkon tiloissa Limingantullissa. Kutsun paikkaa enemmän olohuoneeksi kuin toimistoksi.

Ensin pitämistä, nyt rakkautta

Ruotsalaisen varustamon M/V Botnia Enabler aluksen miehistöön kuuluva Lhara Martinez aloitti työskentelyn laivastossa vuonna 2015.

Hän on tehnyt tähän mennessä töitä jo noin kymmenellä eri aluksella. Botnia Enablerilla Martinez on työskennellyt vuodesta 2023 lähtien. Koulutukseltaan Martinez on merenkulkualan insinööri ja tekee merellä navigointityötä.

– Opintojen aikana aloin aidosti pitää merenkulkualasta ja ajatuksesta työskentelystä merellä. Nyt rakastan tätä työtä, Martinez sanoo.

Botnia Enabler tulee Oritkariin satamaan joka toinen viikko. Aluksella kolmantena perämiehenä työskentelevä Martinez viihtyy työssään hyvin.
Hän kuvaa työyhteisöään avoimeksi, välittäväksi ja tasa-arvoiseksi. Työkaverit ovat kuin yhtä perhettä. Laivalla he muun muassa juhlivat jokaisen työntekijän syntymäpäiviä.

Autamme aina toisiamme.

– Suurin osa työkavereistani on miehiä, mutta se ei minua haittaa. Autamme aina toisiamme. Laivan ollessa satamassa työkaverit saattavat tehdä toistensa työvuoroja, jotta toiset pääsevät halutessaan käymään kaupungin keskustassa.

– Botnia Enabler tulee satamaan aamulla ja lähtee illalla. Oulun satama on ainoa, jossa pysähdys on näinkin pitkä, Martinez sanoo.

Perhe mielessä joka päivä

Pohjoismaisissa varustamoissa sukupuolten välinen kohtelu on tasa-arvoista. Valitettavasti syrjintää tapahtuu edelleen kansainvälisillä varustamoilla.
Vapaa-ajalla Martinez käy laivan kuntosalilla, laulaa karaokea ja pelaa muiden kanssa pingistä.

Perheelleen Filipiineille hän soittaa lähes päivittäin.

– Totta kai mietin sitä, miten asiat kotona ovat ja olen huolissani läheisten hyvinvoinnista, olenhan aluksilla kahdeksan kuukautta yhteen menoon ja kuukauden lomalla.

Martinezin seuraava lomakuukausi ajoittuu joulunaikaan. Hän on mielissään päästessään viettämään joulua perheensä kanssa.

Olen luonteeltani positiivinen ihminen. Se auttaa kestämään pitkät työpätkät erossa perheestäni.

– Olen luonteeltani positiivinen ihminen. Se auttaa kestämään pitkät työpätkät erossa perheestäni.

Haapakorvasta on tullut Martinezille luotettava paikallinen ystävä ja Oulusta yksi ikimuistoisimmista paikoista, joissa hän on käynyt.

– Me kutsutaan Mia käymään laivassa, kun tulemme Ouluun. Syömme myös yhdessä paikallista ruokaa.

Martinez kertoo pystyvänsä juttelemaan Haapakorvan kanssa kaikista asioista.

– Kokisin oloni yksinäisemmäksi, jos Merimieskirkon palveluita ei olisi tarjolla.

***

TAUSTAA

Merimieskirkolla on juhlavuosi

Suomen Merimieskirkolla on meneillään 150-vuotisjuhlavuosi: työtä merenkulkijoiden sekä ulkomailla asuvien ja liikkuvien suomalaisten hyväksi on tehty jo vuodesta 1875.

Merimieskirkon työn tarkoituksena on ylläpitää ihmisten henkistä hyvinvointia.

Merimieskirkolla on toimipaikat Haminassa, Helsingin Vuosaaressa, Kemissä, Kokkolassa, Oulussa, Raumalla sekä Turussa.

Oulun merimieskirkko on muuttanut Oritkarin satamasta Limingantulliin. Tilat Kempeleentie 7 A:ssa toisessa kerroksessa ovat avoinna maanantaisin kello 17–20.

Merimieskirkkojen toimipisteet ulkomailla sijaitsevat Brysselissä, Hampurissa, Lontoossa ja Rotterdamissa. Toimintaa on myös Espanjan Aurinkorannikolla, Irlannissa, Luxemburgissa, Puolassa ja Kaukoidässä.

Tämän vuoden alusta lähtien Merimieskirkko on vastannut Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ulkosuomalaistyön koordinoinnista ja johtamisesta. Tätä kautta Merimieskirkko on läsnä eri tavoin kaikkiaan noin 40 maassa.